Väsyneenä, mutta pakko on päivittää NYT, muuten saattaa jäädä vielä koko päivitys.
Mikkelissä kisattiin tänä viikonloppuna (27. - 28.7.) kumpanakin päivänä kaksi starttia kaikille luokille ja ketkäs muut hullut sinne koko päiväksi kumpanakin päivänä menisi kuin Anni ja Päivi. Lauantaina mentiin vähän ennen klo 9, käytiin lenkillä Kalevankankaan metsissä, kisottiin koko päivä + minä talkoilin ja oltiin kotona n. puoli kymmenen. Iltaruoka ihmisille, juhlasiiderit ja nukkumassa oltiin klo 22.30. Tehokasta. Sunnuntaiaamuna herätys Antsan toimesta klo 6.30, koirille ruoat, ihmisille myös, Kalevankankaalle vähän ennen klo 8, koirien lenkitys ja kisaaminen saattoi alkaa koko päiväksi. Kotona klo 18 jälkeen hesen ruoat mukana, ruoka, Annin ja koirien hyvästely kotimatkalle, omien koirien iltapissatus ja oma romahdus nojatuoliin kone sylissä. Siitä oli tämä viikonloppu tehty. Vuan oliha se sen arvoista!
Sitten itse kisoihin ja tuloksiin. Tai, videot puhukoot puolestaan, kun en jaksa nyt kirjoitella niin paljon:
Wiiman A-rata lauantaina
Siis, toiseksi viimeiselle esteelle nolla ja siinä tippui rima. Ei näy videolla teltan takia, mutta lajitovereiden syvät huokaukset sen kertovat. :D Harmittaa, ei harmita, harmittaa, ei harmita. Ihan mahtava rata, ajauduin putken jälkeen liian lähelle pituutta ja huomasin, että juoksen seuraavan hypyn siivekettä kohti. En lähtenyt heti kanttaamaan oikealle, etten vedä Wiimaa perästä, kun arvelin, että kylhä se etenee viimeiselle hypylle. No ei edennyt. Jäi katsomaan, että "eukko, mihin seuraavaksi??!?!" ja tiputti riman. Ylläri, ohjaajan vika. Mutta oli se mahtava rata silti meille.
Wiiman B-rata lauantaina
B-radalla palattiin taas melko lähelle meidän normaalitoimintaa. Kepeillehän koira toki ottaa oikean välin, mutta ohjaaja ei ymmärrä laskea koiraa menemään ja käskyttämään eteenpäin, koska ei ole käskyttänyt kepeille alunperinkään. Älä koskaan, koskaan tokikaan luota koiraan. Huoh. A:n jälkeinen kielto hypylle on melko outo. Oon kattonu videon useampaan kertaan ja näen vain, että W olisi lähdössä ennemmin oikealle kuin vasemmalle. En jäänyt sitten korjaamaan, kun kerkesin jo tuon hypyn ohi itse. Jälkeenpäin helppo katsoa, että jos olisin korjannut, oltaisiin saatu ihan kelpo tulos. Ja jälkeenpäin on sanottava, ettei tuo nyt ihan niin kamala rata ole, mille se tuntui. :)
Wiiman A-rata sunnuntaina
Tämä oli sitä, mitä me olemme yleensä. Kaahotusta, koohotusta, kiire jo on, kiire jo on. Rimat hiiteen, Wiiman nupit viiteen! Suutuin Wiimalle niin paljon A:n kontaktista, että päätin että ja prkl se puomin kontakti nimittäin otetaan, koska me osataan ne ihan oikeasti. Ja puomihan me tehtiinkin hyvin. Hitaasti. Mutta hyvin. se onneksi onnistui, muuten en olisi jaksanut edes tätä rataa muistella. Meidän "bravuuri" on tulla kovaa putkesta ja sujahtaa kepeille. Ai siis mille kepeille? Kyseli epätietoinen Wiima tänään.
Wiima B-rata sunnuntaina
Hyppäri. Kielloista hylly. Tällä radalla oli vain hauskaa :D Kerta kaikkisen hauskaa. En vain saanut käännettyä takana ennen putkea olleelle hypylle (se oli MINUN mielestäni makseille vähän vaativa kulma ykkösissä), mutta toisaalta, kun katsoo videota niin mitenkä tuollaisella ohjauksella olisi voinut edes kääntyä? Kepeille saatiin sentäs hieno takaaleikkaus, se oli kivaa :) Mikähän lienee muuten ongelmana, kun Wiima ei etene kisoissa putkiin? Liittyykö sekin kuumumiseen ja siihen, että on vain päästävä eteenpäin? Treeneissä kestää kuitenkin ihan hyvin irrottamisia ja irtoaa ihan mainiosti putkiin. Tämä on meillä ihan selkeä haaste kisoissa.
Onneksi Anni ja Nape teki ensimmäisen nollan kakkosista ja Sepin kanssa Anni teki nollat kaikilta neljältä radalta!!! Jihuu!!! Vielä kaksi nollaa ja AP-tiimi (vai PA-tiimi :D ) lähtöö SM-kisoihin ensi kesänä!!! JIPPII!!!
Kuura oli muuten mukana aksoissa tietenkin. Etenkin kun se keksi mörköilyn ihmisiä kohtaa tossa viikko sitten. Ei kisoissa näkynyt pöhköilyä juurikaan. Yhtä rinteessä makaavaa piti ihmetellä ja pörpöttää, mutta sekin loppui, kun se makaava tyyppi antoikin frolicia. Mutta se mitä pörpötettiin, tai oikeastaan rää'yttiin oli radalla menevät koirat. Voi siisös. Mie jo niin aattelin, et no Kuuran kanssa treenataan, että saa innostua ja katsoa muiden suorituksia, mutta EI SAA PITÄÄ ÄÄNTÄ. Joo, ei tule onnistumaan :D Tyyppi ihan vähän repesi, kun näki muiden menevän. "Minun kenttä, minun esteet, minä haluan, haluan tehdä!!" Savolaisen Christa rapsutteli Kuuraa ja kerroin tästä toiveestani niin Christa vaan totesi, että "no joo, tuntuu vaan että belgeille ei ihan onnistu samoin kuin bordercollieiden kanssa, et katsellaan vaan hiljaa kun muut menee" :D Joo, ei taida onnistua...
No niin, tälle viikolle on tehty jo hieman sotasuunnitelmaa treenien suhteen. Kokeilenpa, onnistuisiko tämmöinen, että yritän tänne tehdä suunnitelman treeneistä ja viikon lopuksi sitten tsekkaan, mitkä on toteutunu ja mitkä ei.
Wiima:
- Liikkeestä seiso. Hidastetusta nopeampaan jäämiseen.
- Pitkää seuraamista superpalkalla, e. ruoka lopussa, aksan putki lopussa tms.
- Nouto. Huoh. Jotain kai on tehtävä. Vaikka sitä hakemista, pitää laittaa koira ja kapula liinaan. Tai ainakin kapula, koirahan kyllä tulee luokse, mut se kapulakin pitäisi tulla. :D
- Aksassa kontaktien jatkaminen samaan malliin: pysäytyskäsky "Wiima" ja törkynä palkkaa. Siis törkynä. Putkiin irtoamisia. Rimojen kestoa eli nostetaan treeneissäkin 60 ja vedätetään nopeaan vauhtiin (koska normistihan meillä ei ole vauhtia... :D )
Kuura:
- Seuraaminen, imuttamisessa kättä jo nostettu hetkittäin hieman, saman jatkamista ja käännösten (täyskäännös, oikea) jatkaminen
- Maahanmeno. Saatiin kisoissa ihan sikanopeita maahanmenoja, kun kuumeissaan teki mitä vain, että saisi hiton nakin nopeasti syötyä ja rääkymään radalle menijöitä. Käden häivyttäminen.
- Esineet metsästä, hajujen huomioiminen, nenän käyttäminen.
- Aksassa valssit jatkuu, eteneminen itsenäisesti jatkuu. Kontaktien naksutteleminen, tai siis laatikkoleikin jatkaminen niin, että takapää toimii.
Lähdetään näillä liikkeelle ja katsotaan mitä tapahtuu. Ai kun Kuuran kanssa olisi ihana päästä johonkin ryhmään treenaamaan säännöllisesti. Kaipais kovasti paljon säännöllistä treeniä niin joku sanois että tee noin etkä noin. Ei tarviis ite miettiä :D
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Aksamotivaatio, sitähän alkaa löytymään!
Oon potenut aikamoista aksamotivaation hävikkiä Tuusulan kisojen jälkeen Wiiman kanssa ja yrittänyt miettiä, mitä seuraavaksi tekisi. Miehän olen jo etukäteen päättänyt, että tämä on Wiiman viimeinen "aktiivi"vuosi agilityssä. Se täyttää syksyllä kuusi (6!!) ja en halua rasittaa sen lonkkia ja etuosaa, kun massaa on kuitenkin reippaasti. Toko jatkuu tavalla tai toisella, koska meillä on vain niin mukavaa yhdessä. :)
Joka tapauksessa, meidän aksatreenit menee pääsääntöisesti aivan loistavasti, tehdään todella vaikeita ratoja ja lyhyitä harkkoja, treenataan tekniikkaa ja ollaan päästy yhdestä ja toisesta hankaluudesta yli (hallinta -> kepit -> varastaminen ja nyt kontaktit kisoissa). Vaikka mulla ei kisoissa menestyminen ja pärjääminen ole missään nimessä ykkösasia harrastuksessa, niin olisihan se kiva välillä onnistua sielläkin :D Annihan sen sanoi, että myö ollaan Wiiman kanssa sellainen koirakko agilitykisoissa, että moni varmaan ajattelee, että "voi ihme, miksihän nuokin on lähtenyt kisaamaan, pitäisiköhän treenata ennen kuin kisaa" :D Can't blame them, kyllähän se on melkoista showta aina välillä siellä kisoissa. En tiedä, miksi en saa siirrettyä sitä loistavaa fiilistä, joka meillä on treeneissä, kisoihin. Ehkä jännitän vieläkin lähtöä ja sitä, pysyykö Wiima lähdössä. Ehkä käskytän eri tavalla (tätä teen kyllä tietyissä kohdissa). Ehkä Wiima on kisoissa vielä kireämmällä kuin treeneissä ja monet treeneissä itsestään selvyyksille tuntuvat kohdat (esim. putkiin irtoamiset) ei vain toimi kisoissa sen vuoksi. Ehkä meidän yhteistä hermorakennetta ei vain ole tehty kisomista varten. Toisaalta, tokossa tehdään hyvää yhteistyötä, kokonaisvaikutus on yleensä 9 tai 10. Ehkä vain toivon niin kauheasti, että onnistuisin erikoisemmalla rodulla, että en osaa kisoissa ajatella järkevästi. Ehkä en vain tiedä. :)
Ilmoitin nyt sitten kuitenkin Mikkeliin kaksipäiväisiin kisoihin Wiiman, kun Annikin kerta on tulossa :D Saas nähdä, miten käy. Ollaan omalla kentällä, jossa viimeksi onnistui ihan loistavasti (oli se sama fiilis kuin treeneissä), mutta en silti jaksa uskoa, että kyse on pelkästään tutusta paikasta. Hyvällä fiiliksellä oon lähdössä kuitenkin, kisoissa on mukavaa porukkaa aina :)
No niin, sitten siihen tämän päivän treeniin, josta tuli hyvää mieltä ja motivaatiota. Käytiin viime viikolla Jeminan kanssa aksaa ottaa vähän ja Jemina ehdotti, että antaisin W:lle kontaktilla "ota"-käskyn lisäksi jonkin pysähtymis/herätyskäskyn. Että, "hei, nyt kuuntele!" Kokeilin sitten ennen alastulokontaktia, että huudan "wiima" ja katson onko reaktiota. On reaktio. Hidastaa ja mahdollistaa kontaktin ottamisen paremmin. Testattu vasta muutaman kerran, mutta katsotaan, johtaisiko pidemmällekin. Näistä tulee hyvä fiilis, kun löytää jonkin uuden idun treenauksessa. Lisäksi kepeillä takaaleikkaus ja ennakoivat valssit onnistui hyvin ja rimat pysyivät. Hyvän mielen treeni ennen kisoja, pitää miettiä menenkö torstaina oman ryhmän treeneihin, kun saatiin näin hyvät nyt alle.
Kuuran kanssa tehtiin edelleen kahden hypyn yli etenemistä itsenäisesti sekä lelulle että namille ja kumpikin toimi oikein hyvin. Nälkäinen pentu saattoi syttyä nyt jopa enemmän namille kuin lelulle. Tehtiin myös putkesta putkeen menoja ja nämäkin sujui hyvin. Toinen putki on musta, eikä sekään aiheuttanut vaikeuksia. Lisäksi lopuksi treenattiin kahdella hypyllä valssin alkeita, hyvin kääntyy, vaikka ensin on tehty vain eteen menoa. Kuura on kyllä jännä tyyppi. Se näyttää ennen treeniin lähtöä ihan siltä, että "noh, kattellaan ny jaksaaks sitä innostuu" ja sitten kun tulee vapautuskäsky niin musta salama rytistää matkaan :D Hauska.
Jälkeä tai tokoa ei kauhiasti ole nyt tehty. Lomien loppu meni edestakaisin rampatessa ja illat meni sitten ihan lenkkeillessä. Pitää ryhdistäytyä. Mielessä kävi, että kirjaisin tänne blogiin viikko-ohjelman, mitä minäkin päivänä pitäisi tehdä ja tsekkaisin, mitä on tullut tehtyä ja mitä ei. Noh, jospa ensi viikosta lähtien ;)
Nyt ei ole laittaa uusia kuvia, joten näin tylsä sepustus tällä kertaa. Joko luulitte muuten, että innostus on lopahtanut? Ei suinkaan. :D
Joka tapauksessa, meidän aksatreenit menee pääsääntöisesti aivan loistavasti, tehdään todella vaikeita ratoja ja lyhyitä harkkoja, treenataan tekniikkaa ja ollaan päästy yhdestä ja toisesta hankaluudesta yli (hallinta -> kepit -> varastaminen ja nyt kontaktit kisoissa). Vaikka mulla ei kisoissa menestyminen ja pärjääminen ole missään nimessä ykkösasia harrastuksessa, niin olisihan se kiva välillä onnistua sielläkin :D Annihan sen sanoi, että myö ollaan Wiiman kanssa sellainen koirakko agilitykisoissa, että moni varmaan ajattelee, että "voi ihme, miksihän nuokin on lähtenyt kisaamaan, pitäisiköhän treenata ennen kuin kisaa" :D Can't blame them, kyllähän se on melkoista showta aina välillä siellä kisoissa. En tiedä, miksi en saa siirrettyä sitä loistavaa fiilistä, joka meillä on treeneissä, kisoihin. Ehkä jännitän vieläkin lähtöä ja sitä, pysyykö Wiima lähdössä. Ehkä käskytän eri tavalla (tätä teen kyllä tietyissä kohdissa). Ehkä Wiima on kisoissa vielä kireämmällä kuin treeneissä ja monet treeneissä itsestään selvyyksille tuntuvat kohdat (esim. putkiin irtoamiset) ei vain toimi kisoissa sen vuoksi. Ehkä meidän yhteistä hermorakennetta ei vain ole tehty kisomista varten. Toisaalta, tokossa tehdään hyvää yhteistyötä, kokonaisvaikutus on yleensä 9 tai 10. Ehkä vain toivon niin kauheasti, että onnistuisin erikoisemmalla rodulla, että en osaa kisoissa ajatella järkevästi. Ehkä en vain tiedä. :)
Ilmoitin nyt sitten kuitenkin Mikkeliin kaksipäiväisiin kisoihin Wiiman, kun Annikin kerta on tulossa :D Saas nähdä, miten käy. Ollaan omalla kentällä, jossa viimeksi onnistui ihan loistavasti (oli se sama fiilis kuin treeneissä), mutta en silti jaksa uskoa, että kyse on pelkästään tutusta paikasta. Hyvällä fiiliksellä oon lähdössä kuitenkin, kisoissa on mukavaa porukkaa aina :)
No niin, sitten siihen tämän päivän treeniin, josta tuli hyvää mieltä ja motivaatiota. Käytiin viime viikolla Jeminan kanssa aksaa ottaa vähän ja Jemina ehdotti, että antaisin W:lle kontaktilla "ota"-käskyn lisäksi jonkin pysähtymis/herätyskäskyn. Että, "hei, nyt kuuntele!" Kokeilin sitten ennen alastulokontaktia, että huudan "wiima" ja katson onko reaktiota. On reaktio. Hidastaa ja mahdollistaa kontaktin ottamisen paremmin. Testattu vasta muutaman kerran, mutta katsotaan, johtaisiko pidemmällekin. Näistä tulee hyvä fiilis, kun löytää jonkin uuden idun treenauksessa. Lisäksi kepeillä takaaleikkaus ja ennakoivat valssit onnistui hyvin ja rimat pysyivät. Hyvän mielen treeni ennen kisoja, pitää miettiä menenkö torstaina oman ryhmän treeneihin, kun saatiin näin hyvät nyt alle.
Kuuran kanssa tehtiin edelleen kahden hypyn yli etenemistä itsenäisesti sekä lelulle että namille ja kumpikin toimi oikein hyvin. Nälkäinen pentu saattoi syttyä nyt jopa enemmän namille kuin lelulle. Tehtiin myös putkesta putkeen menoja ja nämäkin sujui hyvin. Toinen putki on musta, eikä sekään aiheuttanut vaikeuksia. Lisäksi lopuksi treenattiin kahdella hypyllä valssin alkeita, hyvin kääntyy, vaikka ensin on tehty vain eteen menoa. Kuura on kyllä jännä tyyppi. Se näyttää ennen treeniin lähtöä ihan siltä, että "noh, kattellaan ny jaksaaks sitä innostuu" ja sitten kun tulee vapautuskäsky niin musta salama rytistää matkaan :D Hauska.
Jälkeä tai tokoa ei kauhiasti ole nyt tehty. Lomien loppu meni edestakaisin rampatessa ja illat meni sitten ihan lenkkeillessä. Pitää ryhdistäytyä. Mielessä kävi, että kirjaisin tänne blogiin viikko-ohjelman, mitä minäkin päivänä pitäisi tehdä ja tsekkaisin, mitä on tullut tehtyä ja mitä ei. Noh, jospa ensi viikosta lähtien ;)
Nyt ei ole laittaa uusia kuvia, joten näin tylsä sepustus tällä kertaa. Joko luulitte muuten, että innostus on lopahtanut? Ei suinkaan. :D
tiistai 9. heinäkuuta 2013
Korjaussarjat
Pitää heti tässä Joensuuhun matkalla kirjoitella treenipäivitykset. Se voipi olla, jotta näin ROKROK-viikolla ei enää ehdi muutoin päivitellä ;) Puolitoista päivää Mikkelissä oli oikein tehokkaat, ainakin koirahommien kannalta.
Otin pelkän Kuuran tänään aksaamaan halleille. Mulla ei ole minkäänlaista radanpiirto-ohjelmaa, joten selostus tulee kirjallisesti. Toisaalta, eipähän nuo kovinkaan erikoisia vielä nuo Kuuran "radat" ole ;)
Teimme siis mutkaputkea, jota ennen oli toisella puolella kaksi hyppyä ja toisella yksi. Näin sen vuoksi, että putkesta eteneminen hypyille eteenpäin on vielä epävarmaa, niin ensin treenattiin loppusuoraa yhdellä hypyllä ja sen jälkeen kahdella hypyllä. Voihan nakki, miten mahtava tuo koiruus on!! Hirmusta vauhtia ja asennetta tekemisessä ja palkkautuu niin hyvin pallolla. Mulle on ihan uutta, että koira irtoaa "kuolleeseen" palloon, jolloin siis palloa voi käyttää palkkana esteiden päässä.
2 hyppyä - putki - hyppy luonnistui oikein hyvin ja irtoaa jo putkeen ihan ok ja ryntää kauhiaa vauhtia edessä olevalle hypylle. Jes. Toisin päin: yksi hyppy - putki - hyppy - hyppy ei onnistunut ensin millään eli ei ohjautunut putken jälkeiselle hypylle vaan kierti hypyn oikein iloisesti. Nyt tulee se kohta, joka minua jaksaa ihastuttaa: Vein pallon kahden hypyn taakse ja otettiin alusta saakka koko homma. Olin melko varma, että Kuura karkaa pallolle lähdöstä, kun se niin houkuttelevana lopussa odotti, mutta ja mitä! Ei suinkaan! Kaveri odotti rauhallisesti, lähti vapautus käskystä, ampui putkeen ja putkesta tullessa tykitti kahden hypyn läpi pallolle! JES! Siihen päätettiin, tuossa oli meille juuri tarpeeksi. Huimaa vauhtia pystyy tekemään, pitää pitää vaan jäät hatussa itse, ettei ala vetämään liian haastavaksi, muttei jää myöskään pyörimään paikallaan.
Aksatreenin jälkeen kävin vielä jäähdyttelylenkillä metsässä ja jätin aamun postauksen mukaisesti lenkin varrelle Kuuran paahtaessa edellä hanskat, sukat ja yhden köyden ja takaisin päin tullessa odotin löytyykö ne matkan varrelta. Ja löytyihän ne. :) Jokaikinen. Hanskat otti suuhun ja kantoi luokse; "kato mie löysin nää siun hanskat" :D Voi ihanuus.
Nyt siis matkalla Joensuuhun ja ROKROK-ajatuksiin siirtymässä. Huomenna vielä aamusta Ässän kontrollikokeissa käynti ja sydämen kuuntelu. Alkaa olemaan vanhuksella kesä jo haastavaa aikaa... :( On niiiiin hyviä päiviä ja sitten niitä, että aamulenkki on hidas ja tuntuu vaikealle. Huoh. Vanhan koiran kanssa on välillä rankkaa. Keskiviikkoiltana lupasin lähteä Annin kanssa aksan mölleihin, johon otan Kuuran mukaan harjoittelemaan rauhoittumista (kröhöm...). Pitää katsoa jos ehtii ja jotain päivitettävää on niin laitan niitä kuulumisia vielä tulemaan. Jos mitään ei kuulu tällä viikolla niin se on ROK, Rauha ja Rakkaus, Peace and Love honies! :)
Otin pelkän Kuuran tänään aksaamaan halleille. Mulla ei ole minkäänlaista radanpiirto-ohjelmaa, joten selostus tulee kirjallisesti. Toisaalta, eipähän nuo kovinkaan erikoisia vielä nuo Kuuran "radat" ole ;)
Teimme siis mutkaputkea, jota ennen oli toisella puolella kaksi hyppyä ja toisella yksi. Näin sen vuoksi, että putkesta eteneminen hypyille eteenpäin on vielä epävarmaa, niin ensin treenattiin loppusuoraa yhdellä hypyllä ja sen jälkeen kahdella hypyllä. Voihan nakki, miten mahtava tuo koiruus on!! Hirmusta vauhtia ja asennetta tekemisessä ja palkkautuu niin hyvin pallolla. Mulle on ihan uutta, että koira irtoaa "kuolleeseen" palloon, jolloin siis palloa voi käyttää palkkana esteiden päässä.
2 hyppyä - putki - hyppy luonnistui oikein hyvin ja irtoaa jo putkeen ihan ok ja ryntää kauhiaa vauhtia edessä olevalle hypylle. Jes. Toisin päin: yksi hyppy - putki - hyppy - hyppy ei onnistunut ensin millään eli ei ohjautunut putken jälkeiselle hypylle vaan kierti hypyn oikein iloisesti. Nyt tulee se kohta, joka minua jaksaa ihastuttaa: Vein pallon kahden hypyn taakse ja otettiin alusta saakka koko homma. Olin melko varma, että Kuura karkaa pallolle lähdöstä, kun se niin houkuttelevana lopussa odotti, mutta ja mitä! Ei suinkaan! Kaveri odotti rauhallisesti, lähti vapautus käskystä, ampui putkeen ja putkesta tullessa tykitti kahden hypyn läpi pallolle! JES! Siihen päätettiin, tuossa oli meille juuri tarpeeksi. Huimaa vauhtia pystyy tekemään, pitää pitää vaan jäät hatussa itse, ettei ala vetämään liian haastavaksi, muttei jää myöskään pyörimään paikallaan.
Aksatreenin jälkeen kävin vielä jäähdyttelylenkillä metsässä ja jätin aamun postauksen mukaisesti lenkin varrelle Kuuran paahtaessa edellä hanskat, sukat ja yhden köyden ja takaisin päin tullessa odotin löytyykö ne matkan varrelta. Ja löytyihän ne. :) Jokaikinen. Hanskat otti suuhun ja kantoi luokse; "kato mie löysin nää siun hanskat" :D Voi ihanuus.
Nyt siis matkalla Joensuuhun ja ROKROK-ajatuksiin siirtymässä. Huomenna vielä aamusta Ässän kontrollikokeissa käynti ja sydämen kuuntelu. Alkaa olemaan vanhuksella kesä jo haastavaa aikaa... :( On niiiiin hyviä päiviä ja sitten niitä, että aamulenkki on hidas ja tuntuu vaikealle. Huoh. Vanhan koiran kanssa on välillä rankkaa. Keskiviikkoiltana lupasin lähteä Annin kanssa aksan mölleihin, johon otan Kuuran mukaan harjoittelemaan rauhoittumista (kröhöm...). Pitää katsoa jos ehtii ja jotain päivitettävää on niin laitan niitä kuulumisia vielä tulemaan. Jos mitään ei kuulu tällä viikolla niin se on ROK, Rauha ja Rakkaus, Peace and Love honies! :)
Järkeä jäljelle
Kävin viime viikolla tekemässä Kuuralle vielä toisen jäljen, kun oltiin sopivasti Antsan porukoilla Kunnasniemellä kutsassa ja siellä riittää lääniä, joka on tallaamatonta. Ja sehän meni sitten aivan arselleen. Tai siis, Kuura kyllä kulki jälkeä pitkin, mutta vauhti oli aivan järjetön ja ei mielestäni jäljestänyt oikeasti, ei tehnyt töitä oikeasti. Laitoin jo Jeminalle viestiä, että kun rantaudumme muutamaksi välipäiväksi Mikkeliin niin Kuuran kanssa treenataan vaikka tulisi puukkoja taivaalta. Olin jo hieman miettinyt, että ruoka taitaa olla Kuuralle liikaa palkkana jäljen päässä ja ei malta keskittyä tekemiseen niin hyvin. Jotenkin pitäisi saada keskittymään oikeasti jälkeen ja mitä siellä jäljellä haisee, eikä siihen, että jälki päättyy. Vuan kun ei oo ikinnään tämmöttii jäläkihommiloita tehnynnä niin mistäkä sitä tietää, mitä oekkein tehhä? Onneks on Jemina :).
Käytiin eilen sitten treenaamassa. Ensin otettiin perinteisesti "tokoja" eli seuraamista, perusasentoa ja maahanmenoa, leikittiin kovasti (yksi hammas irtosi, jes!) ja noudon alkeita mietittiin. Maahanmeno onnistui paremmin, kun olin ajatellutkaan, hyvä Kuura! Se on oikeasti fiksumpi kuin mie :D Perusasennon paikka alkaa olemaan hyvästi ja seuruuta pitää vaan ryhtyä imuttamaan enemmän niin eiköhän tästä eteenpäin päästä.
Sitten lähdettiin jäljelle. Kerroin melko kamalasta edellisen viikon jäljestä ja päätettiin, että jätetään ruokapalkka lopusta pois, ihan muutama makkara vain matkalle ja muutama makkara merkkaamaan jäljen loppumista. Kuura rauhottui mielestäni hyvin jäljen alkuun ja sitten alkoikin meno ja meininki. Jäljesti todella paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, kun olin yksinään Joensuussa, mutta vauhtia oli edelleen... noh, paljon. :D Kulkee jälkeä pitkin, mutta makkarat jää kyllä jäljelle. Loppupalkka makkaratkin kyllä huomasi, mutta nääh, en mää viittis vielä lopettaa, kun tää on niin kovasti hauskaa!!! Kuura pitäisi nyt saada siis oikeasti työskentelemään jäljellä, keskittymään itse jälkeen, sieltähän pitäisi löytää niitä keppejäkin kuulemma jossain vaiheessa... :D
Suunnitelma: Kuura ottaa selkeästi ihan hyvin hajua ihmisen hajuisista asioista: kentällä löysi ruohikosta noutokapulan, myöhemmin oman hihnan ruohikosta jne. Näitä treenejä teen nyt enemmänkin. Käyn heittelemässä oman hajuisia leluja, sukkia, hanskoja ruohikkoon "lenkin" varrelle ja Kuura saa palkkaa, kun löytää/haistaa ne. Ei siis esineruudun tyyliin, vaan siten, että "sattumalta ja vahingossa" löytää tavarat. Lisäksi alan etsimään jälkikeppejä, joita hajustan ja Kuura etsii esim. lyhyestä ruohikosta. Jos teen nyt jälkeä niin jätetään makkarat pois ja lopussa on esim. lelupalkka, katsotaan, muuttaako tämä mitään. Lelut on kohtuu mieluisia kuitenkin Kuuralle :D joten katsotaan miten tämä palkka vaikuttaa koko jäljen ajamiseen.
Huoh. Tää jälki on kyllä kerta kaikkisen mielenkiintoista, varsinkin kun Kuura tuntuu jollain tavalla "syttyneen" asialle. En tiedä, onko se edes mahdollista, että tuon ikäinen ittiäinen on syttynyt johonkin, mutta kyl se vaan tykkää jäljestää! Ja sekoaa, kun näkee Jeminan :D Hah, hauska elukka, kerta kaikkisesti.
Ettei ihan kirjoitukseksi mene niin alla muutama kuva Joensuusta, saatiin vihdoin ostettua kameran akun laturi niin helpottaa kuvien ottamista...
Käytiin eilen sitten treenaamassa. Ensin otettiin perinteisesti "tokoja" eli seuraamista, perusasentoa ja maahanmenoa, leikittiin kovasti (yksi hammas irtosi, jes!) ja noudon alkeita mietittiin. Maahanmeno onnistui paremmin, kun olin ajatellutkaan, hyvä Kuura! Se on oikeasti fiksumpi kuin mie :D Perusasennon paikka alkaa olemaan hyvästi ja seuruuta pitää vaan ryhtyä imuttamaan enemmän niin eiköhän tästä eteenpäin päästä.
Sitten lähdettiin jäljelle. Kerroin melko kamalasta edellisen viikon jäljestä ja päätettiin, että jätetään ruokapalkka lopusta pois, ihan muutama makkara vain matkalle ja muutama makkara merkkaamaan jäljen loppumista. Kuura rauhottui mielestäni hyvin jäljen alkuun ja sitten alkoikin meno ja meininki. Jäljesti todella paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, kun olin yksinään Joensuussa, mutta vauhtia oli edelleen... noh, paljon. :D Kulkee jälkeä pitkin, mutta makkarat jää kyllä jäljelle. Loppupalkka makkaratkin kyllä huomasi, mutta nääh, en mää viittis vielä lopettaa, kun tää on niin kovasti hauskaa!!! Kuura pitäisi nyt saada siis oikeasti työskentelemään jäljellä, keskittymään itse jälkeen, sieltähän pitäisi löytää niitä keppejäkin kuulemma jossain vaiheessa... :D
Suunnitelma: Kuura ottaa selkeästi ihan hyvin hajua ihmisen hajuisista asioista: kentällä löysi ruohikosta noutokapulan, myöhemmin oman hihnan ruohikosta jne. Näitä treenejä teen nyt enemmänkin. Käyn heittelemässä oman hajuisia leluja, sukkia, hanskoja ruohikkoon "lenkin" varrelle ja Kuura saa palkkaa, kun löytää/haistaa ne. Ei siis esineruudun tyyliin, vaan siten, että "sattumalta ja vahingossa" löytää tavarat. Lisäksi alan etsimään jälkikeppejä, joita hajustan ja Kuura etsii esim. lyhyestä ruohikosta. Jos teen nyt jälkeä niin jätetään makkarat pois ja lopussa on esim. lelupalkka, katsotaan, muuttaako tämä mitään. Lelut on kohtuu mieluisia kuitenkin Kuuralle :D joten katsotaan miten tämä palkka vaikuttaa koko jäljen ajamiseen.
Huoh. Tää jälki on kyllä kerta kaikkisen mielenkiintoista, varsinkin kun Kuura tuntuu jollain tavalla "syttyneen" asialle. En tiedä, onko se edes mahdollista, että tuon ikäinen ittiäinen on syttynyt johonkin, mutta kyl se vaan tykkää jäljestää! Ja sekoaa, kun näkee Jeminan :D Hah, hauska elukka, kerta kaikkisesti.
Ettei ihan kirjoitukseksi mene niin alla muutama kuva Joensuusta, saatiin vihdoin ostettua kameran akun laturi niin helpottaa kuvien ottamista...
"Ei me sille mitään tehty!"
Arvatkaa, missä lammaskoirat on? No tietenkin aidalla kertomassa, että täällä ollaan, watch out!
Täsähän me, mitäs sitten?
Kuuran posetuskuva 4 kk. Ihan vähän on kuolassa, mutta ei haittaa... :D
tiistai 2. heinäkuuta 2013
Jäljellä, vauhdikkaasti...
Kulutanpa kaiken energian heti kärkeen ja päivitän TAAS blogia. Unbelievable.
Asiaan. Käytiin Annin, Nastan, Seran ja Kuuran kanssa tekemässä jälkiä Lykylammelle tänään. Olipa mainiota, että Annikin innostui jälkeilystä niin mulla on kaveri täällä Joensuussakin jälkiä tekemässä ja pohtimassa vat vent roong :) Kaksi asiantuntijaa paikan päällä kuitenkin ;)
Tein Kuuralle Jeminan ohjeiden mukaisesti kaaren muotoisen jäljen ja makkaraa kylvettiin alkuun n. joka kolmannelle askeleelle ja loppua kohti hieman vähemmän. Jäljestä tuli n. 10 metriä pitkä (Annin arvio, miehän olen täysin surkea arvioimaan matkoja, mikä voisi olla kätevää tässä hommassa...), kaaren muotoinen ja lopussa iltaruoka. Hieman nyt jarrunainen ei toiminut kovinkaan hyvin ja valtavalla tohinalla pääsi Kuura menemään. Meni kyllä jälkeä pitkin, mutta hökelti eri tavalla kuin esim. lauantaina, jolloin työskenteli ihan nenä maassa. Alla kuvamateriaalia, olkaa armollisia tietämättömälle :D
Nytpä taas tiedän, miten tehdä eri tavalla seuraavalla jäljellä. Tarkoituksena oli tehdä ainakin yksi jälki vielä loppuviikosta. Sitten alkuviikosta nähdäänkin varmaan Jeminan kanssa taas niin voidaan korjailla tapahtuneita ;) Mut se on kyllä vaan hauskaa to jäljestäminen.
Ai niin ja tärkein: Stiloon saatiin ahdettua kaksi häkkiä! Nyt on Kuurallakin turvallisempaa matkustaa (tai kuskilla turvallisempaa ajaa) kun Kuurakin on häkissä. Jes.
Asiaan. Käytiin Annin, Nastan, Seran ja Kuuran kanssa tekemässä jälkiä Lykylammelle tänään. Olipa mainiota, että Annikin innostui jälkeilystä niin mulla on kaveri täällä Joensuussakin jälkiä tekemässä ja pohtimassa vat vent roong :) Kaksi asiantuntijaa paikan päällä kuitenkin ;)
Tein Kuuralle Jeminan ohjeiden mukaisesti kaaren muotoisen jäljen ja makkaraa kylvettiin alkuun n. joka kolmannelle askeleelle ja loppua kohti hieman vähemmän. Jäljestä tuli n. 10 metriä pitkä (Annin arvio, miehän olen täysin surkea arvioimaan matkoja, mikä voisi olla kätevää tässä hommassa...), kaaren muotoinen ja lopussa iltaruoka. Hieman nyt jarrunainen ei toiminut kovinkaan hyvin ja valtavalla tohinalla pääsi Kuura menemään. Meni kyllä jälkeä pitkin, mutta hökelti eri tavalla kuin esim. lauantaina, jolloin työskenteli ihan nenä maassa. Alla kuvamateriaalia, olkaa armollisia tietämättömälle :D
Nytpä taas tiedän, miten tehdä eri tavalla seuraavalla jäljellä. Tarkoituksena oli tehdä ainakin yksi jälki vielä loppuviikosta. Sitten alkuviikosta nähdäänkin varmaan Jeminan kanssa taas niin voidaan korjailla tapahtuneita ;) Mut se on kyllä vaan hauskaa to jäljestäminen.
Ai niin ja tärkein: Stiloon saatiin ahdettua kaksi häkkiä! Nyt on Kuurallakin turvallisempaa matkustaa (tai kuskilla turvallisempaa ajaa) kun Kuurakin on häkissä. Jes.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
Wiime Wiikkojen treenailuja ja kisoja
Kasvain, sanoi kasvain ja kasvoi vain ja Päivi oppi jollain tavalla käyttämään blogia!! Kuvat menee miten sattuu ja etusivun Wiima haistelee puolukoita-kuvaa en saa siihen muotoon, kun haluaisin, mutta ei tartuta lillukan varsiin niin jaksaa ehkä jonkun kerran päivittääkin tätä :D Eli mitään visuaalisesti huimaa postausta on turha koskaan odottaa, ennemminkin hieman tylsähköjä treenisepustuksia. Mutta jos jotakuta kiinnostaa lukea niin teretulemast!
Aloitetaanpa kuulumiset juhannusviikon keskiviikolta, kun MAH järjesti aksan iltakisat. Anni ja Jaakko tuli Seran ja Nastan kanssa juhannuksen viettoon jo keskiviikkona ja käytiin Annin kanssa iltakisoissa juoksemassa kaksi rataa. Wiiman kanssa startattiin toisena, joka ei oikein ole minun mieleeni, kun meillä on Wiiman kanssa ollut ylivire ongelmaa aksan lähdöissä, ts. varastaa. Nyt on käyty yhteensä neljät kisat ja ei ole varastanut kertaakaan, JES! Seitsemän kuukauden työ tuotti tulosta. No siis, lähtöpaikka ei minun mieleen, mutta radalla mentiin ja sehän meni ihan hiton hyvin, anteeksi vain sanamuoto. Alla kuvatodistetta, 5 vp ja kolmas sija! Sijoituttiin Wiiman kanssa ekaa kertaa virallisissa kisoissa!!!
Wiiman A-rata
Meille henkinen nolla ja riman tippuminen harmittaa toisaalta ja toisaalta ei lainkaan. Ihan mahtava rata, meitä parhaimmillaan. B-ratakin sujui oikein mainiosti, ylläri, että minun virheitäni tapahtui: Ohjaa se sinne putkeen äläkä oleta ja joku on joskus ehkä maininnut että ponnistavassa olevaa koiraa ei kandee kutsua ja samalla itse niiata hieman, rima kuulemma tippuu helposti silloin. No aijaa.
Wiiman B-rata
Näyttäisi siis sille, että tuo lähtöpaikka sopiikin meille. En kerkeä paineistamaan Wiimaa liikaa ennen lähtöä, vaan mennään suoraan radalle. Ok, pidetään mielessä. Kontaktit teki yllättävän hyvin, ajatuksena on ihan törkynä ryhtyä palkkaamaan treeneissä kontakteilta. Nyt jäänyt ehkä liian vähälle palkalle ja huomiolle.
Nooh, sitten Annin kanssa siiderispäissämme ilmoitettiin juhannusaatonaattona Nasta ja Wiima vielä Tuusulaan kisoihin, kun meni niin hyvin nuo MAHin kisat. Tämä on Wiiman kanssa tekemisessä kaikista ärsyttävintä: vire ja tuuli vaihtuu niin nopeasti, että Tuusulassa oltiin vain varjo MAHin kisoihin verrattuna. Ensimmäiseltä radalta lähdettiin jo seitsemännen esteen jälkeen pois, sikaili A:n kontaktin oikein urakalla ja lähtökin oli huono, vaikkei varastanutkaan. Toiselle radalle menoa mietin pitkään, harmitti niin kovasti tuo ensimmäinen rata. Lähsin sit kuitenkin ajatuksella "luovuttajista ei koskaan tule voittajia". Ei voitettu toisellakaan radalla (vaan Anni ja Nasta voitti ja nous kakkosiin!!!!), mutta lähtö on paaaaljon parempi kuin ensimmäisellä radalla ja oikeastaan kepeille saakka (yhdeksäs este tms.) todella hyvääkin. Olen niin luottavainen ollut Wiiman keppeihin viimeisen vuoden ajan (viime kesä hinkattiin niitä kuntoon) että häkellyin kun ei hakenutkaan keppejä vaan veti ohi. Tämän jälkeen ohjasin huonosti, pituus jäi väliin ja jatkoin eteenpäin eli HYL. Kummallista radalla oli myös se, että Wiima ei mennyt putkeen?!?! 90 asteen kulmassa oleva putki, johon lähetin kolmesti vai neljästi ja Wiima tuli sieltä pois. WHAT!?!? Nooh, onneksi oli siis jo HYL ennen tuota. Että semmottii. Nyt tulee aksaan taukoa lomailujen yms. vuoksi ja katsotaan, miten jatketaan aksan kanssa. Wiiman kanssa tämän vuoden tavoite on kuitenkin BH, jota varten vissiin pitäis treenata ihan kunnolla... :D
Kuura on tehnyt ihan jörkyttävän hyviä jälkitreenejä. Pitää ottaa videolle niin saa laitettua tännekin näytille. Olen aivan haltioissani. Makkaroita vähennetään hyvää vauhtia ja ryhdytään tekemään 10 - 20 metrin jälkeä pikkuhiljaa. Jäljestää hyvin jälkeä pitkin, lauantain jälellä ei poikennut siitä lainkaan! Vauhtia pitää ruveta toppuuttelemaan eli roikkua liinan päässä niin ei rynni liian nopeaa eteenpäin. Ihanaa :)
Tokoa on tehty sen verran, että viereen tuleminen alkaa olemaan todella hyvässä paikassa, ja seuraaminen siitä alkaa imuttamalla sujumaan. Maahanmenoa on tehty hävettävän vähän, odottaminen sujuu jo oikein mainiosti (myös aksassa!!). Agilityssä on tehty putkea mutkalla ja tekee kummaltakin puolelta hyvin. Hyppyjä suoraan. Palkkana käytetty sekä namia että lelua, lelulla palkkautuu ehkä hieman paremmin. Seuraavaksi siis hyppy-hyppy-putki juttuja, takaakiertoja jne. Kontaktia ollaan treenattu naksuttelemalla takapään käyttöä ja sitä pitäisi tehdä nyt toooooodella paljon. Kuurallahan oli jalka "paketissa" kesäkuun alussa pari viikkoa, joten naksutteluihin tuli pieni rako tuossa. Pitäisi ryhtyä nyt tehokkaammin tekemään.
Pitkä sepustus heti ensimmäiseksi, mutta oon tosi huono pätkimään tekstiäni. Tästä te rakkaat lukijat saatte kärsiä :D Edellyttäen, että innostus jatkuu ja kirjoitan vielä myöhemminkin.... D:
Aloitetaanpa kuulumiset juhannusviikon keskiviikolta, kun MAH järjesti aksan iltakisat. Anni ja Jaakko tuli Seran ja Nastan kanssa juhannuksen viettoon jo keskiviikkona ja käytiin Annin kanssa iltakisoissa juoksemassa kaksi rataa. Wiiman kanssa startattiin toisena, joka ei oikein ole minun mieleeni, kun meillä on Wiiman kanssa ollut ylivire ongelmaa aksan lähdöissä, ts. varastaa. Nyt on käyty yhteensä neljät kisat ja ei ole varastanut kertaakaan, JES! Seitsemän kuukauden työ tuotti tulosta. No siis, lähtöpaikka ei minun mieleen, mutta radalla mentiin ja sehän meni ihan hiton hyvin, anteeksi vain sanamuoto. Alla kuvatodistetta, 5 vp ja kolmas sija! Sijoituttiin Wiiman kanssa ekaa kertaa virallisissa kisoissa!!!
Wiiman A-rata
Meille henkinen nolla ja riman tippuminen harmittaa toisaalta ja toisaalta ei lainkaan. Ihan mahtava rata, meitä parhaimmillaan. B-ratakin sujui oikein mainiosti, ylläri, että minun virheitäni tapahtui: Ohjaa se sinne putkeen äläkä oleta ja joku on joskus ehkä maininnut että ponnistavassa olevaa koiraa ei kandee kutsua ja samalla itse niiata hieman, rima kuulemma tippuu helposti silloin. No aijaa.
Wiiman B-rata
Näyttäisi siis sille, että tuo lähtöpaikka sopiikin meille. En kerkeä paineistamaan Wiimaa liikaa ennen lähtöä, vaan mennään suoraan radalle. Ok, pidetään mielessä. Kontaktit teki yllättävän hyvin, ajatuksena on ihan törkynä ryhtyä palkkaamaan treeneissä kontakteilta. Nyt jäänyt ehkä liian vähälle palkalle ja huomiolle.
Nooh, sitten Annin kanssa siiderispäissämme ilmoitettiin juhannusaatonaattona Nasta ja Wiima vielä Tuusulaan kisoihin, kun meni niin hyvin nuo MAHin kisat. Tämä on Wiiman kanssa tekemisessä kaikista ärsyttävintä: vire ja tuuli vaihtuu niin nopeasti, että Tuusulassa oltiin vain varjo MAHin kisoihin verrattuna. Ensimmäiseltä radalta lähdettiin jo seitsemännen esteen jälkeen pois, sikaili A:n kontaktin oikein urakalla ja lähtökin oli huono, vaikkei varastanutkaan. Toiselle radalle menoa mietin pitkään, harmitti niin kovasti tuo ensimmäinen rata. Lähsin sit kuitenkin ajatuksella "luovuttajista ei koskaan tule voittajia". Ei voitettu toisellakaan radalla (vaan Anni ja Nasta voitti ja nous kakkosiin!!!!), mutta lähtö on paaaaljon parempi kuin ensimmäisellä radalla ja oikeastaan kepeille saakka (yhdeksäs este tms.) todella hyvääkin. Olen niin luottavainen ollut Wiiman keppeihin viimeisen vuoden ajan (viime kesä hinkattiin niitä kuntoon) että häkellyin kun ei hakenutkaan keppejä vaan veti ohi. Tämän jälkeen ohjasin huonosti, pituus jäi väliin ja jatkoin eteenpäin eli HYL. Kummallista radalla oli myös se, että Wiima ei mennyt putkeen?!?! 90 asteen kulmassa oleva putki, johon lähetin kolmesti vai neljästi ja Wiima tuli sieltä pois. WHAT!?!? Nooh, onneksi oli siis jo HYL ennen tuota. Että semmottii. Nyt tulee aksaan taukoa lomailujen yms. vuoksi ja katsotaan, miten jatketaan aksan kanssa. Wiiman kanssa tämän vuoden tavoite on kuitenkin BH, jota varten vissiin pitäis treenata ihan kunnolla... :D
Kuura on tehnyt ihan jörkyttävän hyviä jälkitreenejä. Pitää ottaa videolle niin saa laitettua tännekin näytille. Olen aivan haltioissani. Makkaroita vähennetään hyvää vauhtia ja ryhdytään tekemään 10 - 20 metrin jälkeä pikkuhiljaa. Jäljestää hyvin jälkeä pitkin, lauantain jälellä ei poikennut siitä lainkaan! Vauhtia pitää ruveta toppuuttelemaan eli roikkua liinan päässä niin ei rynni liian nopeaa eteenpäin. Ihanaa :)
Tokoa on tehty sen verran, että viereen tuleminen alkaa olemaan todella hyvässä paikassa, ja seuraaminen siitä alkaa imuttamalla sujumaan. Maahanmenoa on tehty hävettävän vähän, odottaminen sujuu jo oikein mainiosti (myös aksassa!!). Agilityssä on tehty putkea mutkalla ja tekee kummaltakin puolelta hyvin. Hyppyjä suoraan. Palkkana käytetty sekä namia että lelua, lelulla palkkautuu ehkä hieman paremmin. Seuraavaksi siis hyppy-hyppy-putki juttuja, takaakiertoja jne. Kontaktia ollaan treenattu naksuttelemalla takapään käyttöä ja sitä pitäisi tehdä nyt toooooodella paljon. Kuurallahan oli jalka "paketissa" kesäkuun alussa pari viikkoa, joten naksutteluihin tuli pieni rako tuossa. Pitäisi ryhtyä nyt tehokkaammin tekemään.
Pitkä sepustus heti ensimmäiseksi, mutta oon tosi huono pätkimään tekstiäni. Tästä te rakkaat lukijat saatte kärsiä :D Edellyttäen, että innostus jatkuu ja kirjoitan vielä myöhemminkin.... D:
Aloitanpa minäkin!
Näin sitä aamun tunteina koirien pyöriessä jaloissa sadepäivänä päätin sitten aloittaa blogin pitämisen. Ehkä suurimpana syynä kuitenkin on se, että saa itselleen jonkin paikan, jonne pääsee kirjaamaan ylös mitä hölmöyksiä ja hienouksia sitä on saanut aikaiseksi koirien kanssa. + Viikonlopun "huiput" radat Wiiman kanssa ovat pyörineet mielessä ja olen moneen kertaan miettinyt, että missä mennään mönkään. Kah, tämmösest paikastahan sen voipi sitten tarkistaa!! :D
Tarkoituksena on siis kirjoitella Wiiman ja Kuuran treenipäivityksiä ja muitakin höpötyksiä. Saa purettua ajatuksia ja jospa joskus siitä itäisi uusikin ajatus :) Että tästä lähdetään! Kunhan saan blogin hyvään kuntoon, niin tulee ensimmäiset treenipäivityksetkin! Jipii! Katsotaan, miten ahkerasti jaksan päivittää tätä, toivotaan et nyt ainakin kaksi kertaa tämän julkaisun jälkeen ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)