Ylösajava belgialainen ja rentoutunut englantilainen

Otsikossa ne tärkeimmät viime päiviltä. Viimeksi kirjoittelin, että Wiimalla on ollut jumia lihaksissa ja tilanne alkaa helpottamaan. BOT selässä ja kevyitä hierontoja muutaman kerran viikossa. Lapojen välissä on selkeästi suurempi jumi ja tarkoitus onkin käyttää ihan oikealla hierojalla, kunhan tästä nyt ehtii. Ohitukset on joka tapauksessa helpompia ja W on muutenkin rennompi; haastaa leikkiä Kuuralle, antaa Kuuran retuuttaa aika sikamaisestikin jne.

Kuura puolestaan on löytänyt itsestään sisäisen lintukoiran. Sellaisen ylösajavan version. Linnun merkillä ei ole Kuuralle suurestikaan väliä, jos kupisoo puskassa (tai vaikkei kupisiskaan) niin Kuura käy pölläyttämässä lentoon. Yhdellä lenkillä oli pakko ottaa hihnaan, kun veteli siihen malliin pitkin puskia, ettei puoliakaan lenkistä nähnyt edes koiraa. Ainakin on osoittanut, että tiiviskään puska ei ole este, ei oikeastaan edes hidaste, joka lienee ihan hyvä jäljen kannalta.

Ollaan myö vähän treenattukin. Mut vaan vähän. Eilen ennen pentukurssia mentiin Jeminan kanssa ottamaan vähän tokoja. Wiimalle tehtiin noutoa; vauhtia ja asennetta, että ei pyörittelisi kapulaa, ote on kauheen heikko kapulasta. Nyt tietää taas, miten sitä lähtee viemään eteenpäin eli heitetään kapula lyhyeen matkaan ja lähdetään juoksemaan toiseen suuntaan, tulee vauhdilla ja asenteella ja pito kapulaan parantuu. Revin Wiiman kanssa jopa kapulaa, että huomaisi, miten siitä VOI pitää kiinni.. Tulee ihan hyvin eteen istumaan, sitä ei kauheasti tarvitse hinkata. Hypyllä palkkasin oikeaa paikkaa, Wiima kun mielellään hyppää siten, että kääntyy samoin tein ja hyppää hypyn sivuun silloin. Mietittiin vielä luoksetulon pysäytyskäskyä, suullinen vai käsikäsky. Testasin tänään tuota "seis" ja käsikäskyä. Reagoi lyhyellä matkalla käsimerkkiin todella nopeasti, joten taidan lähteä jalostamaan sitä eteenpäin.

Kuuran kanssa puolestaan tein eilen lyhyesti ennen pentukurssia puomin kontaktia. En muista, olenko kirjoittanut tänne blogiin siitä, että en jotenkin saa Kuuraa peruuttamaan laatikolle, tarjoaa kyllä paljon etujaloilla tekemistä, muttei takajaloilla. Meillähän oli kotona "minipuomi" - Lauran ja Henkan rakennusjätteistä laudan palanen, jonka laitoin terassia vasten ja sitä ravasi kyllä hyvin. Sitten eräät miespuoleiset henkilöt laittoivat juhannuksen alla meille aitaa pihaan ja käyttivät meidän minipuomia työvälineenä ja kaikki varmaan jo arvaa, onko meillä minipuomia. No ei ole. Niin tämän vuoksi on ollut vähän kontaktihommat katkolla. No, arvelin eilen sitten, että hittoakos tuota. Ei se Kuura sitä tiedä, mikä on oikea puomi ja mikä minipuomi ja mikä laatikko, sehän tarjoaa vain tekemistä, että saa palkkaa. Minähän otan puomin yhden osan, laitan maahan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ja mitä tapahtui oli se, että koira juoksi suoraan alastulokontaktille ja tarjosi oikein hienoa 2o2o! :) Jotta jos joskus yrittää tehdä pohjia sitten hyvin jossain muussa kontekstissa ensin ja ei toimi niin kannattaa kokeilla ihan oikeilla värkeillä. :D Ilmeisesti laatikko on ollut liian korkea (?) tms. kun ei sille tarjonnut 2o2o. Pitää käydä huomenna tekemässä vielä lyhyet treenit ja vaikka maanantainakin ennen kun vedän treenit. Tulee toistoja.

Nih, tehtiinhän myö sitten vielä takaakierron harjoittelua ja leikittiin palloilla. Varsin hauskaa. Pentukurssilla perjantaina Kuura toimi taas hienosti. Jemina on edelleen vaativa rasti, Jemina ei saisi puhua muille, ei rapsuttaa muita eikä varsinkaan kehua muita. Ei. Ei. EI. Ja muiden juokseminen luoksetuloissa on kiellettyä, silloin pitää haukkua. Mutta kun haukkuu niin pallo putoaa suusta. Haastavaa, mutta jospa se herne tekisi töitä tässä ja tajuaisi, että suun pitämällä kiinni, pallokin pysyy suussa. Katsellaan, odotellaan.

Sellasia. Nyt ei valitettavasti ole uusia kuvia laitettavana :( Kuurasta pitäisi saada kuva, kun se päivystää lintuja takapihalle; se istuu tollasen pallin päällä, usein pallo suussa ja tuijottaa pihalle. Pää pyörii kuin sikalan oven linkku ja kiinnostavaa tuntuu oleva :D Hassu eläin.

Syksy, jippii!

Pidempi väli viime kirjoituksesta. Treenattu on, mutta ei mitään erikoisempaa raportoitavaa ole ollut. Paitsi tänään!

Tänään käytiin vähän Pieksämäellä kisoilemassa tiimillä Päivi ja Wiima, Viivi ja Hukka sekä Jemina ja Hekla. Wiiman kanssa laitoin tavoitteeksi jälleen kerran asiallisen käyttäytymisen luoksepäästävyydessä, rauhallisen paikkamakuun ja nyt myös lisäksi asiallisen käyttäytymisen muita kisojia kohtaan. Wiimalla on selkeästi etuosan lihakset jumpperissa, on rähjännyt ohitustilanteissa muille koirille ihan kelvollisesti tällä viikolla. Viimeksi oli sama homma, kun selkä jumitti. Aksa jää siis nyt huoltotauolle, joka ei liene muutenkaan huono. Aksailtu on aika paljon kesän aikana. 

No enivei, itse kisaan. Wiima oli alokasluokan viimosena koirana, joka sopii meille, saan rauhoteltuu sen paikkamakuuseen, kun se tapahtui kahdessa ryhmässä. Tuomarina oli Anne Nokelainen, olen aina tykännyt, että Annella on linja, jota noudattaa tuomaroidessa ja on alokasluokassakin perusasioista tiukka ja johdonmukainen. Luoksepäästävyys on meille ehkä haastavin liike, ainakin jos tuomari alkaa vielä puhumaan. No, Annehan puhui ja oikein rutisteli Wiimaa "tää turkki on kyllä ihana, tänne vois jäädä lämmittelee käsiään". :D Wiimahan ei suinkaan tästä pahastunut vaan kiehnäytyi ja ajattelin jo, että no niin, tästä sitä kierrokset saadaan oikein kohdalleen paikallaan oloa varten. Mutta ja mitä. Wiima rauhottui nätisti makaamaan. Muutaman kerran piippasi, eli levottomampi oli kuin esim. viimeksi (maaliskuussa... :D ), mutta meille vaikeimmista liikkeistä siis 10:t! Jes!

Vire pysyi hyvänä koko kokeen ajan. En vapauta Wiimaa liikkeiden välillä, koska vireen purkautuminen haukkumiseksi on hyvin todennäköistä. Jaksaa työskennellä ihan hyvin ilman vapautuksia loppuun saakka, jolloin tulee huippu palkka, eli riekkuminen, rääkkyminen - ja kyllä, myös haukkuminen. :D Ja numerorivi oli hyvin tasaista: Kaikki muut 9, paitsi irti seuraaminen 8,5 (ei tehnyt yhtä perusasentoa aluksi ja hyppäsi sitten vaste, lisäksi koomasi "pitkän" suoran) sekä hyppy 7 (takajalat kopsahti hyppyyn, kun ponnisti niin kaukaa ja istuuntui saman tien, kun tuli vierelle). Yhteispisteet 178 ja sijoitus kolmas!! Samoilla pisteillä sijoittui neljänneksi bordercollie, mut myö tehtiin Wiiman kanssa tasaisempi rivi, joten sijoitus meillä parempi. Eipä sinällään, sijoituksella ei ole kyllä suurta merkitystä, mut onhan se aina hienoa ottaa ronssia :D Etenkin, kun voiton vei Viivi ja Hukka! Avoimessa sitten vielä Jemina ja Hekla tekas TK2:sen kolmannessa avoimen kisassaan vaatimattomasti. Aikas hieno päivä. Kokeillaanpas, onnistuuko meidän joukkuekuvan liittäminen facesta. 

Ja sitten vielä Wiman oma posetuskuva pokalin kanssa

Eiköhän myö se TK 1 yritetä tämän syksyn aikana saada kasaan. Sitten on ainakin PAKKO ottaa nouto haltuun tavalla tai toisella, että pääsee avoa kisomaan.

Kuuran kanssa aloitettiin pentukurssi. Ja onpa hyvä, että aloitettiin. Kuura on tehnyt aika paljon enemmän kuin kurssilla muut pennut, mutta muiden läsnäolo ja tapahtumat ympärillä on meille toooooodella hyvää häiriötä. Kuura toimi ensimmäisellä kerralla mallioppilaana ja suoriutui siitä oikein mainiosti. Koska Kuura ei halua kuitenkaan olla Hikari, piti karata yhdessä vaiheessa leikkivän kaverin luo kysymään, et "hei, saanks mieki tulla mukkaan??!" Kutsumalla tulee luokse hyvin kyllä. Lisäksi keksittiin Kuuran kanssa, että räyhäämisen intoa muiden juostessa luokse voi hillitä puremalla narupalloa, kovaa. Lutusti palloa ja köyttä ja aina, kun tipahti suusta niin vetäsin maassa palloa, jollon otti pallon taas suuhun ja pysyi hiljaa. Pitääpi kokeilla tätä myös aksassa. 

Notta sellasta. Nyt pitää hoitaa Wiiman lihakset kuntoon ja kokeilla yhdet aksakisat ennen aksasta eläkkeelle siirtymistä. Syksy on kyllä miun lempivuodenaika. Nyt on kiva, kun on viileämpää ja pystyy lenkkeilemään kunnolla. Kuurakin tekee jo melko pitkiä lenkkejä, toisten mielestä varmaan liian aikaisin, mutta on meillä kyllä kaikki elukat liikkunu metsässä alusta saakka pidempiä aikoja. Ja hyvinhän nuo on kasvanut ja voinu. Toivottavasti siis Kuurakin :) Näihin tunnelmiin, palataan asiaan!!

Asenne ratkaisee ja jälkimetsässä löytää parhaat mustikkapaikat! Muoks la 3.8.!

Nyt on niin hurja treeni-innostus käynnissä, että ihan hirvittää. Enhän kuluta kaikkea kerralla? Enhän kuluta koiria? Tuskinpa, se etu kahdessa koirassa on, että ei tuu otettuu liian pitkää treeniä yhdellä, kun on toinen vielä treenaamatta. :D

Alkuviikko on treenailtu ihan itekseen ja yllättävää kyllä, osittain myös noita juttuja, joita edelliseen kirjoitukseen hahmottelin! Kuuran osalta toteutunut kaikki, Wiiman osalta ei nouto. Se vaikein. Pöh.

Eilen oli aksatreenit ja päätin ennen treenejä, että vittiläinen. Tehdään hauskasti ja kehun Wiimaa kaikesta, mitä se tekee. Vaikka ohjautuisi väärin, koska vika on kuitenkin minun. Vaikka rima tippuisi helpossa paikassa. Vaikka kontaktia ei ottaisi niin kuin on opeteltu, mutta edes yrittää. Ja sehän kannatti. Meillä oli sikakivaa treeneissä! Tai siis, onhan meillä yleensäkin, mutta jotenkin nyt tuntui, että tehtiin yhdessä ja yhteen sointuen jotenkin. Kuulostaapa ylisanoille, mutta tuntui juuri tuolle. Mutta kaikki onnistui; sylkkäri (en koskaan, koskaan tee sitä vapaaehtoisesti, ei luonnistu multa), jaakotus (tää toimii meillä moneen paikkaan), leijeröinti (W hukkas miut ensin, mutta sitten löysi), kontakti, kepeille meno vaikeasti suljetusta kulmasta ja lähetys yli 180 asteesta jne. Wiipe <3

Kuuran kanssa tehtiin ennen W:n treenejä sisällä hyppy-putki-hyppyä, hypyt mutkaputken kummankin suun suuntaisesti. Valssia, putkeen irtoamista. Putkeen ei irtoa vielä erityisen hyvin tuollaisessa kohdassa, mutta ei me sitä ole vielä treenattukaan paljoa. Tai oikeastaan mitään aksaa :D Kontaktia treenattiin nyt kontaktilla. Takajalat puomin alastulolle. Ei ihan siirtänyt laatikolta, mutta jokin jyvä sinne jäi pyörimään.

Tänään sitten käytiin Jeminan kanssa treenaa tottista ja jälkeä. Wiimalla kokeiltiin BH:n puolikas eli hihnassa seuraamisen osuus ja sehän onnistui hienosti!! Pikkusen oli pihalla, mut en kyllä kauheasti sitä viritellytkään ennen, joten can't blame Wiima. Pitkän suoran jälkeen heräsi, että "aijuu, seuraamista, ok". Sen kontakti on niiiiin ihana, kun on kontakti. Niskat naksallaan tuijottaa. Kröhöm. Pitänee ryhtyä aktiivisiin toimiin tämänkin suhteen... ;)

Kuuralle katsottiin vähän käännöksiä. Haluisin opettaa sellaisen "pk"-täyskäännöksen eli joko että koira on koko ajan sisäpuolella (Kuura käyttää ihan hyvin takapäätä, joten uskoisin tämänkin olevan mahdollinen) tai sitten niin, että koira kiertää ulkopuolelta ja minä käännyn vasemmalle. Katsotaan, kumpaa lähdetään jalostamaan. Eteen tulemista treenattiin, samoin luoksetuloja. Kuura rääkyi ensin jäädessään, mutta rauhottui nopeasti. Ihanaa, ei tarvitse odotella otollista hetkeä :)

Muoks. Ei pitäisi perjantai-iltana päivittää, kun oleellisin unohtui. Tehtiin Kuuralle n. 50 metrin nakiton jälki. Matkalle yksi lelu ikäänkuin keppiä leikkimään ja loppuun "6/6" keppi eli lelu. Tässä huomaa, miten itse on täysin ymmärtämätön näihin jälkihommiin. Seurasin vaan jälleen innoissani, kun Kuura meni jälkeä pitkin ja selkeästi pysähtyi lelulle, mutta en tajunnut mitään. Sit Jemina sanoi, et siellä on lelu, kysele sen perään. Aijuu, okej :D Toi lelun ihan hienosti luokse. Taidan ehkä kuitenkin opettaa tuomaan kepit luokse. Tuntuu ihan järkevälle, että koira tuo kepin luokse, jolloin ei itse tallaa jälkeä kepille saakka. Kun tuo luokse, pääsee "tuttua" jälkeä pitkin jatkamaan. Näin minä sen järkeilin pikkupikkuaivoillani. Mutta siis oikein hienosti on jäljellä ja vähän on tullut nyt sitä malttiakin. Tilaa pitää antaa melko reilusti, muuten jotenkin pysähtyy helposti kyselemään ja haahuilemaan.

Juuh. Sellaista tännepäin. Kuura ui kuin hai, sekin on kivaa. Tarttee vaan heittää keppi ja kaveri lähtee menemään. W väijyy rannassa ja varastaa kepin suusta ja sitten on kiva juosta yhdessä. Ja sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. :D

Muutama räpsy vielä, kun kameran sain kaivettua taas esiin.

Kesälomalta Joensuusta.

"Mitä sää huudat siinnä, sakihivutetaan se!!!" huutaa W Mollalle.

Osataan me nätistikin kulkea.

"Saanko ottaa ton frisbeen tolta, saanhan?!"

"nääh, menköönsä."

Kuura ja Kuuran niiiin rakas frisbee.

Osaa olla asiallisestikin.

Nöpönassut.

Hei, naapurissa on joku.

Äiti soitteli, että Ässä on väsynyt taas. Ja ehkä laihtunut vähän. Käy enää yhden lenkin oikeastaan päivässä. Ehkä sen voisikin sallia jo kohta 12-vuotiaalle.. Se vaan niin nauttii metsässä juoksemisesta. Rintaa alkaa puristamaan joka kerta, kun ajattelenkin, että Ässänkin aika saattaa olla kohta. Tai sitten vasta 5 vuoden päästä. Tiibetinperkeleistä ei koskaan voi tietää varmaksi :) Toivottavasti Ässä jaksaa ja lääkitys pysyy kunnossa. Siitähän se hyvin pitkälti on kiinni, Ässä muu yleiskunto kyllä riittää, pumppu on vahva ja lihaskuntoa löytyy vaikka muille jakaa. 

Mutta hei! Kuurallahan on tänään 5kk päivä! Onnea Kuura! Et ole järkiintynyt pätkääkään kolmessa kuukaudessa! :D Huomenna mennään Jeminan kanssa mutsikkaan paikkaan, joka löytyi Heklan jäljeltä. Oli paljon ja oli isoja. Nam. Kuulemiin!