Pikapikapäivitys. Treenattu on vähän, mutta laadukkaasti ;) Kuten aina.
Loppiaisena käytiin Kuuran kanssa höpsöttelemässä putkihyppyluokassa möllikisoissa hallilla. Tavoitteeksi asetin, että Kuura keskittyisi tekemiseen eikä ympäröiviin ihmisiin, ratatyöntekijöijin jne. Ja että lähtö olisi jollain tapaa hallinnassa, jotenkin olen kiinnittänyt siihen huomiota Wiiman jälkeen... Tarttui videollekin rata. Alun pakkovalssi on miljoonasti myöhässä, nelos- ja vitoshypyn väliin oisin ehtinyt tehdä valssin, mutta kun en ollut varma niin en uskaltanut. Ilman valssia tuli joku sylkkäriräpellyksentapainen kamaluus ja siinäkin Kuura pelasti minut hyvin. Taitava koira. Vähän hävettää tuo oma kömpelyys (melkein kaaduin kymppiputken luona), mutta jospa se koordinaatio tästä taas kehittyisi. Mutta tärkein onnistui; lähtö oli hyvä, vaikka siinä vähän hässäkkää olikin (ei näy videolla). Tuolla koiralla on käsittämätön keskittymiskyky.
Tammi/helmikuussa ois kauheasti kaikenlaista; loppiaisena oli nuo epikset, 12.1. on aksakoutsien koulutus (tekniikkaa), 18.1. ilmoitin Kuuran Harri Kataisen koulutukseen, 1.2. mennään ACElle ja 15.2. on Willow Creek tottispäivä. Ja minä se vain odottelen Kuuran juoksua saapuvaksi. Toisaalta toivon, että ne alkaisi pian (merkkejä on ollut jo kauan, mm. urokset kiinnostuu, merkkaa lenkillä hajuja jne..), toisaalta taas toivon, että ehdittäisiin käydä nämä koulutusjutut, kun intoa olisi kummallakin. Mutta juoksut tulee, kun tulee ja lusitaan kun lusitaan.
Muoks. Edellisen päivityksen videot ovat menneet hujan hajan ja aivan sekaisin. Sieltä Annin kanavalta löytyy kuitenkin niitä oikeita videoita, nyt ei ole aikaa enkä jaksa päivittää niitä oikein :)
perjantai 10. tammikuuta 2014
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
Treenivideot ACElta
Do diid, dedädudalla on nyt iltapuhteiksi sitten aikaa päivittää lokiinkin ACEn treenivideot. Kiits vaan paljon Annille kuvaamisesta.
Aloitetaanpa renkaan harjoittelutreeneistä:
ihan yksittäisenä onnistuu hyvin
ihan hyppyesteen edestä lähettäen hyvin
hypyn takaa ei sit millään
Rengas siis vaiheessa, mutta eihän me sitä olla oikeastaan tehtykään. Seuraavissa videoissa näkyy sama homma pussilla. Eli rengas ja pussi on meillä vielä täysin kesken, kontaktit (tietenkin) myöskin ja kepit aloitan sitten, kun Kuura on siinä vuoden paikkeilla eli joskus kevättalvella. Mutta siis, rengas harjoittelun kautta siirryttiin pidempään pätkään, ei me noin pitkää olla tehtykään.
aavistuksen komentaa, kun ohjaaja ei oikein osaa...
pussi menee eka kerran...
Tässä huomaa, että ollaan treenattu itsenäisesti. Kun joku on ohjeistamassa sivussa, Kuura on ihan et "niin?! Kerro enemmän?! Ai mitä, sielläkö miun pitikin olla?!"
Hei, sulla on miun pallo!
Ja tästä taas huomaa, että pussi ei todella ole ratatreenikunnossa, vahingon kautta meni ekalla kerralla. Mut ei se mitään, ei tossa mitään suurta haastetta ole. Se haaste vaan et akka sais ittesä hallille tekee toistoja :D
Anna nyt se pallo! :D Eipä siinä muuta. :D
Nämä valssitreenit olikin jo facebookissa, mutta sillä epätodennäköisyydellä, että blogia lukee joku, joka ei ole facekaveri, niin här, var så goda.
Valssi valuu, valuuuuu
... ja sitten joku ennakoi hieman...
"Ohjaa nyt stana!"
Putki imee jotakuta...
Almost perfect!
Miten sitä näyttääkin itse noin lahnalle videolla? Miusta mie juoksin toooosi kovaa ja otin tositosi tarkasti joka kohdan? Kumma juttu... Pitäis saada seuraavaksi tottista videolle (Jeminaaa!) niin näkis ittesä ja tän miun toivottoman ylävartalon, joka kenottaa johonkin suuntaan koko ajan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, iloista joulunodotusta kaikille!
Aloitetaanpa renkaan harjoittelutreeneistä:
ihan yksittäisenä onnistuu hyvin
ihan hyppyesteen edestä lähettäen hyvin
hypyn takaa ei sit millään
Rengas siis vaiheessa, mutta eihän me sitä olla oikeastaan tehtykään. Seuraavissa videoissa näkyy sama homma pussilla. Eli rengas ja pussi on meillä vielä täysin kesken, kontaktit (tietenkin) myöskin ja kepit aloitan sitten, kun Kuura on siinä vuoden paikkeilla eli joskus kevättalvella. Mutta siis, rengas harjoittelun kautta siirryttiin pidempään pätkään, ei me noin pitkää olla tehtykään.
aavistuksen komentaa, kun ohjaaja ei oikein osaa...
pussi menee eka kerran...
Tässä huomaa, että ollaan treenattu itsenäisesti. Kun joku on ohjeistamassa sivussa, Kuura on ihan et "niin?! Kerro enemmän?! Ai mitä, sielläkö miun pitikin olla?!"
Hei, sulla on miun pallo!
Ja tästä taas huomaa, että pussi ei todella ole ratatreenikunnossa, vahingon kautta meni ekalla kerralla. Mut ei se mitään, ei tossa mitään suurta haastetta ole. Se haaste vaan et akka sais ittesä hallille tekee toistoja :D
Anna nyt se pallo! :D Eipä siinä muuta. :D
Nämä valssitreenit olikin jo facebookissa, mutta sillä epätodennäköisyydellä, että blogia lukee joku, joka ei ole facekaveri, niin här, var så goda.
Valssi valuu, valuuuuu
... ja sitten joku ennakoi hieman...
"Ohjaa nyt stana!"
Putki imee jotakuta...
Almost perfect!
Miten sitä näyttääkin itse noin lahnalle videolla? Miusta mie juoksin toooosi kovaa ja otin tositosi tarkasti joka kohdan? Kumma juttu... Pitäis saada seuraavaksi tottista videolle (Jeminaaa!) niin näkis ittesä ja tän miun toivottoman ylävartalon, joka kenottaa johonkin suuntaan koko ajan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, iloista joulunodotusta kaikille!
sunnuntai 1. joulukuuta 2013
Haloo!!! Vieläkö ollaan elossa?!
No kyllä ollaan, vaikka blogi ei ole päivittynyt huonostikaan. Meidän tän vuoden tavoitteen saavutettuamme (BH), iski ohjaajaan jonkin sortin kyllääntymisefekti ja koirahommat ei juurikaan ole napannut. Tai siis ajatustyötä on tullut tehtyä, mutta käytäntöä ei sitten niin lainkaan. Wiiman kanssa tauko teki hyvää (niinkuin aina tähänkin saakka) ja torstain aksat meni aivan superisti. Kontaktit meni hienosti (myös ylösmenot!), rimoja ei tullut alas lainkaan (hieronta on tehnyt tehtävänsä) ja muutenkin homma luisti. Oli kivaa.
Astuin uudelle aikakaudelle harrastuksissa, kun ajelin ihan toiselle paikkakunnalla kouluttautumaan Kuuran kanssa. Eli käytiin eilen ACElla ace huge vuorolla kokeilemassa, millekä se aksa pennun kanssa tuntuu ohjatusti. Ja sehän tuntui mainiolle! Meitä jopa kehuttiin, tai siis ainakin Kuuraa ;) Lupaava pentu, joka lähtee ohjauksiin helposti, mutta treenit saa kyllä suunnitella huolella, ettei vaan tule turhia palkkauskämmejä ja virheiden opettelua. Treenaaminen on mukavaa, kun joku katsoo ja kertoo, että hei, miks teit noin, miks palkkasin tuohon ja teeppäs ja kokeile näin. Puhuttiin treeneissä torstaina, että moni ei tykkää treenata aksaa yksistään, kun ei näe virheitä. Näinhän se on, mutta oon huomannu, et mie osaan suunnitella aksatreenit paljon paremmin kuin tokotreenit. Tuntuu, että aksassa tiedän, mistä palkata, mitä ottaa ja mitä ei. Tokossa tarvitsen taas jonkun katsomaan ja suunnittelemaan minun kanssani, että mitä on järkeä tehdä, mitä ei ole tehty vielä lainkaan jne. Kuuran kanssa olisi kyllä aivan pakko talven ajan treenata ihan huolella tokoa, että saataisiin hallinta kasaan. On hyvin kuulolla aksassakin, mutta vauhtia ja kiihtymystä on ilmassa sen verran, että hallintaan on kyllä panostettava talven aikana kaikilla osa-alueilla. Suunnitelmissa on siis, että talvi treenataan erityisesti tottista/tokoa ja keväällä ryhdytään sitten taas aktiivisemmin tekemään aksahommia. Sittenhän Kuura on myös vuosikas, joten kasvun kannaltakin on hedelmällisemmät ajat silloin.
ACEn treenit tallentui myös videolle, lisään ne blogiin, kunhan Anni ehtii ne ladata juutuuppiin. Pakko mainita kylläkin, että se täydellinen harjoitus jäi tallentumatta, kun Annin puhelimen muisti täyttyi. Mutta muitakin hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi. :)
Astuin uudelle aikakaudelle harrastuksissa, kun ajelin ihan toiselle paikkakunnalla kouluttautumaan Kuuran kanssa. Eli käytiin eilen ACElla ace huge vuorolla kokeilemassa, millekä se aksa pennun kanssa tuntuu ohjatusti. Ja sehän tuntui mainiolle! Meitä jopa kehuttiin, tai siis ainakin Kuuraa ;) Lupaava pentu, joka lähtee ohjauksiin helposti, mutta treenit saa kyllä suunnitella huolella, ettei vaan tule turhia palkkauskämmejä ja virheiden opettelua. Treenaaminen on mukavaa, kun joku katsoo ja kertoo, että hei, miks teit noin, miks palkkasin tuohon ja teeppäs ja kokeile näin. Puhuttiin treeneissä torstaina, että moni ei tykkää treenata aksaa yksistään, kun ei näe virheitä. Näinhän se on, mutta oon huomannu, et mie osaan suunnitella aksatreenit paljon paremmin kuin tokotreenit. Tuntuu, että aksassa tiedän, mistä palkata, mitä ottaa ja mitä ei. Tokossa tarvitsen taas jonkun katsomaan ja suunnittelemaan minun kanssani, että mitä on järkeä tehdä, mitä ei ole tehty vielä lainkaan jne. Kuuran kanssa olisi kyllä aivan pakko talven ajan treenata ihan huolella tokoa, että saataisiin hallinta kasaan. On hyvin kuulolla aksassakin, mutta vauhtia ja kiihtymystä on ilmassa sen verran, että hallintaan on kyllä panostettava talven aikana kaikilla osa-alueilla. Suunnitelmissa on siis, että talvi treenataan erityisesti tottista/tokoa ja keväällä ryhdytään sitten taas aktiivisemmin tekemään aksahommia. Sittenhän Kuura on myös vuosikas, joten kasvun kannaltakin on hedelmällisemmät ajat silloin.
ACEn treenit tallentui myös videolle, lisään ne blogiin, kunhan Anni ehtii ne ladata juutuuppiin. Pakko mainita kylläkin, että se täydellinen harjoitus jäi tallentumatta, kun Annin puhelimen muisti täyttyi. Mutta muitakin hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi. :)
lauantai 26. lokakuuta 2013
Päämäärät häämöttää - ja saavutetaankin!
Näin on. Tänään 26.10 tavoitteiden saavuttamisen vuonna 2013 käytiin Wiiman kanssa Lahdessa Suomen Bokseriyhdistyksen järjestämässä käyttäytymiskokeessa, tuomarina Ossi Harjula. Meille oli arvottu numero 8 (siis juu, tultiin tottakai ihan viime tippaan paikalle...), joka sopi mulle oikein fine. Piti saada nimittäin muutaman kerran vielä miettiä, notta mitenkäs se kuvio taas menikään ja millonkas sitä pitikään toimia itsenäisesti ja millon tuomarin ohjeistuksen mukaan jne. Meillä oli ensin paikallaolo ja sen jälkeen pitkä kaavio.
Paikallaan oloon mennessä Wiima piippasi muutaman kerran ja kun jätin Wiiman niin kuulin, että piippaus jatkui vielä muutaman kerran ja sitten hiljeni. Takaisin palatessa Wiima haukahti ja minä käskin sitä vaimealla kurkkuäänellä, että "maaaahan" ja teki mieli lisätä vielä, että jumaliste, mutta jätin sen pois :D Tuomarin merkki ja Wiima nousi todella hyvin ylös. Seuraamiseen mennessä Wiima tuntui olevan aivan ute på stan, mutta kiinni seuraaminen meni oikein hyvin. Henkilöryhmä aivan huipusti, tätähän jännitin aika paljon etukäteen. Ei edes yrittänyt nuuskutella ketään tai heiluttaa häntää kellekään. "Nyt ollaan hommissa", totesi Wiima ja laittoi peliasennon päälle. Irti kytkeminen, henkilöryhmään ja a'vot. Samalla lailla, ei mitään reaktiota henkilöille. Koska Wiima tykkää kuitenkin aiheuttaa ohjaajalleen sydämentykytyksiä, muistuttamalla, että mitä tahansa voi tapahtua, alkoi Wiima jätättää pitkän seuraamiskaavion viimeisellä suoralla. Minä yritän haroa kädellä, että missä hitossa se tukka oikein on ja siellä se vähän aina vilahti. Jäävät liikkeet on meidän bravuuri. Oikeesti. Paitsi tänään. Piti antaa kaksi käskyä sekä istumiseen että maahanmenoon. Luultavasti ennakoin itse liian paljon ja annoin käskyt liian aikaseen, kun tuomari oli ripittänyt kahta edellistä paria siitä, että käskyä ei voi antaa, kun koira on jo pysähtynyt, silloin se on paikalleen jäämiskäsky, ei pysähtymiskäsky. Luoksetulo vauhdikkaasti.
Tuomarin arvostelu meni kuta kuinkin näin: "Paikallaanolossa ei mitään puutteita tai moitittavaa. Seuraamiset oikein mallikkaita, lopussa meinasi vähän patterit loppua. Teet täyskäännöksen oikealla, se pitäisi tehdä vasemmalle. Koira tulee suoraan sivulle, sen pitäisi istua ensin eteen. Tottelevaisuusosio hyväksytty." JJEEEESSSJJEJEJEEE! Whoooaaa!! Yleisö oli ehkä vähän, että "okei....", kun myös Jeminan kanssa kiljuttiin ja riemuittiin. :D
Kaupunkiosuudessa jännitin ehkä aika paljon koirien kohtaamisia, kun ei ollut käsitystä, miten se tapahtuu tällaisessa BH-kokeessa. Noh, Wiimalle nämä oli lähinnä ilmaa. "Hei siirryttekö siitä vähän, mie oon tekemässä täällä töitä ja sie oot aika pahasti siinä tiellä." Eli eipä juuri ottanut kantaa koirien liikkumiseen. Tai mihinkään muuhunkaan. Tuomari kommentoi Wiiman ollessa kiinni ja minä piilossa, että "ei tuo koira huomannut edes tuota ohimenevää koiraa, tuijotti siitä läpi, et mihinkä se ohjaaja oikein hävisi" :D
Siinä hän on, BH, TK1 Grey Coats Midnight Moon a.k.a Wiima. Kattelin Koiranetistä, että vuoden 2009 jälkeen on lampureissa suoritettu 4 hyväksyttyä BH:ta. Ei pöllömmin se! Voisi olla toki enemmänkin, kun on kuitenkin koira, jolla työroottoria riittäisi. Mutta näillä on hyvä jatkaa. Toivon mukaan, joku muu vielä innostuu asiasta!
Yksi tavoite siis saavutettu. Meillä on kyllä Wiiman kanssa ollut niin huima vuosi, että oksat pois. Mielentila aksan lähtöön saatiin korjattua sellaiseksi, että päästään ihan radallekin. Sen tuloksena mm. kaksi voittoa vitostuloksella, mutta ennen kaikkea, päästiin huhtikuun jälkeen starttaamaan jokaiselle radalle! Tokosta saatiin koulari TK1 ja nyt tämä BH. Vielä olisi muutama tavoite ensi vuodelle asetettuna ja mikäs tässä jatkaessa, kun työ alkaa kantamaan hedelmää.
PS. Tottisosuus on videolla, sikälimikäli saan sen kuvaajalta ja arvostetulta matkaseuralta niin taidanpa laittaa sen tännekin :)
maanantai 7. lokakuuta 2013
Kahelikaksikko kuusi vuotta!
Vasemmalla Grey Coats Moonlightshadow "Molla" ja oikealla Grey Coats Midnight Moon "Wiima".
Meie ikioma kahelikaksikko Lappeenrannasta saapui joulukuun alussa 2007 sulostuttamaan elämäämme. Ulla kasvattaja oli elokuussa kertonut, että jenkkituonti Brenda (Show Me's Queen of Hearts) astutetaan saksantuonti Linuksella (Handsome Sirius From Beautiful Highland). Olin ollut mukana hakemassa Brendaa jenkkilästä Suomeen ja a'vot, jotta minä innostuin asiasta! Linuskin oli oikein minun mieleeni, touhukas, innokas, ystävällinen ja iloinen höpsö lammaskoira. Alunperin oli tarkoitus, että vain minulle tulee lammaskoiran pentu, mutta pikkuhiljaa äitikin alkoi kyselemään, että löytyisiköhän Ullalta heillekin lammaskoiraa. Yksi lammaskoira - aina lammaskoira. Netti oli lopetettu edellisen joulun alla ja Ässä juoksi kahden kodin väliä täyttäen koiran virkaa minulle ja porukoille. Ja niin - siitä se ajatus sitten lähti.
Tässä sitä tuli muuten todettua oikein toden teolla, että toista samanlaista ei saa, eikä kannata odottaakaan. Vaikka en toki odottanut mitään sellaista, mitä Netti oli, niin jotain täydellisen muuta kyllä sain - sai porukatkin. Nettikin oli vilkas, mutta nämä kaksi ystävää ovat aivan eri tasolla. Vilkkautta lukuunottamatta ratkaisevissa asioissa kuin yö ja päivä:
Molla - rohkea, Wiima - epärohkea (arka ei ole oikea sana)
Molla - itsenäinen, Wiima - riippuvainen
Molla - itsepäinen, Wiima - ohjaajakuuliainen
Molla - rauhallinen, Wiima - levoton
Jne. Jne
Molla on käynyt joitakin kertoja näyttelyissä, sitä viimeistä sertiä on yritetty metsästää, huonolla menestyksellä. Toisaalta, jos käy kerran vuodessa jossain ryhmänäyttelyssä, niin voiko ihmetellä, että "miksi ihmeessä se nyt ei sitä viimosta saa!??!?" :D Wiiman tarinaa olettekin päässeet lukemaan täältä blogista, joten siitä ei sen enempää. Sanotaanko näin, että näiden ystävien kanssa pienetkin onnistumiset ovat suuria, mutta siitä huolimatta, lammaskoira on lammaskoira; valloittava, kaunis, ihmisystävällinen, iloinen pöllöhölmö, jota ei voi olla rakastamatta. Ja onhan se ollut minun ensimmäinen harrastuskoira (Netti siis). Kiitos Ullalle näistä ihanuuksista! Keltään muulta en lammaskoiraa koskaan ottaisi, kun Hellmanin Ullalta. Vinkkinä vaan lammaskoiran ottoa suunnittelevalle ;)
Ai niin, Kuurallakin oli seitsemän kuukautta -merkkipäivä. Kuva Kuurastakin:
lauantai 28. syyskuuta 2013
Wiiman viimeiset eli triplat
Ehdinpähän saman kuukauden puolella päivittämään. Ollaan oltu neljä (4!!) viikonloppua peräkkäin kisoissa; ensin tokossa sen TK1-tulokset kera, sitten kolme viikonloppua aksakisoissa. Nämä olivat ainakin toistaiseksi Wiiman viimeiset aksakisat, siitäpä nimitys viimeiset triplat. Kyse ei siis ole SM-nollista, vaikka tokihan kaikki meidät tuntevat niin nyt luulivatkin ;)
Ensin käytiin 7.9. Varkaudessa ohikulkumatkalla Joensuuhun kisaamassa. Anni tuli Napettimen kanssa myöskin sinne. Ihan kivat kisat, tykkään kovast' paljon Anne Saviojan radoista, niissä on sitä ideaa. Ei jäänyt mitenkään hirveän erikoisesti mieleen nämä kisat. Voitettiin hypäri vitosella, rima tippui ihan vain minun huonon ohjauksen vuoksi (ne kädet, kädet...)
Hypäri
Kiva oli, että Anne jaksaa aina kehua ja antaa palautetta vähän erikoisemmallakin rodulla harrastajalle. Sanoi joskus mulle ja Ässälle meidän siirtyessä kolmosiin, että onpahan vaan hienoa, että jaksat harrastaa erikoisemmalla rodulla. Ja taas sanoi meille hypärillä, että se oli kyllä ihanan iloisen näköistä, mukava nähdä teidät radalla :) Lämmittäähän se mieltä.
Aksarata
Aksa meni aivan pyllylleen. Sekä A:n että puomin kontakteja ei ottanut, kummassakin toki ohjasin päin pyllyä, joten mitäs sitä muuta voisi käydäkään.
14.9. olin sitten menossa jälleen i alla fall Joensuuhun, joten ilmoitin Wiiman JOA:n kisoihin, kert' siel' suunnall' sit oltiin. Eipä ois kandennu. Tästä ei jätetty jälkipolville katsottavaa, sen verran karmeaa se oli kaikkinensa. Lähdöt aivan kamalia, kontaktit vielä hirveämpiä. Tokalla radalla tein kyllä persjätön alkuun ja se onnistui! Jipii! Ei siinnä muuta hyvää ollutkaan.
21. -22.9 oli kisat täällä Mikkelissä ja Anni saapui Seran ja Nastan kanssa kisomaan. Mietittiin Annin kanssa tuon karmean edellisen viikonlopun kisojen jälkeen, että lähdetäänpä kokeilemaan kisoja ihan löysin rantein. Tiättekö silleen, että tehdään tarkasti, mutta iloisella mielellä ja ilman sen kummempia tavoitteita. Annilla meni nimittäin edellisviikonlopun kisat lähes tulkoon yhtä hyvin kuin mullakin. Ja kuulkaas, se sitten kannatti! :) Tuomarina oli Pertti Siimes.
A-rata
5:han sieltä tuli, puomin alastulolta, kolmanneks viimoselta esteeltä. Vaan arvatakaa mitä? Ei haitannut tippaakaan! Aivan huippu fiilis oli radalla, olin koko ajan ohjauksessa edellä ja pystyin ennakoimaan asioita. Keppien edessä pyöriminen oli aivan kamalaa, tein valssin todella huonosti, taisin olla keppien aloituksen edessä itse. Mut ei antanut Pertti kieltoa :D Voitettiin tämä rata, Perttikin sanoi, että onpa hienoa nähdä lammaskoira agilityssä, hällä itselläänhän on ollut lampureita aikanaan. Ja onhan se. Muutamia kisaa tälläkin hetkellä, toivottavasti uusia tulokkaita löytyisi kanssa. Kuten oon jo aiemmin sanonut, lammaskoirasta on varmasti tähän hommaan, jos tekee asiat alusta asti vain selvästi ja hioo sitä kestävyyttä. Toki, Wiima ei ole hermoiltaan sieltä parhaimmasta päästä, joten joku varmasti osaa keskittyä ilman suurempi taikatemppujakin. Mut olipa vaan hieno rata. Huh.
B-rata
15; puomin alastulo, rima ja kepeiltä kielto. Rima ja kepit olisi ollut vältettävissä, puomille en voinut mitään. Me ei vaan osata sitä kisoissa. Mutta tälläkin radalla oli niin hieno fiilis, että näihin on kiva lopettaa. Oli jotenkin rauha itsellä tekemisessä ja koirakin nautti selkeästi, ei tarvinnut ärjyä kummankaan, et "mitä vattua sää tarkoitat, mitä sää noin teet?!??!". Kontaktit meni näillä radoilla juuri niin kuin on treenattu; keinu ja A on varmoja, puomi ei. Ja lähdöt toimi.
Me sitten keskitytään Wiiman kanssa nyt tokojuttuihin, ne on meidän yhteinen homma. Wiima on niin ihana keskittynyt ja kuulolla ja rentoutunut tokossa verrattuna tokoon, että uskon aksakisomisen lopettamisen olevan ihan hyvä ratkaisu. Käydään treenaa aksaa ryhmässä edelleen, mutta siellä voidaankin tehdä löysin rantein ja hauskaa pitäen vaikeitakin treenejä. Ja saadaan onnistumisen elämyksiä.
Mitäs Kuuralle kuuluu? Kiitos kysymästä, Kuuralle kuuluu hyvää. Vauhtia olisi enemmän kuin ihminen kestää, aksassa pitää ryhtyä pilkkomaan oikein urakalla, ettei vaan säre itseään siinä älyttömässä vauhdissa. Saatiin aksavalmentaja Annilta hyviä treenejä, joitä lähdetään toteuttamaan. Tottikset ovat edenneet miusta kans ihan kivasti, seuraamisessa toivoisin, että pääsisin jo reippaammin eteenpäin, mutta ei kestä vielä hirveästi imuttamisesta irrottamista. Ja miksi pitäisikään? Imutetaan, nostetaan, imutetaan. Näitä on tehty. Paikkamakuu edistyy, eteenmenoa on tehty joitakin kertoja. Seisominen etenee, luoksetulo ja eteen istuminen menee ihan ok. Ei tässä suurta paniikkia. Esine-etsintää pitäisi varmasti tehostaa, pitää ryhtyä ahdistelemaan Jeminaa :)
Ens viikolla meille tulee vieras puoleksitoista viikoksi. Jos selvitään tuosta hengissä, saatan päivittää kuulumisia.
Ensin käytiin 7.9. Varkaudessa ohikulkumatkalla Joensuuhun kisaamassa. Anni tuli Napettimen kanssa myöskin sinne. Ihan kivat kisat, tykkään kovast' paljon Anne Saviojan radoista, niissä on sitä ideaa. Ei jäänyt mitenkään hirveän erikoisesti mieleen nämä kisat. Voitettiin hypäri vitosella, rima tippui ihan vain minun huonon ohjauksen vuoksi (ne kädet, kädet...)
Hypäri
Kiva oli, että Anne jaksaa aina kehua ja antaa palautetta vähän erikoisemmallakin rodulla harrastajalle. Sanoi joskus mulle ja Ässälle meidän siirtyessä kolmosiin, että onpahan vaan hienoa, että jaksat harrastaa erikoisemmalla rodulla. Ja taas sanoi meille hypärillä, että se oli kyllä ihanan iloisen näköistä, mukava nähdä teidät radalla :) Lämmittäähän se mieltä.
Aksarata
Aksa meni aivan pyllylleen. Sekä A:n että puomin kontakteja ei ottanut, kummassakin toki ohjasin päin pyllyä, joten mitäs sitä muuta voisi käydäkään.
14.9. olin sitten menossa jälleen i alla fall Joensuuhun, joten ilmoitin Wiiman JOA:n kisoihin, kert' siel' suunnall' sit oltiin. Eipä ois kandennu. Tästä ei jätetty jälkipolville katsottavaa, sen verran karmeaa se oli kaikkinensa. Lähdöt aivan kamalia, kontaktit vielä hirveämpiä. Tokalla radalla tein kyllä persjätön alkuun ja se onnistui! Jipii! Ei siinnä muuta hyvää ollutkaan.
21. -22.9 oli kisat täällä Mikkelissä ja Anni saapui Seran ja Nastan kanssa kisomaan. Mietittiin Annin kanssa tuon karmean edellisen viikonlopun kisojen jälkeen, että lähdetäänpä kokeilemaan kisoja ihan löysin rantein. Tiättekö silleen, että tehdään tarkasti, mutta iloisella mielellä ja ilman sen kummempia tavoitteita. Annilla meni nimittäin edellisviikonlopun kisat lähes tulkoon yhtä hyvin kuin mullakin. Ja kuulkaas, se sitten kannatti! :) Tuomarina oli Pertti Siimes.
A-rata
5:han sieltä tuli, puomin alastulolta, kolmanneks viimoselta esteeltä. Vaan arvatakaa mitä? Ei haitannut tippaakaan! Aivan huippu fiilis oli radalla, olin koko ajan ohjauksessa edellä ja pystyin ennakoimaan asioita. Keppien edessä pyöriminen oli aivan kamalaa, tein valssin todella huonosti, taisin olla keppien aloituksen edessä itse. Mut ei antanut Pertti kieltoa :D Voitettiin tämä rata, Perttikin sanoi, että onpa hienoa nähdä lammaskoira agilityssä, hällä itselläänhän on ollut lampureita aikanaan. Ja onhan se. Muutamia kisaa tälläkin hetkellä, toivottavasti uusia tulokkaita löytyisi kanssa. Kuten oon jo aiemmin sanonut, lammaskoirasta on varmasti tähän hommaan, jos tekee asiat alusta asti vain selvästi ja hioo sitä kestävyyttä. Toki, Wiima ei ole hermoiltaan sieltä parhaimmasta päästä, joten joku varmasti osaa keskittyä ilman suurempi taikatemppujakin. Mut olipa vaan hieno rata. Huh.
B-rata
15; puomin alastulo, rima ja kepeiltä kielto. Rima ja kepit olisi ollut vältettävissä, puomille en voinut mitään. Me ei vaan osata sitä kisoissa. Mutta tälläkin radalla oli niin hieno fiilis, että näihin on kiva lopettaa. Oli jotenkin rauha itsellä tekemisessä ja koirakin nautti selkeästi, ei tarvinnut ärjyä kummankaan, et "mitä vattua sää tarkoitat, mitä sää noin teet?!??!". Kontaktit meni näillä radoilla juuri niin kuin on treenattu; keinu ja A on varmoja, puomi ei. Ja lähdöt toimi.
Me sitten keskitytään Wiiman kanssa nyt tokojuttuihin, ne on meidän yhteinen homma. Wiima on niin ihana keskittynyt ja kuulolla ja rentoutunut tokossa verrattuna tokoon, että uskon aksakisomisen lopettamisen olevan ihan hyvä ratkaisu. Käydään treenaa aksaa ryhmässä edelleen, mutta siellä voidaankin tehdä löysin rantein ja hauskaa pitäen vaikeitakin treenejä. Ja saadaan onnistumisen elämyksiä.
Mitäs Kuuralle kuuluu? Kiitos kysymästä, Kuuralle kuuluu hyvää. Vauhtia olisi enemmän kuin ihminen kestää, aksassa pitää ryhtyä pilkkomaan oikein urakalla, ettei vaan säre itseään siinä älyttömässä vauhdissa. Saatiin aksavalmentaja Annilta hyviä treenejä, joitä lähdetään toteuttamaan. Tottikset ovat edenneet miusta kans ihan kivasti, seuraamisessa toivoisin, että pääsisin jo reippaammin eteenpäin, mutta ei kestä vielä hirveästi imuttamisesta irrottamista. Ja miksi pitäisikään? Imutetaan, nostetaan, imutetaan. Näitä on tehty. Paikkamakuu edistyy, eteenmenoa on tehty joitakin kertoja. Seisominen etenee, luoksetulo ja eteen istuminen menee ihan ok. Ei tässä suurta paniikkia. Esine-etsintää pitäisi varmasti tehostaa, pitää ryhtyä ahdistelemaan Jeminaa :)
Ens viikolla meille tulee vieras puoleksitoista viikoksi. Jos selvitään tuosta hengissä, saatan päivittää kuulumisia.
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
TK1 - tarina siitä, kuinka lähes mahdottomalta tuntuvasta tuli todellinen!
Ehkä hieman raflaava otsikko, mutta fiilikset ovat tuon suuntaiset tällä hetkellä. Oma pikku höpelöni, superriekkujani, "kyllä-se-kotona-ja-treeneissä-osaa"-villikkoni Wiima teki sen tänään. Hallitsi jälleen itsensä ja teki yhteistyötä kanssani. Ja se palkittiin tokon alokkaasta pistein 179,5, sijoitus 2/7. TK 1. Vaikka itse olin *näin* lähellä pilata koko homman.
Sanoin Annille kisapaikalla, että aamulla ei juuri vähempää voinut kiinnostaa koe: puolitoista viikkoa jatkunut miellyttävä yskä oli taas pilannut yöunet ja olo ei ollut muutenkaan kovinkaan voimakas. Tulipahan lähdettyä kuitenkin. Paikallaanolossa viereen tuli saksanpaimenkoira, Wiimalle oikein tuttua rotukaartia. Vaan sakemannipa käyttikin piippausmerkkejä paikallaanolossa ja se tarttui Wiimaankin alussa. Sen takia luultavasti 9 (ei mielestäni sanonut mitään, miksi...). Seuraaminen hihnassa 9,5, irti 9. Hävitin Wiiman omasta mielestäni jossain vaiheessa, muttei se kaukana ollutkaan ilmeisesti :D Liikkeenohjaaja oli tehnyt mukavasti erilaiset seuraamiset näihin niin ei ihan samaa kaavaa tarvinnut tehdä. Very nice! Maahanmeno 9,5 (en tiedä, mistä rokotti puoli pistettä) ja luoksetulos KYMPPI. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 ja tämä oli se, minkä meinasin munata. Tai luulin jo munanneeni. Tää on ollut meille vaikea liike kisoissa ja annan tarkoituksellisesti aloluokassa voimakkaan vartalo-ohjauksen, että varmasti jää myös kisoissa. Noh, Wiima ei pysähtynyt samoin tein ja katsoin, että tulee perässä, annoin toisen käskyn, jota juuri ennen W olikin pysähtynyt. Kiroilin itselleni, että noniin, se on sitten nolla, kolme käskyä. Vuan ja mitä! Tommi Varis antoikin 7! Kerkesin jo vapauttaa Wiiman (mitä en tee siis liikkeiden välillä normaalisti) ja W puhkesi haukkumaan. Haukkui n. 5 kertaa ja lähdettiin hypylle. Hyppy 8,5, ennakoi istumista, mutta muuten oli oikein hyvä. Tässä tulee se kohta, joka harmittaa: kokonaisvaikutus 7,5 koska "pitää ääntä siirtymissä". Oli muuten aivan hiljaa siirtymät, paitsi tuon viimeisen. Aika rajua rokotusta, mutta toisaalta ei se vaimeaa ollut Wiiman haukkuminenkaan... Alla kuva TK 1 Grey Coats Midnight Moon eli WiimaPimpulaHimpulaHömpylä. Kuva by JorosAnni eli Anni Joronen.
Niin, en tiedä moniko tietää meidän tarinan, miksi aiemmin ei ole kisattu jne. Alokasluokka ei ihmeitä vaadi noin koulutuksellisesti kuitenkaan. Wiimahan on ollut aivan kuumakalle, hermoheikko louskuttaja tokossa (ja muuallakin). Puolitoista vuotta sitten jätin tokotreenit kokonaan pois, kun jaksanut kuunnella sen vaahtoamista ja minun komentamista. Monet ohjeet eri paikoista hiljaa olemisesta palkkaamisesta, kentältä poistamisesta kuumana käydessä, huomiotta jättämisestä jne. eivät olleet toimineet, joten... Noh, luovutin suomeksi sanottuna. Sattumalta tämä sama oli meillä myöskin agilityn lähtötilanteissa, kuinka yllättävää! Ylitsevuotavaa huutamista, latauksen purkamista jo ennen suoritusta jne. Sitten mentiin Wiiman kanssa Jemina ja Hannele Lummerannan "lähtötilanne kuntoon" kurssille ja a'vot. Johan alkoi löytymään niitä vinkkejä, jotka meidän piti tehdä. Rakentaa Wiiman hermoja, kestävyyttä, patoamista, rauhoittumista ja aktiivista tekemistä passiivisen komentamisen (sekä ihmisen että koiran!!) sijaan. Agilityssä toimet tuottivat tulosta n. 7 kk treenauksen jälkeen, tokossa startattiin ensimmäisen kerran jo marraskuussa 2012 (treenaus aloitettiin syyskuun lopussa 2012). Ja kyllä on muuttunut koira niissä tilanteissa, jossa pitää pitää herkkyys ja vireys yllä, mutta sitä ei saa purkaa joutavan päiväiseen louskuttamiseen.
Niin. Liikkeet ovat olleet kasassa jo useamman vuoden, mutta vasta viime aikoina on saatu mielikin siihen kuntoon, että hommat sujuu. Ja SE tuntuu hyvälle. Niiiiiin ihanalle, että pystyn tuon ihanan koiran kanssa tekemään yhdessä ihania asioita, ilman, että tarvitsee lähteä kentältä suru puserossa siitä, ettei saa koira (ja samalla omiakaan) hermoja kasaan.
Nyt meidän tarttis saada nouto kuntoon (on jo treenattu) ja luoksetulon pysäytys varmaksi niin AVO alkaisin olemaan pikkusta hiljaa kanssa kokeilukunnossa. Tavoite on ensi keväänä startata sitten AVOa. Yksi pienen pieni tavoite tässä välissä häämöttää, siitä sitten myöhemmin lisää :)
Sanoin Annille kisapaikalla, että aamulla ei juuri vähempää voinut kiinnostaa koe: puolitoista viikkoa jatkunut miellyttävä yskä oli taas pilannut yöunet ja olo ei ollut muutenkaan kovinkaan voimakas. Tulipahan lähdettyä kuitenkin. Paikallaanolossa viereen tuli saksanpaimenkoira, Wiimalle oikein tuttua rotukaartia. Vaan sakemannipa käyttikin piippausmerkkejä paikallaanolossa ja se tarttui Wiimaankin alussa. Sen takia luultavasti 9 (ei mielestäni sanonut mitään, miksi...). Seuraaminen hihnassa 9,5, irti 9. Hävitin Wiiman omasta mielestäni jossain vaiheessa, muttei se kaukana ollutkaan ilmeisesti :D Liikkeenohjaaja oli tehnyt mukavasti erilaiset seuraamiset näihin niin ei ihan samaa kaavaa tarvinnut tehdä. Very nice! Maahanmeno 9,5 (en tiedä, mistä rokotti puoli pistettä) ja luoksetulos KYMPPI. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 ja tämä oli se, minkä meinasin munata. Tai luulin jo munanneeni. Tää on ollut meille vaikea liike kisoissa ja annan tarkoituksellisesti aloluokassa voimakkaan vartalo-ohjauksen, että varmasti jää myös kisoissa. Noh, Wiima ei pysähtynyt samoin tein ja katsoin, että tulee perässä, annoin toisen käskyn, jota juuri ennen W olikin pysähtynyt. Kiroilin itselleni, että noniin, se on sitten nolla, kolme käskyä. Vuan ja mitä! Tommi Varis antoikin 7! Kerkesin jo vapauttaa Wiiman (mitä en tee siis liikkeiden välillä normaalisti) ja W puhkesi haukkumaan. Haukkui n. 5 kertaa ja lähdettiin hypylle. Hyppy 8,5, ennakoi istumista, mutta muuten oli oikein hyvä. Tässä tulee se kohta, joka harmittaa: kokonaisvaikutus 7,5 koska "pitää ääntä siirtymissä". Oli muuten aivan hiljaa siirtymät, paitsi tuon viimeisen. Aika rajua rokotusta, mutta toisaalta ei se vaimeaa ollut Wiiman haukkuminenkaan... Alla kuva TK 1 Grey Coats Midnight Moon eli WiimaPimpulaHimpulaHömpylä. Kuva by JorosAnni eli Anni Joronen.
Niin, en tiedä moniko tietää meidän tarinan, miksi aiemmin ei ole kisattu jne. Alokasluokka ei ihmeitä vaadi noin koulutuksellisesti kuitenkaan. Wiimahan on ollut aivan kuumakalle, hermoheikko louskuttaja tokossa (ja muuallakin). Puolitoista vuotta sitten jätin tokotreenit kokonaan pois, kun jaksanut kuunnella sen vaahtoamista ja minun komentamista. Monet ohjeet eri paikoista hiljaa olemisesta palkkaamisesta, kentältä poistamisesta kuumana käydessä, huomiotta jättämisestä jne. eivät olleet toimineet, joten... Noh, luovutin suomeksi sanottuna. Sattumalta tämä sama oli meillä myöskin agilityn lähtötilanteissa, kuinka yllättävää! Ylitsevuotavaa huutamista, latauksen purkamista jo ennen suoritusta jne. Sitten mentiin Wiiman kanssa Jemina ja Hannele Lummerannan "lähtötilanne kuntoon" kurssille ja a'vot. Johan alkoi löytymään niitä vinkkejä, jotka meidän piti tehdä. Rakentaa Wiiman hermoja, kestävyyttä, patoamista, rauhoittumista ja aktiivista tekemistä passiivisen komentamisen (sekä ihmisen että koiran!!) sijaan. Agilityssä toimet tuottivat tulosta n. 7 kk treenauksen jälkeen, tokossa startattiin ensimmäisen kerran jo marraskuussa 2012 (treenaus aloitettiin syyskuun lopussa 2012). Ja kyllä on muuttunut koira niissä tilanteissa, jossa pitää pitää herkkyys ja vireys yllä, mutta sitä ei saa purkaa joutavan päiväiseen louskuttamiseen.
Niin. Liikkeet ovat olleet kasassa jo useamman vuoden, mutta vasta viime aikoina on saatu mielikin siihen kuntoon, että hommat sujuu. Ja SE tuntuu hyvälle. Niiiiiin ihanalle, että pystyn tuon ihanan koiran kanssa tekemään yhdessä ihania asioita, ilman, että tarvitsee lähteä kentältä suru puserossa siitä, ettei saa koira (ja samalla omiakaan) hermoja kasaan.
Nyt meidän tarttis saada nouto kuntoon (on jo treenattu) ja luoksetulon pysäytys varmaksi niin AVO alkaisin olemaan pikkusta hiljaa kanssa kokeilukunnossa. Tavoite on ensi keväänä startata sitten AVOa. Yksi pienen pieni tavoite tässä välissä häämöttää, siitä sitten myöhemmin lisää :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)