It's something unpredictable...

...but in the end is right / I hope you had the time of your life. (Green Day / Good Riddance)

Se soi, kun ajettiin Outokumpuun ja mietin mielessäni, että eihän tämä ole enne, eihän. Biisihän kertoo jostain ihan muusta (vai kertooko?), mutta kontekstista erotettuna, siitä saa mieleen hetkeen sopivia asioita.

Ässällä oli huono viikko. Oksentelua, ruokahaluttomuutta, mutta ennen kaikkea loputonta väsymystä, kiinnostumattomuutta aiemmin kiinnostaneisiin asioihin. Ja sitten, perjantaina, se oli kuitenkin taas pirteämpi. Entäpäs jos jotain vielä keksittäisiinkin? Jospa se oli vain vatsapöpö?

Ässsän syksy oli kieltämättä vähän yllä olevan kuvanlaista: esteiden ja hidasteiden raivaamista, lääkityksen tasapainon löytämistä, polun jatkumista ilman lopun näkymistä.

Pieni, sisukas, herttainen, egoisti, Hänen Majesteettinen Kuningattarensa, Nartuista Nartuin, Kaikkien Päällikkö. 

Ässä Rakasti metsässä olemista, hajujen haistelua, jäniksen kakan syöntiä, keppien kantamista, mustikoiden syömistä, lintujen jahtaamista. Kun nämä, rakastetut ja riemukkaat lenkit eivät enää olleet mahdollisia huonon kunnon vuoksi, päädyimme siihen raskaimpaan koiran omistajan päätöksen. Ässän aika oli lähteä Netin ja kaikkien muiden ystävien luokse ikuisille metsälenkeille. Ja kuten eräs ystävä fb:ssä kirjoittikin; tapaamme ne kaikki vielä joskus ja tähän uskon itsekin. Hei hei Ässä, nähdään taas! Loppuun lempikuvani Ässästä.

Ja pois päin Outokummusta ajaessa soi: Vielä täällä vierelläs mä oon / joko tiedät sen / kun täältä lähdetään / henget jäävät elämään... (Jesse Kaikuranta / Vielä täällä) Toivon, että Ässä hyräilee tuota mulle ja meille.

Ässä 19.9.2001 - 10.1.2014

Ja hyvää jatkoa vuodelle!

Pikapikapäivitys. Treenattu on vähän, mutta laadukkaasti ;) Kuten aina.

Loppiaisena käytiin Kuuran kanssa höpsöttelemässä putkihyppyluokassa möllikisoissa hallilla. Tavoitteeksi asetin, että Kuura keskittyisi tekemiseen eikä ympäröiviin ihmisiin, ratatyöntekijöijin jne. Ja että lähtö olisi jollain tapaa hallinnassa, jotenkin olen kiinnittänyt siihen huomiota Wiiman jälkeen... Tarttui videollekin rata. Alun pakkovalssi on miljoonasti myöhässä, nelos- ja vitoshypyn väliin oisin ehtinyt tehdä valssin, mutta kun en ollut varma niin en uskaltanut. Ilman valssia tuli joku sylkkäriräpellyksentapainen kamaluus ja siinäkin Kuura pelasti minut hyvin. Taitava koira. Vähän hävettää tuo oma kömpelyys (melkein kaaduin kymppiputken luona), mutta jospa se koordinaatio tästä taas kehittyisi. Mutta tärkein onnistui; lähtö oli hyvä, vaikka siinä vähän hässäkkää olikin (ei näy videolla). Tuolla koiralla on käsittämätön keskittymiskyky.

Tammi/helmikuussa ois kauheasti kaikenlaista; loppiaisena oli nuo epikset, 12.1. on aksakoutsien koulutus (tekniikkaa), 18.1. ilmoitin Kuuran Harri Kataisen koulutukseen, 1.2. mennään ACElle ja 15.2. on Willow Creek tottispäivä. Ja minä se vain odottelen Kuuran juoksua saapuvaksi. Toisaalta toivon, että ne alkaisi pian (merkkejä on ollut jo kauan, mm. urokset kiinnostuu, merkkaa lenkillä hajuja jne..), toisaalta taas toivon, että ehdittäisiin käydä nämä koulutusjutut, kun intoa olisi kummallakin. Mutta juoksut tulee, kun tulee ja lusitaan kun lusitaan.

Muoks. Edellisen päivityksen videot ovat menneet hujan hajan ja aivan sekaisin. Sieltä Annin kanavalta löytyy kuitenkin niitä oikeita videoita, nyt ei ole aikaa enkä jaksa päivittää niitä oikein :)