Se soi, kun ajettiin Outokumpuun ja mietin mielessäni, että eihän tämä ole enne, eihän. Biisihän kertoo jostain ihan muusta (vai kertooko?), mutta kontekstista erotettuna, siitä saa mieleen hetkeen sopivia asioita.
Ässällä oli huono viikko. Oksentelua, ruokahaluttomuutta, mutta ennen kaikkea loputonta väsymystä, kiinnostumattomuutta aiemmin kiinnostaneisiin asioihin. Ja sitten, perjantaina, se oli kuitenkin taas pirteämpi. Entäpäs jos jotain vielä keksittäisiinkin? Jospa se oli vain vatsapöpö?
Ässsän syksy oli kieltämättä vähän yllä olevan kuvanlaista: esteiden ja hidasteiden raivaamista, lääkityksen tasapainon löytämistä, polun jatkumista ilman lopun näkymistä.
Pieni, sisukas, herttainen, egoisti, Hänen Majesteettinen Kuningattarensa, Nartuista Nartuin, Kaikkien Päällikkö.
Ässä Rakasti metsässä olemista, hajujen haistelua, jäniksen kakan syöntiä, keppien kantamista, mustikoiden syömistä, lintujen jahtaamista. Kun nämä, rakastetut ja riemukkaat lenkit eivät enää olleet mahdollisia huonon kunnon vuoksi, päädyimme siihen raskaimpaan koiran omistajan päätöksen. Ässän aika oli lähteä Netin ja kaikkien muiden ystävien luokse ikuisille metsälenkeille. Ja kuten eräs ystävä fb:ssä kirjoittikin; tapaamme ne kaikki vielä joskus ja tähän uskon itsekin. Hei hei Ässä, nähdään taas! Loppuun lempikuvani Ässästä.
Ja pois päin Outokummusta ajaessa soi: Vielä täällä vierelläs mä oon / joko tiedät sen / kun täältä lähdetään / henget jäävät elämään... (Jesse Kaikuranta / Vielä täällä) Toivon, että Ässä hyräilee tuota mulle ja meille.
Ässä 19.9.2001 - 10.1.2014
Heippa Ässä. Terkkuja Rinalle. Halaus Päiville. Kyyneleitä taas pyyhitään täällä :'(
VastaaPoista