Kuumalla Wiiraa ja muita tarinoita meidän elämästä: Järkeä jäljelle

Kävin viime viikolla tekemässä Kuuralle vielä toisen jäljen, kun oltiin sopivasti Antsan porukoilla Kunnasniemellä kutsassa ja siellä riittää lääniä, joka on tallaamatonta. Ja sehän meni sitten aivan arselleen. Tai siis, Kuura kyllä kulki jälkeä pitkin, mutta vauhti oli aivan järjetön ja ei mielestäni jäljestänyt oikeasti, ei tehnyt töitä oikeasti. Laitoin jo Jeminalle viestiä, että kun rantaudumme muutamaksi välipäiväksi Mikkeliin niin Kuuran kanssa treenataan vaikka tulisi puukkoja taivaalta. Olin jo hieman miettinyt, että ruoka taitaa olla Kuuralle liikaa palkkana jäljen päässä ja ei malta keskittyä tekemiseen niin hyvin. Jotenkin pitäisi saada keskittymään oikeasti jälkeen ja mitä siellä jäljellä haisee, eikä siihen, että jälki päättyy. Vuan kun ei oo ikinnään tämmöttii jäläkihommiloita tehnynnä niin mistäkä sitä tietää, mitä oekkein tehhä? Onneks on Jemina :).

Käytiin eilen sitten treenaamassa. Ensin otettiin perinteisesti "tokoja" eli seuraamista, perusasentoa ja maahanmenoa, leikittiin kovasti (yksi hammas irtosi, jes!) ja noudon alkeita mietittiin. Maahanmeno onnistui paremmin, kun olin ajatellutkaan, hyvä Kuura! Se on oikeasti fiksumpi kuin mie :D Perusasennon paikka alkaa olemaan hyvästi ja seuruuta pitää vaan ryhtyä imuttamaan enemmän niin eiköhän tästä eteenpäin päästä.

Sitten lähdettiin jäljelle. Kerroin melko kamalasta edellisen viikon jäljestä ja päätettiin, että jätetään ruokapalkka lopusta pois, ihan muutama makkara vain matkalle ja muutama makkara merkkaamaan jäljen loppumista. Kuura rauhottui mielestäni hyvin jäljen alkuun ja sitten alkoikin meno ja meininki. Jäljesti todella paljon paremmin kuin edellisellä kerralla, kun olin yksinään Joensuussa, mutta vauhtia oli edelleen... noh, paljon. :D Kulkee jälkeä pitkin, mutta makkarat jää kyllä jäljelle. Loppupalkka makkaratkin kyllä huomasi, mutta nääh, en mää viittis vielä lopettaa, kun tää on niin kovasti hauskaa!!! Kuura pitäisi nyt saada siis oikeasti työskentelemään jäljellä, keskittymään itse jälkeen, sieltähän pitäisi löytää niitä keppejäkin kuulemma jossain vaiheessa... :D

Suunnitelma: Kuura ottaa selkeästi ihan hyvin hajua ihmisen hajuisista asioista: kentällä löysi ruohikosta noutokapulan, myöhemmin oman hihnan ruohikosta jne. Näitä treenejä teen nyt enemmänkin. Käyn heittelemässä oman hajuisia leluja, sukkia, hanskoja ruohikkoon "lenkin" varrelle ja Kuura saa palkkaa, kun löytää/haistaa ne. Ei siis esineruudun tyyliin, vaan siten, että "sattumalta ja vahingossa" löytää tavarat. Lisäksi alan etsimään jälkikeppejä, joita hajustan ja Kuura etsii esim. lyhyestä ruohikosta. Jos teen nyt jälkeä niin jätetään makkarat pois ja lopussa on esim. lelupalkka, katsotaan, muuttaako tämä mitään. Lelut on kohtuu mieluisia kuitenkin Kuuralle :D joten katsotaan miten tämä palkka vaikuttaa koko jäljen ajamiseen.

Huoh. Tää jälki on kyllä kerta kaikkisen mielenkiintoista, varsinkin kun Kuura tuntuu jollain tavalla "syttyneen" asialle. En tiedä, onko se edes mahdollista, että tuon ikäinen ittiäinen on syttynyt johonkin, mutta kyl se vaan tykkää jäljestää! Ja sekoaa, kun näkee Jeminan :D Hah, hauska elukka, kerta kaikkisesti.

Ettei ihan kirjoitukseksi mene niin alla muutama kuva Joensuusta, saatiin vihdoin ostettua kameran akun laturi niin helpottaa kuvien ottamista...