Vasemmalla Grey Coats Moonlightshadow "Molla" ja oikealla Grey Coats Midnight Moon "Wiima".
Meie ikioma kahelikaksikko Lappeenrannasta saapui joulukuun alussa 2007 sulostuttamaan elämäämme. Ulla kasvattaja oli elokuussa kertonut, että jenkkituonti Brenda (Show Me's Queen of Hearts) astutetaan saksantuonti Linuksella (Handsome Sirius From Beautiful Highland). Olin ollut mukana hakemassa Brendaa jenkkilästä Suomeen ja a'vot, jotta minä innostuin asiasta! Linuskin oli oikein minun mieleeni, touhukas, innokas, ystävällinen ja iloinen höpsö lammaskoira. Alunperin oli tarkoitus, että vain minulle tulee lammaskoiran pentu, mutta pikkuhiljaa äitikin alkoi kyselemään, että löytyisiköhän Ullalta heillekin lammaskoiraa. Yksi lammaskoira - aina lammaskoira. Netti oli lopetettu edellisen joulun alla ja Ässä juoksi kahden kodin väliä täyttäen koiran virkaa minulle ja porukoille. Ja niin - siitä se ajatus sitten lähti.
Tässä sitä tuli muuten todettua oikein toden teolla, että toista samanlaista ei saa, eikä kannata odottaakaan. Vaikka en toki odottanut mitään sellaista, mitä Netti oli, niin jotain täydellisen muuta kyllä sain - sai porukatkin. Nettikin oli vilkas, mutta nämä kaksi ystävää ovat aivan eri tasolla. Vilkkautta lukuunottamatta ratkaisevissa asioissa kuin yö ja päivä:
Molla - rohkea, Wiima - epärohkea (arka ei ole oikea sana)
Molla - itsenäinen, Wiima - riippuvainen
Molla - itsepäinen, Wiima - ohjaajakuuliainen
Molla - rauhallinen, Wiima - levoton
Jne. Jne
Molla on käynyt joitakin kertoja näyttelyissä, sitä viimeistä sertiä on yritetty metsästää, huonolla menestyksellä. Toisaalta, jos käy kerran vuodessa jossain ryhmänäyttelyssä, niin voiko ihmetellä, että "miksi ihmeessä se nyt ei sitä viimosta saa!??!?" :D Wiiman tarinaa olettekin päässeet lukemaan täältä blogista, joten siitä ei sen enempää. Sanotaanko näin, että näiden ystävien kanssa pienetkin onnistumiset ovat suuria, mutta siitä huolimatta, lammaskoira on lammaskoira; valloittava, kaunis, ihmisystävällinen, iloinen pöllöhölmö, jota ei voi olla rakastamatta. Ja onhan se ollut minun ensimmäinen harrastuskoira (Netti siis). Kiitos Ullalle näistä ihanuuksista! Keltään muulta en lammaskoiraa koskaan ottaisi, kun Hellmanin Ullalta. Vinkkinä vaan lammaskoiran ottoa suunnittelevalle ;)
Ai niin, Kuurallakin oli seitsemän kuukautta -merkkipäivä. Kuva Kuurastakin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti