SERT!

Vietettiin pääsiäinen Joensuussa perinteisesti. Perinteisesti myös siinä mielessä, että käytiin aksakisoissa. En edes muista, milloin viimeksi EI olisi pääsiäisenä ollut kisoissa, joko touristina tai kisaajana. Se on ihan hauskaa. Varsinkin, kun kisat menee näin hyvin:

SERT-rata!

Täydellisyydestähän tuo rata oli kaukana, mutta väittäsin, että aika kivasti kulki, kun ottaa huomioon, että on Kuuran kanssa "tosissaan" treenattu viimeksi joulukuussa :) A:n ylösmeno on ensimmäinen projekti ennen kuin seuraavan kerran kisataan. Sitä mennään tuumimaan Tiian luokse ACElle viikon kuluttua. Kontaktit vaatii vauhtia muutenkin, niissä annetaan tasoitusta muille reilusti. Puomin ravasi ja keinukin oli "epävarma". Toisaalta, näköjään itse jotain jään jännittämään kontakteille, kun hidastan. *läpsäyttää itseään poskelle, HYI PÄIVI* 

Eka kakkosen rata

Ekalla kakkosen radalla en jaksanut enää keskittyä. Oli kiirus jo kotiin (kisat oli n. tunnin myöhässä ja lisäksi luokkajärjestys oli "epätavallinen": 1A, 1B, 2A ja se 2B sitten viimosena) ja ajatukset harhaili. Lisäksi kaikki paukut jännittämisineen kaikkineen meni ekalle radalle, hyvin purkautu fiilis sinne. Enikeis, kait se koira juoksee pussille, kun vartalo on sinne auki ja mitään liikettä toiseen suuntaan ei tapahdu. Muuten oli kivaa, mentiin kovaa ja luotin koiraan. Se oli toki helppoa hylkääntymisen jälkeen ;) Näistä on hyvä jatkaa eteenpäin, Hain jatkoa meidän valmennusryhmiin, kun tämä kausi oli niin rikkinäinen. 

Sain purettua vihdoinkin puhelimesta tiedostot koneelle. Tässä vähän kuvasatoa, on vanhaa ja uutta kuvaa. Tällä kertaa en saastuta kirjoituksella enempää :)

On aika tavoitteiden

Maaliskuussa mennään ja paljon on tapahtunut. Otetaanpas kiinni olennaisimmista.

Helmikuun alussa elämäämme saapui kaksijalkainen perheenlisäys, joten tammikuu ja osittain helmikuu on mennyt koirien elämän osalta hyvin, hyvin laiskasti ja tylsästi. Helmikuun puolen välin jälkeen on onneksi saatu aktivoiduttua ja pikkuhiljaa palataan taas normaaliin rytmiin. Tai toivottavasti vielä tiheämpään, nyt kun on päivisin aikaa. :) Kuura on enemmän kuin innokas hoitaja ja avustaja aivan kaikissa tilanteissa. Wiima on käynyt katselemassa kaukaa ja välillä vähän lähempää, nuuskaissut, heiluttanut häntää ja kääntynyt kannoiltaan. "Ehkäpä siitä ei ole harmia, kun ei näköjään liiku." Voi Wiima, et tiedä, mitä tuleman pitää...

Anni onneksi pelasti Kuuran tuskasta ja tuli Mikkeliin aksan valmennusryhmään juoksemaan Kuuran kanssa. Harmittavasti en taida saada linkitettyä videota ko. treenistä tähän, kun se on Annin tai miun FB:ssä ainoastaan. Mutta eipä tätä varmaan kovin moni muu lue kuin FB-kaverit, joten nou hätä :D Oli hienoa, mahottoman hienoa. Hyppyrata oli valkkuryhmän ratana nyt. Kontaktien ylösmenot tarvitsee työtä, etenkin A. ACElle on Tiialle varattu aika, joten eiköhän sitä päästä taas homman päälle.

Kesän teemaksi aion kuitenkin ottaa nyt tottishommat. On vain ryhdyttävä hommiin, vaikka kuinka ällöttää tietyt asiat ja ei kehtais ja jaksais. Koira on fiksu ja osaava, ihminen on tässä suuuuurena jarruna.

Uskaltaisikohan? En tiiä. No, kirjataan nyt kuitenkin. Tavoitteita vuodelle 2015:

Agility:
- Kontaktien ylösmenot kuntoon. A:lla on se suurin haaste, puomi onnistuu 90% ajasta, keinulle menee (toistaiseksi) hyvällä askeleella.
- Sama raivo radalle, mitä Kuura on osoittanut Annin kanssa radoilla. En varmaan itse tee niin raivolla/tosi mielellä kuin Anni tai Kuura, kun mulle on jotenkin nössömpi. Pari kertaa olen nyt saanut sen raivon esille, joten oikeaan päin ollaan menossa.
- Oma kunto kohdalleen. On vähän tekemistä, että pääsee kunnon juoksukuntoon, mutta nythän tosiaan on aikaa, eikä mikään estä.

PK:
- BH kuulemma pitäisi suorittaa. :D Plausible, henkilöryhmä ja häiriöpaikkamakuu vaatii työtä. Samoin -ylläriylläri- kaupunkiosuus. Koirien kohtaaminen on Kuuralle ollut haastavaa. Tai lähinnä ehkä sillon, kun Wiima on mukana, mutta enikeis.
- Esineruutua tehtiin viime kesänä ihan huolella ja jatketaan samalla suunnitelmalla. Se wörkkii.
- Jälkiä pitää tehdä paaaaaljooon, se jäi viime kesänä esineruudun alle Rauhaa, täsmällisyyttä ja keppien nostamista.

Tokossa voitaisiin startata ensimmäinen luokka, kun säännöt uusiutuvat. Se sitten syssymmällä.

Hui. Paljon tavoitteita, katsotaan miten eukkojen käy.

Syksy oli, talvi tuli ja melkein menikin

Juuh, hilijasta on ollu. En ole kertakaikkisesti saanut tartuttua koneeseen ja päivitettyä blogia. Mutta tässä lyhyt ja ytimekäs katsaus syksyyn, Kesällä nyt ei kauheesti tapahtunut, kun oli helteet. Kuura ui, ui, ui ja ui, Wiima kahlasi, haukkui, kahlasi ja haukkui. In brief.

Wiima on nyt officially retired. Kävin lokakuulla vielä kokeilemassa avointa luokkaa Pieksämäellä. Paikallaanolossa kuudesta koirasta kolme lähti, Wiima pysyi. Kun tultiin piilosta pois, Wiima oli oikein ressukan näköinen "voi hyvänen aika, mitä täällä tapahtuu ja siekin siellä piilossa, ihanaa kun sie tulit!" Eli tuli vastaan ja liike nollautui. Jopa tuomaria harmitti, mutta minkäs teet. Minua ei itse asiassa aivan mahdottomasti harmittanut, koska Wiiman mielentila oli aivan uskomattoman hyvä paikallaanoloon mentäessä. Rauhallinen, mutta valpas, selkeästi hommiin lähdössä. Yksilöliikkeetkin korkattiin hyvin: seuraaminen 9, maahanmeno 9 ja sen jälkeen ei mitään. Ei mitään. Pohdin kisojen jälkeen, että ehkä mie nyt annan Wiiman jäädä eläkkeelle. Ollaan saavutettu älyttömän paljon meidän taidoilla ja meillä on ollut hauskaa. Wiima on aivan mahtava kotikoira ja lenkkeilykin on helpottunut, kun jossain vaiheessa Wiimalle on tehty lobotomia meidän tietämättä asiasta. Remmiräyhääjästä on tullut cool ohittaja ja rusakotkin saavat juosta. Toki niihin reagoidaan, muttei tarvitse huutaa minuuttitolkulla perään ja repiä joka suuntaan loppulenkkiä. Wiima <3

Kuura-Kerkkonen jaksaa edelleen ilostuttaa minua uskomattomalla moottorillaan ja vielä hienommilla hermoillaan. Miten nautinnollista on tehdä töitä koiran kanssa, joka saa revetä liitoksistaan hetkeksi ja sen jälkeen sen kanssa voi jatkaa taas töitä. Joka rrrrrakastaa työn tekoa ja omaa huumorintajua, ettei mene liian vakavaksi.

Jälkihommia tuli tehtyä vähemmän kuin ensimmäisenä kesänä. Syynä se, että Kuura tietää tasan tarkkaan, mistä on kyse, mutta malttia pitää kasvattaa, ettei mene kuin idän pikajuna ja kepit nousee. Jälkien tekemisen sijaan keskityttiin tänä kesänä hyvin tiiviisti esineruutuun. Esineruudussakin Kuura tietää tasan tarkkaan, mitä pitäisi tehdä, mutta kappas. Esineen luovuttaminen, tai edes kymmenen metrin säteelle minusta tuominen ei ollutkaan lainkaan hauskaa ja kivaa. Lähdettiin siis työstämään tuomista kaikessa muodossaan elikkäs noutoliikettä. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Kuura tuo esimerkiksi pudonneen kännykän mulle :) Willow Creek tottisteluissa marraskuulla sai ohjaajakin ymmärryksen, että noudossa on oikeastaan kyse siitä, että koiran pitää haluta noudon jälkeen tapahtuvaa asiaa niiiiin paljon, että se haluaa tehdä ripeän, räväkän ja hallitun noudon ilman suurempia temppuja välissä. Pallo. Se riittää Kuuralle ja tämäkin asia etenee.

Aksassa startattiin lokakuun alussa, eli kun Kuura oli vuosi ja 7 kuukautta. Tarkoituksena oli vain testata, että miten meidän hermot kestävät yhdessä kisatilannetta, miten Kuura käyttäytyy, kun ohjaajaa vähän jänskättää jne. Kappas. Ensimmäisissä kisoissa Kouvolassa tulikin kaksi LUVAa :D Kohtuu hyvin kesti siis paketti kasassa. Alla videot kisoista. Radat olivat hirmuista varmistelua, mutta minua se ei haittaa. Halusinkin varmistella, tehdä asiat hallitusti. Erään lammaskoiran kanssa näihin hallittuihin kisastartteihin kun ei taittu päästä missään vaiheessa. Oli siis tärkeää minulle ohjaajana saada tunne siitä, että myös kisaradalla homma voi olla hallinnassa.

A-rata Kouvola

B-rata Kouvola

Näiden jälkeen startattiin vielä Lappeenrannassa lokakuun lopulla, siellä kaksi hyvää ja yksi huono rata. Viimeinen LUVA lähellä, jos ohjaaja ei olisi ryhtynyt kehumaan kesken keppien... Anni starttasi vielä itsenäisyyspäivänä Joensuussa Kuuran kanssa kahdella radalla, kun minä en ollut juoksukunnossa. Eka radalta SERTiä tarjolla, mutta harmillisesti A:n ylösmeno jäi ottamatta Kuuralta. Tässä on meidän kevään projekti. Muuten Kuura ja Anni oli kyllä ihan in flames, radat oli niin hienoa katsottavaa, että melkein itku pääsi :)

Anni ja Kuura, 6.12.14

Semmottii. Tavoitteena ensi vuodelle on jatkaa samalla hyvällä energialla ja hauskanpidolla! :) On kovin mukavaa, kun ei tarvitse hampaat irvessä vääntää vaan rauhassa ja hyvässä porukassa touhuta. Se on Harrastamista.

Mitä mainiointa vuotta 2015 kaikille! Toivon, että blogin päivitystiheys hieman paranee, mutta siihenkään en lupaa mitään :)

Päivitystahti senkun kiihtyy - pahoittelut

Pikkasen vaikuttas päivitystahdin perusteella sille, jotta menossa ollaan oltu ja paljoa ei ole blogia jaksanut päivittää. Mielessä on kyllä useasti käynyt, mutta enpä vain ole saanut raahattua itseäni tälle ihan oikealle koneelle asiaa varten. Mutta nyt. turhat löpinät pois. Piti ihan katsoa veispuukista joitain juttuja, mitä tässä oikein edellisen päivityksen jälkeen on tapahtunut. Aika järjestyksessä:

Linnojen koulutuksissa käytiin Kuuran kanssa. Alunperin piti olla vain Niinun koulutuksessa, mutta Anni joutui jättämään Seran pois treeneistä niin otin sen paikan Teemun koulutuksessa. Veikkasinkin, että se voipi olla liikaa ja minä en jaksa keskittyä, jolloin Kuura alkaa olemaan omatoiminen. Ja niinhän siinä kävi. Teemun treeni sinällänsä meni ihan ok, mutta välit, palkkaukset jne. ei. Keskusteltiin Teemun kanssa paljon palkkauksesta ja omasta mielentilasta tehdessä. Teemu antoi mulle palautetta omasta fiiliksestä, joka saattoi olla hieman down, kun ei jaksanut keskittyä. Koiraa kehui todella paljon ja kyllähän minä sen tiedän, että Kuurassa on paaaaljon potentiaalia. Se oppii niin pirun helposti. Mutta siis. Niinu opetti oikea-aikaista valssia minulle, ennakointia (jonka opin muuten Wiimankin kanssa Niinun koulutuksessa) sekä rytmitystä. Alla klipit, mistä lähdettiin ja mihin päädyttiin.

Tässä Niinu pakotti miut persjättöön paikkaan, jossa en olisi koskaan uskonut sen meillä vielä onnistuvan. Vaan onnistuhan se, kun oli vaan koiraa edellä. Kappas, että se niin toimii. Ensin videolla se epäonnistunut versio. Tässä seuraavassa videossa onnistuu jo lähes tulkoon persjättökin, mutta olennaisin osuus on tuo okserilla tapahtuva valssi. Se on minun tekemäkseni rauhallinen ja malta odottaa koiran haltuun ennen kuin ohjaan seuraavaa. Persjättökin lopussa melkein vahingossa onnistuu. Lopuksi vielä persjättö ja sen jälkeen tapahtuva rytmitys, että koira kääntyy näppärämmin putkeen.

Teemun treenit sitten oli melkein heti perään ja sekä koira että ohjaaja alkoi väsyä. Teemun treenin aluksi käytiin yhdessä läpi ohjaustekniikkaa ja kaikkia naurettavia termejä, joita tekniikoille on annettu. Tässä minulle uusi laiton päällejuoksu, joka onnistui hyvin. Mulle helppo, ei liikaa heiluvia ja vaihtuvia käsiä ja jalat saa olla koko ajan menosuuntaan. Tässä on meidän melko perustekemistä. Vähän töktök monessa kohtaa, koira tulee ohjauksiin ja ohjaaja ei ymmärrä liikkua eteenpäin :D Eiköhän me tästä vielä selvitä. Nuo oli meille todella haastavia kohtia. Huomasinpahan taas vain, että Kuura on siitä loistokoira, että ei sitä putket ja muut ime, jos itsellä vain ohjaus on oikeaan suuntaan. Niinpä... Tietää, kenen syyksi sitten virheet laitetaan... Teemu korosti ohjaajan aktiivisuutta: "hae putkesta, rytmitä liikkeellä". Nämä on meille ehdottoman tärkeitä asioita. Kuura osaa kyllä tehdä itsenäisiä päätöksiä, jos minä en ole ohjaamassa...


Linnojen treenien jälkeen vappuna ja muutamana muunakin päivänä tehtiin aita pihan ympärille. Siittä tuli oikein hyvä, vaikka ihe sanonkin! On ihanaa, kun piha on nyt ihan oikeasti käytössä, koirat voi hiimailla siellä jne. Ja Kuurahan eläisikin mielellään pihalla. Mut niin miekin, kun ilmat on nyt lämmenneet. Ainakin hetkeksi.




Simmosia. Esine-etsintä on toukokuun teema. Kuura kyllä lähtee, etsii, löytää, mutta luovutus on kohtuu perseestä. Eli jättää jonnekin matkalle, leikkii jne. Ruoalla ryhdytään parantamaan ja paljon on jo tapahtunutkin. Katsotaan, mihin pisteeseen toukokuun aikana päästään.

Wiiman kanssa ollaan jännän äärellä piakkoin. Kassotaan, kuinka käy... :)

Kuura 1 vee!

Kuura täytti 2.3. kokonaista YKSI vuotta! Jipii! Synttärisankari pääsi synttäreiden kunniaksi aksan mölleihin hurrrrjastelemaan: Aksamöllit 2.3.2014 Piiiiikkusen jos käännökset venyy niin ei haittaa, kun on noin hauskaa!

Viime viikonloppuna käytiin vielä luultavasti kevään viimeisen kerran ACElla, alkaa olemaan kovasti täynnä kevään viikonloput ja vaikka sun mitä nimittäin! Kuura on alkanut osoittamaan jotain "kohta-juoksut-tulossa" tai "ihan-just-alkaa-murkkikä"-oireita, joita oli havaittavissa myös ACElla. Karkasi radalta Tiiaa moikkaamaan, ei irtoa esteille, joka ei yleensä ole Kuuralle haasteellista, ohittaa esteitä, joka ei sekään ole tyypillistä Kuuralle jne. Noh, ihan hyvää pätkääkin saatiin aikaiseksi: 

Irtoamattomuutta ja esteiden ohitusta

Esteiden suoritus

ja vielä esteiden ohitusta.

Nuo oli ensimmäiseltä kierrokselta. Toisella kierroksella oli sitten vanha tuttu Kuura taas mukana. Niisto onnistuu, mutta ihmisen pitäisi LIIKKUA. Rengas radalla. Paljon on menty eteenpäin, mutta oma ohjaus on kyllä edelleenkin huitomista ja hätäistä, myöhässä ja epätoivoista. Voi että. Noh, ehkä se siittä taas lähtee kulkemaan. Oma fiilis ACElle mennessä ei ollut oikein sellanen "tapa tai tule tapetuksi", jota Kuuran kanssa tarviis, joten sekin toivottavasti selittää osittain asiaa.  

Tottista ollaan tehty myös ja se tuntuu nyt viehättävän kartturia enemmän kuin aksa. Jotenkin siinä tuntuu ja näkyy edistyminen. Kokee edistymistä joka kerta jollain tapaa. Seuraamisessa päästään suoralla jo hyvin ilman vasenta ohjaavaa kättä, käännöksissä Kuura osaa käyttää todella hyvin takapäätä. Istuminen liikkeestä toimii "luonnostaan", ei tuottanut lainkaan vaikeuksia. Maahanmeno on nopea, mutta täsmällisyyttä on vielä treenattava. Paikallaanolo on ihan super. Luoksetulo on hyvällä mallilla myös. Huhtikuun tavoitteiksi asetankin viereen siirtymisen, noudon alkeet (nopeampi palautus lelulla, meinaa jäädä himmaamaan), liikkeestä maahanmenon sekä seisomisen. Seuraamista tulee otettua näissä kaikissa oikeastaan osana. Aksapuolella kepit (teetätin omat 2 by 2-kepit itselleni) ja A-esteen. Keinua meinasin ensin, mutta siihen tarttee apua, joten A:ta on helpompi opetella itsenäisestikin. Maksirimoja hypellään sillon tällön, muttei säännöllisesti.

On Wiimankin kanssa tehty. Noutoa nimittäin. Ja se etenee! Ollaan nyt ruokakupin avulla saatu noutoa koottua: Lähtee hyvin kapulalle ja palauttaa vaihdelleen. Useimmiten ensin n. metrin päähän, toisella toistolla (tai kolmannella...) hyvin jo eteen. Ja sitten on tehty liikkeestä seisomista, lähinnä sitä takana käymistä ja palaamista. Se on kuulkaas niin, että taidan laittaa Wiimalle vaatimattomasti huhtikuun tavoitteeksi: nouto siihen kuntoon, että kehtaa käydä kisoissa ottamassa vitskan sillä. Liikkeestä seisominen siihen kuntoon, että sillä saa kisoista hyvän arvosanan. Ja muutkin liikkeet kokoon, koska missään (paitsi noudossa) ei ole suurista asioista kiinni. Eihän...? :D Ja uskaltaako sen edes kirjoittaa... Toukokuulla käydään kokeilemassa jossain kyläkisoissa avointa. Ilman tulostavoitetta, katsotaan vain miten kestää kasassa osittain keskeneräiset liikkeet. Kun meillehän Wiiman kanssa kaikista tärkein osuus edelleen on kuitenkin pään koossa kestäminen; asiallinen, hiljainen käyttäytyminen, vireen kestäminen koko ajan. Muuta tavoitetta meillä ei edelleenkään ole. 

Wiiman TK1 on nyt muuten näkyvissä Koiranetissä. Jipii! :)

Loppuun muutama kuva vielä Säynätistä, s'il vous plaît.

 Yllä Kuuran virallinen 1 vee kuva. :)

Or not!

No Wiimahan sai sellaset antibiootit, että alta pois. Tulehtunut varvasväli, joku (stafylo?)kokki siellä pesii ja muhii ja keittelee keitoksiaan. Ei siis hierontaa Wiimalle, vaan Kuura pääsi sijaistamaan. Ensimmäinen hieronta ikinä ja ihmistä vähän jänskätti, mitenkä menee. Suotta kuitenkin jännitin, Kuura oli ihan hyvin hieronnassa. Ei tokikaan käynyt makaamaan, mutta selkeitä rentoutumisen merkkejä antoi. Lopun venytyksissä silmätkin luppas jo. Hyvässä kunnossa ja rakenteellisesti hyvä nuori koira. Kuiva, mutta pirulainen, kun virtahepoa enempää en päivässä pysty syöttämään. Kuurasta saattaa löytyä se ikiliikkuja.

Janet ihan hitusesti kokeili kuitenkin Wiimaakin ja totesi, että se etuosa on jälleen / edelleen jumissa. Ehkäpä ne aksat on Wiiman osalta aksailtu tosissaan ja keskitytään tokoiluun. Josta mieleeni tuli, että tehtiin tossa alkuviikosta Wiiman kanssa AVOn liikkeet lyhennetysti läpi. Ei siellä nyt muuta puutetta tässä kohtaa ole kuin se pirhanan nouto ja hyppyä pitää lähtee selkeyttämään. Luoksetulon pysäytystä pitää varmaan pitkässä matkassa testata, mutta lyhyemmässä pysähtyy oikein hyvin. Niin hyvin, etten ihan hirveesti viittis sitä hinkata, ettei vauhti kärsi liiakseen. Ehkäpä, ehkäpä, voisi katsoa jokku kisat tähän keväälle. Jahka nyt katsellaan tuo tassun tilanne kuntoon ja toivotaan, ettei se uusi. Eläinlääkärin antamassa superpiikissä on 35 päivän dopingkarenssi, joten senkin puolesta voi kisahaaveet keväältä jättää, jos uusii..

Nyt sää heräsit. Et sää herännytkään?!

Joku ei ole päivittänyt meidän blogia. Ärsyttävää. Paljon on kuitenkin ollut tapahtumaa niin tästä tulee sitten maailman tylsin tekstitykitys. Onneksi olkoon, jos jaksat lukea loppuun, uusia kuviakaan en ole ihan kamerakameralla ottanut niin ei ole kuvakevennyksiäkään väliin. :)

Lähdetään liikkeelle Kataisen Harrin koulutuksesta 18.1. Ilmoittauduin koulutukseen, kun oli puhetta muutaman kanssa, että mahdollisesti saataisiin junnukoirien ryhmä koulutukseen. Mikkelissä jylläsi vuoden vaihteen jälkeen oikein kunnon kennelyskäepidemia ja peruutuksia tuli ja meidän ryhmästä tuli loppujen lopuksi sellainen, että Kuura taisi olla ainoa ihan oikea junnu. Ei siinä mittää, Harri oli kivasti suunnitellut sekä aksa- että hyppyradan. Mentiin hyppyrataa, tässä Iidan kameralle tarttunutta pätkää treenistä. Koira kulkee kyllä. Moni asia jäi pohdituttamaan treenistä. Kuuran pitäisi oppia hakemaan esteitä itsenäisesti paremmin (no kappas). Harrin mielestä (tai näin minä tulkitsin asian) Kuura on liian suuresti hallinnassa ja kontrollissa radalla. Tiiäkkö? Tuossa vaiheessa saisi vähän hulllutella ja riehua ja tarjota itse aktiivisemmin. Palkkausta pitää taas tarkentaa. En ehkä ihan satasella syttynyt Harrin koutsaukseen ekalla kerralla, mutta pitää kokeilla uudelleen. En yhden kerran perusteella kuitenkaan halua tehdä johtopäätöksiä "ei koskaan enää".

Yksi viikonloppu välissä ja 1.2 käytiin ACElla Vitikaisen Tiian koutsauksessa. ACElle mennessä on jännä fiilis. Koskaan ei tiedä ketä siellä HUGE-vuorolla on, millä tasolla muut tekee jne. Tsemppaa vähän itseäkin treenaamaan, kun haluaa näyttää, että kyl me muullonkin treenataan kuin siellä. Vaikka vähän toki :D Itse treenissä sitten oli vaikeaa ihmisellä. Siis pakkovalssi! Eikä mikään hiton piruettiympär'valssi.Katsokaa ny iteki. Ja uudelleen. No onnistu se sitten lopuksi onneksi ihan oikeinkin. Sitten jatkettiin eteenpäin ja tehtiin puomia radan osana. Hienosti meni. Valssit oli ajoissa ja kaikkea. Ihanata. Viimeisellä kierroksella sitten se alun pakkovalssi onnistuu, lähden livakasti liikkeelle ennen nelosputkea ja ehdin kunnon persjättöön ennen vitoshyppyä. Puolivalssi/veto ei onnistu, mutta se ei oikeastaan meille se haasteellinen paikka tuossa radalla kuitenkaan ollut, joten nou hätä. Jatketaan vain eteenpäin. Hyvä fiilis jäi treeneistä.

Helmikuun toisena viikonloppuna olin työhommissa, enkä koirajutuissa, voitteko kuvitella! Ystävänpäivänä oli sitten kuitenkin Päivin ja Soilen kanssa treffit Varkauden ABC:llä ja lähdettiin kohti Sastamalaa eli Willow Creek-leirille. Aiheena tottis, koutsina Sari Nieminen. Ehkä enemmän odotin sitä, että näen monia belgejä. Kuuran kanssa tuntuu, että on aika selvillä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, mutta ulkopuolisen mielipiteet ei koskaan ole huonosta. Kuuran kanssa katsottiin siis seuraamista ja käsien häivyttämistä sekä käännöksiä vasemmalle / täyskäännöstä. Vinkit oli sen suuntaisia, mitä olin ajatellutkin tekeväni, mutta hankala oli keksiä mitään muutakaan, mitä voisi treenata. Ihan huippuviikonloppu kuitenkin oli, älyttömän mielenkiintoista oli nähdä erilaisia belgejä tekemässä hommia omilla tyyleillään. Valtavia eroja yhden rodun sisällä. Mutta se vahvistaakin käsitystä siitä, että "olen oman koirani asiantuntija". Vain minä voin sanoa, mitä koirani kanssa teen tai en tee. Pitää välillä pysyä jämynä.

Nyt olisi lomaviikko edessä ja meinasin vähän aloittaa Kuuralla keppitreenit. 2 by 2:lla. Aloitetaan hissukseen ja katsotaan, mihin etenee. Rimat pysyy minissä, ehkä voisi maaliskuun lopulla miettiä medejä. Ihan vain sen vuoksi, että Kuuran ei oikeastaan tarvitse hyppyihin varsinaisesti hypätä. Kunhan juoksee. Ja välillä sitten potkii rimat jaloillaan. Keinua, jos tekisi... A voi jäädä kesän alkuun, siihen tarvitaan nimittäin malttia, Kuura tekis mielellään täysillä senkin.

WiimaPimpula pääsee huomenna eläinlääkäriin. Oikean takajalan varpaiden väliin on ilmestynyt kaksi pattia, joita Hän mielellään pesisi kovasti. Odotan riemulla, onko se furunkuloosia. Näillä vuodenajoilla - pelkkää huhtikuuta - ei paljonkaan naurata ja huvita. Keskiviikkona Wiima pääsee sitten hierontaan. Katsotaan etuosan tilanne ja pitäisi varmaan tehdä päätöksiä Wiiman aksan jatkamisen suhteen. Ehkä ne eläkepäivät siitä lajista olisi jo edessä oikeasti. Tokoiltaisiin enemmän. Mutta, katsotaan nyt.

Simmosia! Palataan taas asiaan, toivottavasti vähän pikaisemmin kuin aiemmin!