Ehdinpähän saman kuukauden puolella päivittämään. Ollaan oltu neljä (4!!) viikonloppua peräkkäin kisoissa; ensin tokossa sen TK1-tulokset kera, sitten kolme viikonloppua aksakisoissa. Nämä olivat ainakin toistaiseksi Wiiman viimeiset aksakisat, siitäpä nimitys viimeiset triplat. Kyse ei siis ole SM-nollista, vaikka tokihan kaikki meidät tuntevat niin nyt luulivatkin ;)
Ensin käytiin 7.9. Varkaudessa ohikulkumatkalla Joensuuhun kisaamassa. Anni tuli Napettimen kanssa myöskin sinne. Ihan kivat kisat, tykkään kovast' paljon Anne Saviojan radoista, niissä on sitä ideaa. Ei jäänyt mitenkään hirveän erikoisesti mieleen nämä kisat. Voitettiin hypäri vitosella, rima tippui ihan vain minun huonon ohjauksen vuoksi (ne kädet, kädet...)
Hypäri
Kiva oli, että Anne jaksaa aina kehua ja antaa palautetta vähän erikoisemmallakin rodulla harrastajalle. Sanoi joskus mulle ja Ässälle meidän siirtyessä kolmosiin, että onpahan vaan hienoa, että jaksat harrastaa erikoisemmalla rodulla. Ja taas sanoi meille hypärillä, että se oli kyllä ihanan iloisen näköistä, mukava nähdä teidät radalla :) Lämmittäähän se mieltä.
Aksarata
Aksa meni aivan pyllylleen. Sekä A:n että puomin kontakteja ei ottanut, kummassakin toki ohjasin päin pyllyä, joten mitäs sitä muuta voisi käydäkään.
14.9. olin sitten menossa jälleen i alla fall Joensuuhun, joten ilmoitin Wiiman JOA:n kisoihin, kert' siel' suunnall' sit oltiin. Eipä ois kandennu. Tästä ei jätetty jälkipolville katsottavaa, sen verran karmeaa se oli kaikkinensa. Lähdöt aivan kamalia, kontaktit vielä hirveämpiä. Tokalla radalla tein kyllä persjätön alkuun ja se onnistui! Jipii! Ei siinnä muuta hyvää ollutkaan.
21. -22.9 oli kisat täällä Mikkelissä ja Anni saapui Seran ja Nastan kanssa kisomaan. Mietittiin Annin kanssa tuon karmean edellisen viikonlopun kisojen jälkeen, että lähdetäänpä kokeilemaan kisoja ihan löysin rantein. Tiättekö silleen, että tehdään tarkasti, mutta iloisella mielellä ja ilman sen kummempia tavoitteita. Annilla meni nimittäin edellisviikonlopun kisat lähes tulkoon yhtä hyvin kuin mullakin. Ja kuulkaas, se sitten kannatti! :) Tuomarina oli Pertti Siimes.
A-rata
5:han sieltä tuli, puomin alastulolta, kolmanneks viimoselta esteeltä. Vaan arvatakaa mitä? Ei haitannut tippaakaan! Aivan huippu fiilis oli radalla, olin koko ajan ohjauksessa edellä ja pystyin ennakoimaan asioita. Keppien edessä pyöriminen oli aivan kamalaa, tein valssin todella huonosti, taisin olla keppien aloituksen edessä itse. Mut ei antanut Pertti kieltoa :D Voitettiin tämä rata, Perttikin sanoi, että onpa hienoa nähdä lammaskoira agilityssä, hällä itselläänhän on ollut lampureita aikanaan. Ja onhan se. Muutamia kisaa tälläkin hetkellä, toivottavasti uusia tulokkaita löytyisi kanssa. Kuten oon jo aiemmin sanonut, lammaskoirasta on varmasti tähän hommaan, jos tekee asiat alusta asti vain selvästi ja hioo sitä kestävyyttä. Toki, Wiima ei ole hermoiltaan sieltä parhaimmasta päästä, joten joku varmasti osaa keskittyä ilman suurempi taikatemppujakin. Mut olipa vaan hieno rata. Huh.
B-rata
15; puomin alastulo, rima ja kepeiltä kielto. Rima ja kepit olisi ollut vältettävissä, puomille en voinut mitään. Me ei vaan osata sitä kisoissa. Mutta tälläkin radalla oli niin hieno fiilis, että näihin on kiva lopettaa. Oli jotenkin rauha itsellä tekemisessä ja koirakin nautti selkeästi, ei tarvinnut ärjyä kummankaan, et "mitä vattua sää tarkoitat, mitä sää noin teet?!??!". Kontaktit meni näillä radoilla juuri niin kuin on treenattu; keinu ja A on varmoja, puomi ei. Ja lähdöt toimi.
Me sitten keskitytään Wiiman kanssa nyt tokojuttuihin, ne on meidän yhteinen homma. Wiima on niin ihana keskittynyt ja kuulolla ja rentoutunut tokossa verrattuna tokoon, että uskon aksakisomisen lopettamisen olevan ihan hyvä ratkaisu. Käydään treenaa aksaa ryhmässä edelleen, mutta siellä voidaankin tehdä löysin rantein ja hauskaa pitäen vaikeitakin treenejä. Ja saadaan onnistumisen elämyksiä.
Mitäs Kuuralle kuuluu? Kiitos kysymästä, Kuuralle kuuluu hyvää. Vauhtia olisi enemmän kuin ihminen kestää, aksassa pitää ryhtyä pilkkomaan oikein urakalla, ettei vaan säre itseään siinä älyttömässä vauhdissa. Saatiin aksavalmentaja Annilta hyviä treenejä, joitä lähdetään toteuttamaan. Tottikset ovat edenneet miusta kans ihan kivasti, seuraamisessa toivoisin, että pääsisin jo reippaammin eteenpäin, mutta ei kestä vielä hirveästi imuttamisesta irrottamista. Ja miksi pitäisikään? Imutetaan, nostetaan, imutetaan. Näitä on tehty. Paikkamakuu edistyy, eteenmenoa on tehty joitakin kertoja. Seisominen etenee, luoksetulo ja eteen istuminen menee ihan ok. Ei tässä suurta paniikkia. Esine-etsintää pitäisi varmasti tehostaa, pitää ryhtyä ahdistelemaan Jeminaa :)
Ens viikolla meille tulee vieras puoleksitoista viikoksi. Jos selvitään tuosta hengissä, saatan päivittää kuulumisia.
lauantai 28. syyskuuta 2013
sunnuntai 1. syyskuuta 2013
TK1 - tarina siitä, kuinka lähes mahdottomalta tuntuvasta tuli todellinen!
Ehkä hieman raflaava otsikko, mutta fiilikset ovat tuon suuntaiset tällä hetkellä. Oma pikku höpelöni, superriekkujani, "kyllä-se-kotona-ja-treeneissä-osaa"-villikkoni Wiima teki sen tänään. Hallitsi jälleen itsensä ja teki yhteistyötä kanssani. Ja se palkittiin tokon alokkaasta pistein 179,5, sijoitus 2/7. TK 1. Vaikka itse olin *näin* lähellä pilata koko homman.
Sanoin Annille kisapaikalla, että aamulla ei juuri vähempää voinut kiinnostaa koe: puolitoista viikkoa jatkunut miellyttävä yskä oli taas pilannut yöunet ja olo ei ollut muutenkaan kovinkaan voimakas. Tulipahan lähdettyä kuitenkin. Paikallaanolossa viereen tuli saksanpaimenkoira, Wiimalle oikein tuttua rotukaartia. Vaan sakemannipa käyttikin piippausmerkkejä paikallaanolossa ja se tarttui Wiimaankin alussa. Sen takia luultavasti 9 (ei mielestäni sanonut mitään, miksi...). Seuraaminen hihnassa 9,5, irti 9. Hävitin Wiiman omasta mielestäni jossain vaiheessa, muttei se kaukana ollutkaan ilmeisesti :D Liikkeenohjaaja oli tehnyt mukavasti erilaiset seuraamiset näihin niin ei ihan samaa kaavaa tarvinnut tehdä. Very nice! Maahanmeno 9,5 (en tiedä, mistä rokotti puoli pistettä) ja luoksetulos KYMPPI. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 ja tämä oli se, minkä meinasin munata. Tai luulin jo munanneeni. Tää on ollut meille vaikea liike kisoissa ja annan tarkoituksellisesti aloluokassa voimakkaan vartalo-ohjauksen, että varmasti jää myös kisoissa. Noh, Wiima ei pysähtynyt samoin tein ja katsoin, että tulee perässä, annoin toisen käskyn, jota juuri ennen W olikin pysähtynyt. Kiroilin itselleni, että noniin, se on sitten nolla, kolme käskyä. Vuan ja mitä! Tommi Varis antoikin 7! Kerkesin jo vapauttaa Wiiman (mitä en tee siis liikkeiden välillä normaalisti) ja W puhkesi haukkumaan. Haukkui n. 5 kertaa ja lähdettiin hypylle. Hyppy 8,5, ennakoi istumista, mutta muuten oli oikein hyvä. Tässä tulee se kohta, joka harmittaa: kokonaisvaikutus 7,5 koska "pitää ääntä siirtymissä". Oli muuten aivan hiljaa siirtymät, paitsi tuon viimeisen. Aika rajua rokotusta, mutta toisaalta ei se vaimeaa ollut Wiiman haukkuminenkaan... Alla kuva TK 1 Grey Coats Midnight Moon eli WiimaPimpulaHimpulaHömpylä. Kuva by JorosAnni eli Anni Joronen.
Niin, en tiedä moniko tietää meidän tarinan, miksi aiemmin ei ole kisattu jne. Alokasluokka ei ihmeitä vaadi noin koulutuksellisesti kuitenkaan. Wiimahan on ollut aivan kuumakalle, hermoheikko louskuttaja tokossa (ja muuallakin). Puolitoista vuotta sitten jätin tokotreenit kokonaan pois, kun jaksanut kuunnella sen vaahtoamista ja minun komentamista. Monet ohjeet eri paikoista hiljaa olemisesta palkkaamisesta, kentältä poistamisesta kuumana käydessä, huomiotta jättämisestä jne. eivät olleet toimineet, joten... Noh, luovutin suomeksi sanottuna. Sattumalta tämä sama oli meillä myöskin agilityn lähtötilanteissa, kuinka yllättävää! Ylitsevuotavaa huutamista, latauksen purkamista jo ennen suoritusta jne. Sitten mentiin Wiiman kanssa Jemina ja Hannele Lummerannan "lähtötilanne kuntoon" kurssille ja a'vot. Johan alkoi löytymään niitä vinkkejä, jotka meidän piti tehdä. Rakentaa Wiiman hermoja, kestävyyttä, patoamista, rauhoittumista ja aktiivista tekemistä passiivisen komentamisen (sekä ihmisen että koiran!!) sijaan. Agilityssä toimet tuottivat tulosta n. 7 kk treenauksen jälkeen, tokossa startattiin ensimmäisen kerran jo marraskuussa 2012 (treenaus aloitettiin syyskuun lopussa 2012). Ja kyllä on muuttunut koira niissä tilanteissa, jossa pitää pitää herkkyys ja vireys yllä, mutta sitä ei saa purkaa joutavan päiväiseen louskuttamiseen.
Niin. Liikkeet ovat olleet kasassa jo useamman vuoden, mutta vasta viime aikoina on saatu mielikin siihen kuntoon, että hommat sujuu. Ja SE tuntuu hyvälle. Niiiiiin ihanalle, että pystyn tuon ihanan koiran kanssa tekemään yhdessä ihania asioita, ilman, että tarvitsee lähteä kentältä suru puserossa siitä, ettei saa koira (ja samalla omiakaan) hermoja kasaan.
Nyt meidän tarttis saada nouto kuntoon (on jo treenattu) ja luoksetulon pysäytys varmaksi niin AVO alkaisin olemaan pikkusta hiljaa kanssa kokeilukunnossa. Tavoite on ensi keväänä startata sitten AVOa. Yksi pienen pieni tavoite tässä välissä häämöttää, siitä sitten myöhemmin lisää :)
Sanoin Annille kisapaikalla, että aamulla ei juuri vähempää voinut kiinnostaa koe: puolitoista viikkoa jatkunut miellyttävä yskä oli taas pilannut yöunet ja olo ei ollut muutenkaan kovinkaan voimakas. Tulipahan lähdettyä kuitenkin. Paikallaanolossa viereen tuli saksanpaimenkoira, Wiimalle oikein tuttua rotukaartia. Vaan sakemannipa käyttikin piippausmerkkejä paikallaanolossa ja se tarttui Wiimaankin alussa. Sen takia luultavasti 9 (ei mielestäni sanonut mitään, miksi...). Seuraaminen hihnassa 9,5, irti 9. Hävitin Wiiman omasta mielestäni jossain vaiheessa, muttei se kaukana ollutkaan ilmeisesti :D Liikkeenohjaaja oli tehnyt mukavasti erilaiset seuraamiset näihin niin ei ihan samaa kaavaa tarvinnut tehdä. Very nice! Maahanmeno 9,5 (en tiedä, mistä rokotti puoli pistettä) ja luoksetulos KYMPPI. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 ja tämä oli se, minkä meinasin munata. Tai luulin jo munanneeni. Tää on ollut meille vaikea liike kisoissa ja annan tarkoituksellisesti aloluokassa voimakkaan vartalo-ohjauksen, että varmasti jää myös kisoissa. Noh, Wiima ei pysähtynyt samoin tein ja katsoin, että tulee perässä, annoin toisen käskyn, jota juuri ennen W olikin pysähtynyt. Kiroilin itselleni, että noniin, se on sitten nolla, kolme käskyä. Vuan ja mitä! Tommi Varis antoikin 7! Kerkesin jo vapauttaa Wiiman (mitä en tee siis liikkeiden välillä normaalisti) ja W puhkesi haukkumaan. Haukkui n. 5 kertaa ja lähdettiin hypylle. Hyppy 8,5, ennakoi istumista, mutta muuten oli oikein hyvä. Tässä tulee se kohta, joka harmittaa: kokonaisvaikutus 7,5 koska "pitää ääntä siirtymissä". Oli muuten aivan hiljaa siirtymät, paitsi tuon viimeisen. Aika rajua rokotusta, mutta toisaalta ei se vaimeaa ollut Wiiman haukkuminenkaan... Alla kuva TK 1 Grey Coats Midnight Moon eli WiimaPimpulaHimpulaHömpylä. Kuva by JorosAnni eli Anni Joronen.
Niin, en tiedä moniko tietää meidän tarinan, miksi aiemmin ei ole kisattu jne. Alokasluokka ei ihmeitä vaadi noin koulutuksellisesti kuitenkaan. Wiimahan on ollut aivan kuumakalle, hermoheikko louskuttaja tokossa (ja muuallakin). Puolitoista vuotta sitten jätin tokotreenit kokonaan pois, kun jaksanut kuunnella sen vaahtoamista ja minun komentamista. Monet ohjeet eri paikoista hiljaa olemisesta palkkaamisesta, kentältä poistamisesta kuumana käydessä, huomiotta jättämisestä jne. eivät olleet toimineet, joten... Noh, luovutin suomeksi sanottuna. Sattumalta tämä sama oli meillä myöskin agilityn lähtötilanteissa, kuinka yllättävää! Ylitsevuotavaa huutamista, latauksen purkamista jo ennen suoritusta jne. Sitten mentiin Wiiman kanssa Jemina ja Hannele Lummerannan "lähtötilanne kuntoon" kurssille ja a'vot. Johan alkoi löytymään niitä vinkkejä, jotka meidän piti tehdä. Rakentaa Wiiman hermoja, kestävyyttä, patoamista, rauhoittumista ja aktiivista tekemistä passiivisen komentamisen (sekä ihmisen että koiran!!) sijaan. Agilityssä toimet tuottivat tulosta n. 7 kk treenauksen jälkeen, tokossa startattiin ensimmäisen kerran jo marraskuussa 2012 (treenaus aloitettiin syyskuun lopussa 2012). Ja kyllä on muuttunut koira niissä tilanteissa, jossa pitää pitää herkkyys ja vireys yllä, mutta sitä ei saa purkaa joutavan päiväiseen louskuttamiseen.
Niin. Liikkeet ovat olleet kasassa jo useamman vuoden, mutta vasta viime aikoina on saatu mielikin siihen kuntoon, että hommat sujuu. Ja SE tuntuu hyvälle. Niiiiiin ihanalle, että pystyn tuon ihanan koiran kanssa tekemään yhdessä ihania asioita, ilman, että tarvitsee lähteä kentältä suru puserossa siitä, ettei saa koira (ja samalla omiakaan) hermoja kasaan.
Nyt meidän tarttis saada nouto kuntoon (on jo treenattu) ja luoksetulon pysäytys varmaksi niin AVO alkaisin olemaan pikkusta hiljaa kanssa kokeilukunnossa. Tavoite on ensi keväänä startata sitten AVOa. Yksi pienen pieni tavoite tässä välissä häämöttää, siitä sitten myöhemmin lisää :)
lauantai 24. elokuuta 2013
Ylösajava belgialainen ja rentoutunut englantilainen
Otsikossa ne tärkeimmät viime päiviltä. Viimeksi kirjoittelin, että Wiimalla on ollut jumia lihaksissa ja tilanne alkaa helpottamaan. BOT selässä ja kevyitä hierontoja muutaman kerran viikossa. Lapojen välissä on selkeästi suurempi jumi ja tarkoitus onkin käyttää ihan oikealla hierojalla, kunhan tästä nyt ehtii. Ohitukset on joka tapauksessa helpompia ja W on muutenkin rennompi; haastaa leikkiä Kuuralle, antaa Kuuran retuuttaa aika sikamaisestikin jne.
Kuura puolestaan on löytänyt itsestään sisäisen lintukoiran. Sellaisen ylösajavan version. Linnun merkillä ei ole Kuuralle suurestikaan väliä, jos kupisoo puskassa (tai vaikkei kupisiskaan) niin Kuura käy pölläyttämässä lentoon. Yhdellä lenkillä oli pakko ottaa hihnaan, kun veteli siihen malliin pitkin puskia, ettei puoliakaan lenkistä nähnyt edes koiraa. Ainakin on osoittanut, että tiiviskään puska ei ole este, ei oikeastaan edes hidaste, joka lienee ihan hyvä jäljen kannalta.
Ollaan myö vähän treenattukin. Mut vaan vähän. Eilen ennen pentukurssia mentiin Jeminan kanssa ottamaan vähän tokoja. Wiimalle tehtiin noutoa; vauhtia ja asennetta, että ei pyörittelisi kapulaa, ote on kauheen heikko kapulasta. Nyt tietää taas, miten sitä lähtee viemään eteenpäin eli heitetään kapula lyhyeen matkaan ja lähdetään juoksemaan toiseen suuntaan, tulee vauhdilla ja asenteella ja pito kapulaan parantuu. Revin Wiiman kanssa jopa kapulaa, että huomaisi, miten siitä VOI pitää kiinni.. Tulee ihan hyvin eteen istumaan, sitä ei kauheasti tarvitse hinkata. Hypyllä palkkasin oikeaa paikkaa, Wiima kun mielellään hyppää siten, että kääntyy samoin tein ja hyppää hypyn sivuun silloin. Mietittiin vielä luoksetulon pysäytyskäskyä, suullinen vai käsikäsky. Testasin tänään tuota "seis" ja käsikäskyä. Reagoi lyhyellä matkalla käsimerkkiin todella nopeasti, joten taidan lähteä jalostamaan sitä eteenpäin.
Kuuran kanssa puolestaan tein eilen lyhyesti ennen pentukurssia puomin kontaktia. En muista, olenko kirjoittanut tänne blogiin siitä, että en jotenkin saa Kuuraa peruuttamaan laatikolle, tarjoaa kyllä paljon etujaloilla tekemistä, muttei takajaloilla. Meillähän oli kotona "minipuomi" - Lauran ja Henkan rakennusjätteistä laudan palanen, jonka laitoin terassia vasten ja sitä ravasi kyllä hyvin. Sitten eräät miespuoleiset henkilöt laittoivat juhannuksen alla meille aitaa pihaan ja käyttivät meidän minipuomia työvälineenä ja kaikki varmaan jo arvaa, onko meillä minipuomia. No ei ole. Niin tämän vuoksi on ollut vähän kontaktihommat katkolla. No, arvelin eilen sitten, että hittoakos tuota. Ei se Kuura sitä tiedä, mikä on oikea puomi ja mikä minipuomi ja mikä laatikko, sehän tarjoaa vain tekemistä, että saa palkkaa. Minähän otan puomin yhden osan, laitan maahan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ja mitä tapahtui oli se, että koira juoksi suoraan alastulokontaktille ja tarjosi oikein hienoa 2o2o! :) Jotta jos joskus yrittää tehdä pohjia sitten hyvin jossain muussa kontekstissa ensin ja ei toimi niin kannattaa kokeilla ihan oikeilla värkeillä. :D Ilmeisesti laatikko on ollut liian korkea (?) tms. kun ei sille tarjonnut 2o2o. Pitää käydä huomenna tekemässä vielä lyhyet treenit ja vaikka maanantainakin ennen kun vedän treenit. Tulee toistoja.
Nih, tehtiinhän myö sitten vielä takaakierron harjoittelua ja leikittiin palloilla. Varsin hauskaa. Pentukurssilla perjantaina Kuura toimi taas hienosti. Jemina on edelleen vaativa rasti, Jemina ei saisi puhua muille, ei rapsuttaa muita eikä varsinkaan kehua muita. Ei. Ei. EI. Ja muiden juokseminen luoksetuloissa on kiellettyä, silloin pitää haukkua. Mutta kun haukkuu niin pallo putoaa suusta. Haastavaa, mutta jospa se herne tekisi töitä tässä ja tajuaisi, että suun pitämällä kiinni, pallokin pysyy suussa. Katsellaan, odotellaan.
Sellasia. Nyt ei valitettavasti ole uusia kuvia laitettavana :( Kuurasta pitäisi saada kuva, kun se päivystää lintuja takapihalle; se istuu tollasen pallin päällä, usein pallo suussa ja tuijottaa pihalle. Pää pyörii kuin sikalan oven linkku ja kiinnostavaa tuntuu oleva :D Hassu eläin.
Kuura puolestaan on löytänyt itsestään sisäisen lintukoiran. Sellaisen ylösajavan version. Linnun merkillä ei ole Kuuralle suurestikaan väliä, jos kupisoo puskassa (tai vaikkei kupisiskaan) niin Kuura käy pölläyttämässä lentoon. Yhdellä lenkillä oli pakko ottaa hihnaan, kun veteli siihen malliin pitkin puskia, ettei puoliakaan lenkistä nähnyt edes koiraa. Ainakin on osoittanut, että tiiviskään puska ei ole este, ei oikeastaan edes hidaste, joka lienee ihan hyvä jäljen kannalta.
Ollaan myö vähän treenattukin. Mut vaan vähän. Eilen ennen pentukurssia mentiin Jeminan kanssa ottamaan vähän tokoja. Wiimalle tehtiin noutoa; vauhtia ja asennetta, että ei pyörittelisi kapulaa, ote on kauheen heikko kapulasta. Nyt tietää taas, miten sitä lähtee viemään eteenpäin eli heitetään kapula lyhyeen matkaan ja lähdetään juoksemaan toiseen suuntaan, tulee vauhdilla ja asenteella ja pito kapulaan parantuu. Revin Wiiman kanssa jopa kapulaa, että huomaisi, miten siitä VOI pitää kiinni.. Tulee ihan hyvin eteen istumaan, sitä ei kauheasti tarvitse hinkata. Hypyllä palkkasin oikeaa paikkaa, Wiima kun mielellään hyppää siten, että kääntyy samoin tein ja hyppää hypyn sivuun silloin. Mietittiin vielä luoksetulon pysäytyskäskyä, suullinen vai käsikäsky. Testasin tänään tuota "seis" ja käsikäskyä. Reagoi lyhyellä matkalla käsimerkkiin todella nopeasti, joten taidan lähteä jalostamaan sitä eteenpäin.
Kuuran kanssa puolestaan tein eilen lyhyesti ennen pentukurssia puomin kontaktia. En muista, olenko kirjoittanut tänne blogiin siitä, että en jotenkin saa Kuuraa peruuttamaan laatikolle, tarjoaa kyllä paljon etujaloilla tekemistä, muttei takajaloilla. Meillähän oli kotona "minipuomi" - Lauran ja Henkan rakennusjätteistä laudan palanen, jonka laitoin terassia vasten ja sitä ravasi kyllä hyvin. Sitten eräät miespuoleiset henkilöt laittoivat juhannuksen alla meille aitaa pihaan ja käyttivät meidän minipuomia työvälineenä ja kaikki varmaan jo arvaa, onko meillä minipuomia. No ei ole. Niin tämän vuoksi on ollut vähän kontaktihommat katkolla. No, arvelin eilen sitten, että hittoakos tuota. Ei se Kuura sitä tiedä, mikä on oikea puomi ja mikä minipuomi ja mikä laatikko, sehän tarjoaa vain tekemistä, että saa palkkaa. Minähän otan puomin yhden osan, laitan maahan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ja mitä tapahtui oli se, että koira juoksi suoraan alastulokontaktille ja tarjosi oikein hienoa 2o2o! :) Jotta jos joskus yrittää tehdä pohjia sitten hyvin jossain muussa kontekstissa ensin ja ei toimi niin kannattaa kokeilla ihan oikeilla värkeillä. :D Ilmeisesti laatikko on ollut liian korkea (?) tms. kun ei sille tarjonnut 2o2o. Pitää käydä huomenna tekemässä vielä lyhyet treenit ja vaikka maanantainakin ennen kun vedän treenit. Tulee toistoja.
Nih, tehtiinhän myö sitten vielä takaakierron harjoittelua ja leikittiin palloilla. Varsin hauskaa. Pentukurssilla perjantaina Kuura toimi taas hienosti. Jemina on edelleen vaativa rasti, Jemina ei saisi puhua muille, ei rapsuttaa muita eikä varsinkaan kehua muita. Ei. Ei. EI. Ja muiden juokseminen luoksetuloissa on kiellettyä, silloin pitää haukkua. Mutta kun haukkuu niin pallo putoaa suusta. Haastavaa, mutta jospa se herne tekisi töitä tässä ja tajuaisi, että suun pitämällä kiinni, pallokin pysyy suussa. Katsellaan, odotellaan.
Sellasia. Nyt ei valitettavasti ole uusia kuvia laitettavana :( Kuurasta pitäisi saada kuva, kun se päivystää lintuja takapihalle; se istuu tollasen pallin päällä, usein pallo suussa ja tuijottaa pihalle. Pää pyörii kuin sikalan oven linkku ja kiinnostavaa tuntuu oleva :D Hassu eläin.
lauantai 17. elokuuta 2013
Syksy, jippii!
Pidempi väli viime kirjoituksesta. Treenattu on, mutta ei mitään erikoisempaa raportoitavaa ole ollut. Paitsi tänään!
Tänään käytiin vähän Pieksämäellä kisoilemassa tiimillä Päivi ja Wiima, Viivi ja Hukka sekä Jemina ja Hekla. Wiiman kanssa laitoin tavoitteeksi jälleen kerran asiallisen käyttäytymisen luoksepäästävyydessä, rauhallisen paikkamakuun ja nyt myös lisäksi asiallisen käyttäytymisen muita kisojia kohtaan. Wiimalla on selkeästi etuosan lihakset jumpperissa, on rähjännyt ohitustilanteissa muille koirille ihan kelvollisesti tällä viikolla. Viimeksi oli sama homma, kun selkä jumitti. Aksa jää siis nyt huoltotauolle, joka ei liene muutenkaan huono. Aksailtu on aika paljon kesän aikana.
No enivei, itse kisaan. Wiima oli alokasluokan viimosena koirana, joka sopii meille, saan rauhoteltuu sen paikkamakuuseen, kun se tapahtui kahdessa ryhmässä. Tuomarina oli Anne Nokelainen, olen aina tykännyt, että Annella on linja, jota noudattaa tuomaroidessa ja on alokasluokassakin perusasioista tiukka ja johdonmukainen. Luoksepäästävyys on meille ehkä haastavin liike, ainakin jos tuomari alkaa vielä puhumaan. No, Annehan puhui ja oikein rutisteli Wiimaa "tää turkki on kyllä ihana, tänne vois jäädä lämmittelee käsiään". :D Wiimahan ei suinkaan tästä pahastunut vaan kiehnäytyi ja ajattelin jo, että no niin, tästä sitä kierrokset saadaan oikein kohdalleen paikallaan oloa varten. Mutta ja mitä. Wiima rauhottui nätisti makaamaan. Muutaman kerran piippasi, eli levottomampi oli kuin esim. viimeksi (maaliskuussa... :D ), mutta meille vaikeimmista liikkeistä siis 10:t! Jes!
Vire pysyi hyvänä koko kokeen ajan. En vapauta Wiimaa liikkeiden välillä, koska vireen purkautuminen haukkumiseksi on hyvin todennäköistä. Jaksaa työskennellä ihan hyvin ilman vapautuksia loppuun saakka, jolloin tulee huippu palkka, eli riekkuminen, rääkkyminen - ja kyllä, myös haukkuminen. :D Ja numerorivi oli hyvin tasaista: Kaikki muut 9, paitsi irti seuraaminen 8,5 (ei tehnyt yhtä perusasentoa aluksi ja hyppäsi sitten vaste, lisäksi koomasi "pitkän" suoran) sekä hyppy 7 (takajalat kopsahti hyppyyn, kun ponnisti niin kaukaa ja istuuntui saman tien, kun tuli vierelle). Yhteispisteet 178 ja sijoitus kolmas!! Samoilla pisteillä sijoittui neljänneksi bordercollie, mut myö tehtiin Wiiman kanssa tasaisempi rivi, joten sijoitus meillä parempi. Eipä sinällään, sijoituksella ei ole kyllä suurta merkitystä, mut onhan se aina hienoa ottaa ronssia :D Etenkin, kun voiton vei Viivi ja Hukka! Avoimessa sitten vielä Jemina ja Hekla tekas TK2:sen kolmannessa avoimen kisassaan vaatimattomasti. Aikas hieno päivä. Kokeillaanpas, onnistuuko meidän joukkuekuvan liittäminen facesta.
Ja sitten vielä Wiman oma posetuskuva pokalin kanssa
Eiköhän myö se TK 1 yritetä tämän syksyn aikana saada kasaan. Sitten on ainakin PAKKO ottaa nouto haltuun tavalla tai toisella, että pääsee avoa kisomaan.
Kuuran kanssa aloitettiin pentukurssi. Ja onpa hyvä, että aloitettiin. Kuura on tehnyt aika paljon enemmän kuin kurssilla muut pennut, mutta muiden läsnäolo ja tapahtumat ympärillä on meille toooooodella hyvää häiriötä. Kuura toimi ensimmäisellä kerralla mallioppilaana ja suoriutui siitä oikein mainiosti. Koska Kuura ei halua kuitenkaan olla Hikari, piti karata yhdessä vaiheessa leikkivän kaverin luo kysymään, et "hei, saanks mieki tulla mukkaan??!" Kutsumalla tulee luokse hyvin kyllä. Lisäksi keksittiin Kuuran kanssa, että räyhäämisen intoa muiden juostessa luokse voi hillitä puremalla narupalloa, kovaa. Lutusti palloa ja köyttä ja aina, kun tipahti suusta niin vetäsin maassa palloa, jollon otti pallon taas suuhun ja pysyi hiljaa. Pitääpi kokeilla tätä myös aksassa.
Notta sellasta. Nyt pitää hoitaa Wiiman lihakset kuntoon ja kokeilla yhdet aksakisat ennen aksasta eläkkeelle siirtymistä. Syksy on kyllä miun lempivuodenaika. Nyt on kiva, kun on viileämpää ja pystyy lenkkeilemään kunnolla. Kuurakin tekee jo melko pitkiä lenkkejä, toisten mielestä varmaan liian aikaisin, mutta on meillä kyllä kaikki elukat liikkunu metsässä alusta saakka pidempiä aikoja. Ja hyvinhän nuo on kasvanut ja voinu. Toivottavasti siis Kuurakin :) Näihin tunnelmiin, palataan asiaan!!
perjantai 2. elokuuta 2013
Asenne ratkaisee ja jälkimetsässä löytää parhaat mustikkapaikat! Muoks la 3.8.!
Nyt on niin hurja treeni-innostus käynnissä, että ihan hirvittää. Enhän kuluta kaikkea kerralla? Enhän kuluta koiria? Tuskinpa, se etu kahdessa koirassa on, että ei tuu otettuu liian pitkää treeniä yhdellä, kun on toinen vielä treenaamatta. :D
Alkuviikko on treenailtu ihan itekseen ja yllättävää kyllä, osittain myös noita juttuja, joita edelliseen kirjoitukseen hahmottelin! Kuuran osalta toteutunut kaikki, Wiiman osalta ei nouto. Se vaikein. Pöh.
Eilen oli aksatreenit ja päätin ennen treenejä, että vittiläinen. Tehdään hauskasti ja kehun Wiimaa kaikesta, mitä se tekee. Vaikka ohjautuisi väärin, koska vika on kuitenkin minun. Vaikka rima tippuisi helpossa paikassa. Vaikka kontaktia ei ottaisi niin kuin on opeteltu, mutta edes yrittää. Ja sehän kannatti. Meillä oli sikakivaa treeneissä! Tai siis, onhan meillä yleensäkin, mutta jotenkin nyt tuntui, että tehtiin yhdessä ja yhteen sointuen jotenkin. Kuulostaapa ylisanoille, mutta tuntui juuri tuolle. Mutta kaikki onnistui; sylkkäri (en koskaan, koskaan tee sitä vapaaehtoisesti, ei luonnistu multa), jaakotus (tää toimii meillä moneen paikkaan), leijeröinti (W hukkas miut ensin, mutta sitten löysi), kontakti, kepeille meno vaikeasti suljetusta kulmasta ja lähetys yli 180 asteesta jne. Wiipe <3
Kuuran kanssa tehtiin ennen W:n treenejä sisällä hyppy-putki-hyppyä, hypyt mutkaputken kummankin suun suuntaisesti. Valssia, putkeen irtoamista. Putkeen ei irtoa vielä erityisen hyvin tuollaisessa kohdassa, mutta ei me sitä ole vielä treenattukaan paljoa. Tai oikeastaan mitään aksaa :D Kontaktia treenattiin nyt kontaktilla. Takajalat puomin alastulolle. Ei ihan siirtänyt laatikolta, mutta jokin jyvä sinne jäi pyörimään.
Tänään sitten käytiin Jeminan kanssa treenaa tottista ja jälkeä. Wiimalla kokeiltiin BH:n puolikas eli hihnassa seuraamisen osuus ja sehän onnistui hienosti!! Pikkusen oli pihalla, mut en kyllä kauheasti sitä viritellytkään ennen, joten can't blame Wiima. Pitkän suoran jälkeen heräsi, että "aijuu, seuraamista, ok". Sen kontakti on niiiiin ihana, kun on kontakti. Niskat naksallaan tuijottaa. Kröhöm. Pitänee ryhtyä aktiivisiin toimiin tämänkin suhteen... ;)
Kuuralle katsottiin vähän käännöksiä. Haluisin opettaa sellaisen "pk"-täyskäännöksen eli joko että koira on koko ajan sisäpuolella (Kuura käyttää ihan hyvin takapäätä, joten uskoisin tämänkin olevan mahdollinen) tai sitten niin, että koira kiertää ulkopuolelta ja minä käännyn vasemmalle. Katsotaan, kumpaa lähdetään jalostamaan. Eteen tulemista treenattiin, samoin luoksetuloja. Kuura rääkyi ensin jäädessään, mutta rauhottui nopeasti. Ihanaa, ei tarvitse odotella otollista hetkeä :)
Muoks. Ei pitäisi perjantai-iltana päivittää, kun oleellisin unohtui. Tehtiin Kuuralle n. 50 metrin nakiton jälki. Matkalle yksi lelu ikäänkuin keppiä leikkimään ja loppuun "6/6" keppi eli lelu. Tässä huomaa, miten itse on täysin ymmärtämätön näihin jälkihommiin. Seurasin vaan jälleen innoissani, kun Kuura meni jälkeä pitkin ja selkeästi pysähtyi lelulle, mutta en tajunnut mitään. Sit Jemina sanoi, et siellä on lelu, kysele sen perään. Aijuu, okej :D Toi lelun ihan hienosti luokse. Taidan ehkä kuitenkin opettaa tuomaan kepit luokse. Tuntuu ihan järkevälle, että koira tuo kepin luokse, jolloin ei itse tallaa jälkeä kepille saakka. Kun tuo luokse, pääsee "tuttua" jälkeä pitkin jatkamaan. Näin minä sen järkeilin pikkupikkuaivoillani. Mutta siis oikein hienosti on jäljellä ja vähän on tullut nyt sitä malttiakin. Tilaa pitää antaa melko reilusti, muuten jotenkin pysähtyy helposti kyselemään ja haahuilemaan.
Juuh. Sellaista tännepäin. Kuura ui kuin hai, sekin on kivaa. Tarttee vaan heittää keppi ja kaveri lähtee menemään. W väijyy rannassa ja varastaa kepin suusta ja sitten on kiva juosta yhdessä. Ja sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. :D
Muutama räpsy vielä, kun kameran sain kaivettua taas esiin.
Alkuviikko on treenailtu ihan itekseen ja yllättävää kyllä, osittain myös noita juttuja, joita edelliseen kirjoitukseen hahmottelin! Kuuran osalta toteutunut kaikki, Wiiman osalta ei nouto. Se vaikein. Pöh.
Eilen oli aksatreenit ja päätin ennen treenejä, että vittiläinen. Tehdään hauskasti ja kehun Wiimaa kaikesta, mitä se tekee. Vaikka ohjautuisi väärin, koska vika on kuitenkin minun. Vaikka rima tippuisi helpossa paikassa. Vaikka kontaktia ei ottaisi niin kuin on opeteltu, mutta edes yrittää. Ja sehän kannatti. Meillä oli sikakivaa treeneissä! Tai siis, onhan meillä yleensäkin, mutta jotenkin nyt tuntui, että tehtiin yhdessä ja yhteen sointuen jotenkin. Kuulostaapa ylisanoille, mutta tuntui juuri tuolle. Mutta kaikki onnistui; sylkkäri (en koskaan, koskaan tee sitä vapaaehtoisesti, ei luonnistu multa), jaakotus (tää toimii meillä moneen paikkaan), leijeröinti (W hukkas miut ensin, mutta sitten löysi), kontakti, kepeille meno vaikeasti suljetusta kulmasta ja lähetys yli 180 asteesta jne. Wiipe <3
Kuuran kanssa tehtiin ennen W:n treenejä sisällä hyppy-putki-hyppyä, hypyt mutkaputken kummankin suun suuntaisesti. Valssia, putkeen irtoamista. Putkeen ei irtoa vielä erityisen hyvin tuollaisessa kohdassa, mutta ei me sitä ole vielä treenattukaan paljoa. Tai oikeastaan mitään aksaa :D Kontaktia treenattiin nyt kontaktilla. Takajalat puomin alastulolle. Ei ihan siirtänyt laatikolta, mutta jokin jyvä sinne jäi pyörimään.
Tänään sitten käytiin Jeminan kanssa treenaa tottista ja jälkeä. Wiimalla kokeiltiin BH:n puolikas eli hihnassa seuraamisen osuus ja sehän onnistui hienosti!! Pikkusen oli pihalla, mut en kyllä kauheasti sitä viritellytkään ennen, joten can't blame Wiima. Pitkän suoran jälkeen heräsi, että "aijuu, seuraamista, ok". Sen kontakti on niiiiin ihana, kun on kontakti. Niskat naksallaan tuijottaa. Kröhöm. Pitänee ryhtyä aktiivisiin toimiin tämänkin suhteen... ;)
Kuuralle katsottiin vähän käännöksiä. Haluisin opettaa sellaisen "pk"-täyskäännöksen eli joko että koira on koko ajan sisäpuolella (Kuura käyttää ihan hyvin takapäätä, joten uskoisin tämänkin olevan mahdollinen) tai sitten niin, että koira kiertää ulkopuolelta ja minä käännyn vasemmalle. Katsotaan, kumpaa lähdetään jalostamaan. Eteen tulemista treenattiin, samoin luoksetuloja. Kuura rääkyi ensin jäädessään, mutta rauhottui nopeasti. Ihanaa, ei tarvitse odotella otollista hetkeä :)
Muoks. Ei pitäisi perjantai-iltana päivittää, kun oleellisin unohtui. Tehtiin Kuuralle n. 50 metrin nakiton jälki. Matkalle yksi lelu ikäänkuin keppiä leikkimään ja loppuun "6/6" keppi eli lelu. Tässä huomaa, miten itse on täysin ymmärtämätön näihin jälkihommiin. Seurasin vaan jälleen innoissani, kun Kuura meni jälkeä pitkin ja selkeästi pysähtyi lelulle, mutta en tajunnut mitään. Sit Jemina sanoi, et siellä on lelu, kysele sen perään. Aijuu, okej :D Toi lelun ihan hienosti luokse. Taidan ehkä kuitenkin opettaa tuomaan kepit luokse. Tuntuu ihan järkevälle, että koira tuo kepin luokse, jolloin ei itse tallaa jälkeä kepille saakka. Kun tuo luokse, pääsee "tuttua" jälkeä pitkin jatkamaan. Näin minä sen järkeilin pikkupikkuaivoillani. Mutta siis oikein hienosti on jäljellä ja vähän on tullut nyt sitä malttiakin. Tilaa pitää antaa melko reilusti, muuten jotenkin pysähtyy helposti kyselemään ja haahuilemaan.
Juuh. Sellaista tännepäin. Kuura ui kuin hai, sekin on kivaa. Tarttee vaan heittää keppi ja kaveri lähtee menemään. W väijyy rannassa ja varastaa kepin suusta ja sitten on kiva juosta yhdessä. Ja sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. :D
Muutama räpsy vielä, kun kameran sain kaivettua taas esiin.
Kesälomalta Joensuusta.
"Mitä sää huudat siinnä, sakihivutetaan se!!!" huutaa W Mollalle.
Osataan me nätistikin kulkea.
"Saanko ottaa ton frisbeen tolta, saanhan?!"
"nääh, menköönsä."
Kuura ja Kuuran niiiin rakas frisbee.
Osaa olla asiallisestikin.
Nöpönassut.
Hei, naapurissa on joku.
Äiti soitteli, että Ässä on väsynyt taas. Ja ehkä laihtunut vähän. Käy enää yhden lenkin oikeastaan päivässä. Ehkä sen voisikin sallia jo kohta 12-vuotiaalle.. Se vaan niin nauttii metsässä juoksemisesta. Rintaa alkaa puristamaan joka kerta, kun ajattelenkin, että Ässänkin aika saattaa olla kohta. Tai sitten vasta 5 vuoden päästä. Tiibetinperkeleistä ei koskaan voi tietää varmaksi :) Toivottavasti Ässä jaksaa ja lääkitys pysyy kunnossa. Siitähän se hyvin pitkälti on kiinni, Ässä muu yleiskunto kyllä riittää, pumppu on vahva ja lihaskuntoa löytyy vaikka muille jakaa.
Mutta hei! Kuurallahan on tänään 5kk päivä! Onnea Kuura! Et ole järkiintynyt pätkääkään kolmessa kuukaudessa! :D Huomenna mennään Jeminan kanssa mutsikkaan paikkaan, joka löytyi Heklan jäljeltä. Oli paljon ja oli isoja. Nam. Kuulemiin!
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Kisakimarat Mikkelissä
Väsyneenä, mutta pakko on päivittää NYT, muuten saattaa jäädä vielä koko päivitys.
Mikkelissä kisattiin tänä viikonloppuna (27. - 28.7.) kumpanakin päivänä kaksi starttia kaikille luokille ja ketkäs muut hullut sinne koko päiväksi kumpanakin päivänä menisi kuin Anni ja Päivi. Lauantaina mentiin vähän ennen klo 9, käytiin lenkillä Kalevankankaan metsissä, kisottiin koko päivä + minä talkoilin ja oltiin kotona n. puoli kymmenen. Iltaruoka ihmisille, juhlasiiderit ja nukkumassa oltiin klo 22.30. Tehokasta. Sunnuntaiaamuna herätys Antsan toimesta klo 6.30, koirille ruoat, ihmisille myös, Kalevankankaalle vähän ennen klo 8, koirien lenkitys ja kisaaminen saattoi alkaa koko päiväksi. Kotona klo 18 jälkeen hesen ruoat mukana, ruoka, Annin ja koirien hyvästely kotimatkalle, omien koirien iltapissatus ja oma romahdus nojatuoliin kone sylissä. Siitä oli tämä viikonloppu tehty. Vuan oliha se sen arvoista!
Sitten itse kisoihin ja tuloksiin. Tai, videot puhukoot puolestaan, kun en jaksa nyt kirjoitella niin paljon:
Wiiman A-rata lauantaina
Siis, toiseksi viimeiselle esteelle nolla ja siinä tippui rima. Ei näy videolla teltan takia, mutta lajitovereiden syvät huokaukset sen kertovat. :D Harmittaa, ei harmita, harmittaa, ei harmita. Ihan mahtava rata, ajauduin putken jälkeen liian lähelle pituutta ja huomasin, että juoksen seuraavan hypyn siivekettä kohti. En lähtenyt heti kanttaamaan oikealle, etten vedä Wiimaa perästä, kun arvelin, että kylhä se etenee viimeiselle hypylle. No ei edennyt. Jäi katsomaan, että "eukko, mihin seuraavaksi??!?!" ja tiputti riman. Ylläri, ohjaajan vika. Mutta oli se mahtava rata silti meille.
Wiiman B-rata lauantaina
B-radalla palattiin taas melko lähelle meidän normaalitoimintaa. Kepeillehän koira toki ottaa oikean välin, mutta ohjaaja ei ymmärrä laskea koiraa menemään ja käskyttämään eteenpäin, koska ei ole käskyttänyt kepeille alunperinkään. Älä koskaan, koskaan tokikaan luota koiraan. Huoh. A:n jälkeinen kielto hypylle on melko outo. Oon kattonu videon useampaan kertaan ja näen vain, että W olisi lähdössä ennemmin oikealle kuin vasemmalle. En jäänyt sitten korjaamaan, kun kerkesin jo tuon hypyn ohi itse. Jälkeenpäin helppo katsoa, että jos olisin korjannut, oltaisiin saatu ihan kelpo tulos. Ja jälkeenpäin on sanottava, ettei tuo nyt ihan niin kamala rata ole, mille se tuntui. :)
Wiiman A-rata sunnuntaina
Tämä oli sitä, mitä me olemme yleensä. Kaahotusta, koohotusta, kiire jo on, kiire jo on. Rimat hiiteen, Wiiman nupit viiteen! Suutuin Wiimalle niin paljon A:n kontaktista, että päätin että ja prkl se puomin kontakti nimittäin otetaan, koska me osataan ne ihan oikeasti. Ja puomihan me tehtiinkin hyvin. Hitaasti. Mutta hyvin. se onneksi onnistui, muuten en olisi jaksanut edes tätä rataa muistella. Meidän "bravuuri" on tulla kovaa putkesta ja sujahtaa kepeille. Ai siis mille kepeille? Kyseli epätietoinen Wiima tänään.
Wiima B-rata sunnuntaina
Hyppäri. Kielloista hylly. Tällä radalla oli vain hauskaa :D Kerta kaikkisen hauskaa. En vain saanut käännettyä takana ennen putkea olleelle hypylle (se oli MINUN mielestäni makseille vähän vaativa kulma ykkösissä), mutta toisaalta, kun katsoo videota niin mitenkä tuollaisella ohjauksella olisi voinut edes kääntyä? Kepeille saatiin sentäs hieno takaaleikkaus, se oli kivaa :) Mikähän lienee muuten ongelmana, kun Wiima ei etene kisoissa putkiin? Liittyykö sekin kuumumiseen ja siihen, että on vain päästävä eteenpäin? Treeneissä kestää kuitenkin ihan hyvin irrottamisia ja irtoaa ihan mainiosti putkiin. Tämä on meillä ihan selkeä haaste kisoissa.
Onneksi Anni ja Nape teki ensimmäisen nollan kakkosista ja Sepin kanssa Anni teki nollat kaikilta neljältä radalta!!! Jihuu!!! Vielä kaksi nollaa ja AP-tiimi (vai PA-tiimi :D ) lähtöö SM-kisoihin ensi kesänä!!! JIPPII!!!
Kuura oli muuten mukana aksoissa tietenkin. Etenkin kun se keksi mörköilyn ihmisiä kohtaa tossa viikko sitten. Ei kisoissa näkynyt pöhköilyä juurikaan. Yhtä rinteessä makaavaa piti ihmetellä ja pörpöttää, mutta sekin loppui, kun se makaava tyyppi antoikin frolicia. Mutta se mitä pörpötettiin, tai oikeastaan rää'yttiin oli radalla menevät koirat. Voi siisös. Mie jo niin aattelin, et no Kuuran kanssa treenataan, että saa innostua ja katsoa muiden suorituksia, mutta EI SAA PITÄÄ ÄÄNTÄ. Joo, ei tule onnistumaan :D Tyyppi ihan vähän repesi, kun näki muiden menevän. "Minun kenttä, minun esteet, minä haluan, haluan tehdä!!" Savolaisen Christa rapsutteli Kuuraa ja kerroin tästä toiveestani niin Christa vaan totesi, että "no joo, tuntuu vaan että belgeille ei ihan onnistu samoin kuin bordercollieiden kanssa, et katsellaan vaan hiljaa kun muut menee" :D Joo, ei taida onnistua...
No niin, tälle viikolle on tehty jo hieman sotasuunnitelmaa treenien suhteen. Kokeilenpa, onnistuisiko tämmöinen, että yritän tänne tehdä suunnitelman treeneistä ja viikon lopuksi sitten tsekkaan, mitkä on toteutunu ja mitkä ei.
Wiima:
- Liikkeestä seiso. Hidastetusta nopeampaan jäämiseen.
- Pitkää seuraamista superpalkalla, e. ruoka lopussa, aksan putki lopussa tms.
- Nouto. Huoh. Jotain kai on tehtävä. Vaikka sitä hakemista, pitää laittaa koira ja kapula liinaan. Tai ainakin kapula, koirahan kyllä tulee luokse, mut se kapulakin pitäisi tulla. :D
- Aksassa kontaktien jatkaminen samaan malliin: pysäytyskäsky "Wiima" ja törkynä palkkaa. Siis törkynä. Putkiin irtoamisia. Rimojen kestoa eli nostetaan treeneissäkin 60 ja vedätetään nopeaan vauhtiin (koska normistihan meillä ei ole vauhtia... :D )
Kuura:
- Seuraaminen, imuttamisessa kättä jo nostettu hetkittäin hieman, saman jatkamista ja käännösten (täyskäännös, oikea) jatkaminen
- Maahanmeno. Saatiin kisoissa ihan sikanopeita maahanmenoja, kun kuumeissaan teki mitä vain, että saisi hiton nakin nopeasti syötyä ja rääkymään radalle menijöitä. Käden häivyttäminen.
- Esineet metsästä, hajujen huomioiminen, nenän käyttäminen.
- Aksassa valssit jatkuu, eteneminen itsenäisesti jatkuu. Kontaktien naksutteleminen, tai siis laatikkoleikin jatkaminen niin, että takapää toimii.
Lähdetään näillä liikkeelle ja katsotaan mitä tapahtuu. Ai kun Kuuran kanssa olisi ihana päästä johonkin ryhmään treenaamaan säännöllisesti. Kaipais kovasti paljon säännöllistä treeniä niin joku sanois että tee noin etkä noin. Ei tarviis ite miettiä :D
Mikkelissä kisattiin tänä viikonloppuna (27. - 28.7.) kumpanakin päivänä kaksi starttia kaikille luokille ja ketkäs muut hullut sinne koko päiväksi kumpanakin päivänä menisi kuin Anni ja Päivi. Lauantaina mentiin vähän ennen klo 9, käytiin lenkillä Kalevankankaan metsissä, kisottiin koko päivä + minä talkoilin ja oltiin kotona n. puoli kymmenen. Iltaruoka ihmisille, juhlasiiderit ja nukkumassa oltiin klo 22.30. Tehokasta. Sunnuntaiaamuna herätys Antsan toimesta klo 6.30, koirille ruoat, ihmisille myös, Kalevankankaalle vähän ennen klo 8, koirien lenkitys ja kisaaminen saattoi alkaa koko päiväksi. Kotona klo 18 jälkeen hesen ruoat mukana, ruoka, Annin ja koirien hyvästely kotimatkalle, omien koirien iltapissatus ja oma romahdus nojatuoliin kone sylissä. Siitä oli tämä viikonloppu tehty. Vuan oliha se sen arvoista!
Sitten itse kisoihin ja tuloksiin. Tai, videot puhukoot puolestaan, kun en jaksa nyt kirjoitella niin paljon:
Wiiman A-rata lauantaina
Siis, toiseksi viimeiselle esteelle nolla ja siinä tippui rima. Ei näy videolla teltan takia, mutta lajitovereiden syvät huokaukset sen kertovat. :D Harmittaa, ei harmita, harmittaa, ei harmita. Ihan mahtava rata, ajauduin putken jälkeen liian lähelle pituutta ja huomasin, että juoksen seuraavan hypyn siivekettä kohti. En lähtenyt heti kanttaamaan oikealle, etten vedä Wiimaa perästä, kun arvelin, että kylhä se etenee viimeiselle hypylle. No ei edennyt. Jäi katsomaan, että "eukko, mihin seuraavaksi??!?!" ja tiputti riman. Ylläri, ohjaajan vika. Mutta oli se mahtava rata silti meille.
Wiiman B-rata lauantaina
B-radalla palattiin taas melko lähelle meidän normaalitoimintaa. Kepeillehän koira toki ottaa oikean välin, mutta ohjaaja ei ymmärrä laskea koiraa menemään ja käskyttämään eteenpäin, koska ei ole käskyttänyt kepeille alunperinkään. Älä koskaan, koskaan tokikaan luota koiraan. Huoh. A:n jälkeinen kielto hypylle on melko outo. Oon kattonu videon useampaan kertaan ja näen vain, että W olisi lähdössä ennemmin oikealle kuin vasemmalle. En jäänyt sitten korjaamaan, kun kerkesin jo tuon hypyn ohi itse. Jälkeenpäin helppo katsoa, että jos olisin korjannut, oltaisiin saatu ihan kelpo tulos. Ja jälkeenpäin on sanottava, ettei tuo nyt ihan niin kamala rata ole, mille se tuntui. :)
Wiiman A-rata sunnuntaina
Tämä oli sitä, mitä me olemme yleensä. Kaahotusta, koohotusta, kiire jo on, kiire jo on. Rimat hiiteen, Wiiman nupit viiteen! Suutuin Wiimalle niin paljon A:n kontaktista, että päätin että ja prkl se puomin kontakti nimittäin otetaan, koska me osataan ne ihan oikeasti. Ja puomihan me tehtiinkin hyvin. Hitaasti. Mutta hyvin. se onneksi onnistui, muuten en olisi jaksanut edes tätä rataa muistella. Meidän "bravuuri" on tulla kovaa putkesta ja sujahtaa kepeille. Ai siis mille kepeille? Kyseli epätietoinen Wiima tänään.
Wiima B-rata sunnuntaina
Hyppäri. Kielloista hylly. Tällä radalla oli vain hauskaa :D Kerta kaikkisen hauskaa. En vain saanut käännettyä takana ennen putkea olleelle hypylle (se oli MINUN mielestäni makseille vähän vaativa kulma ykkösissä), mutta toisaalta, kun katsoo videota niin mitenkä tuollaisella ohjauksella olisi voinut edes kääntyä? Kepeille saatiin sentäs hieno takaaleikkaus, se oli kivaa :) Mikähän lienee muuten ongelmana, kun Wiima ei etene kisoissa putkiin? Liittyykö sekin kuumumiseen ja siihen, että on vain päästävä eteenpäin? Treeneissä kestää kuitenkin ihan hyvin irrottamisia ja irtoaa ihan mainiosti putkiin. Tämä on meillä ihan selkeä haaste kisoissa.
Onneksi Anni ja Nape teki ensimmäisen nollan kakkosista ja Sepin kanssa Anni teki nollat kaikilta neljältä radalta!!! Jihuu!!! Vielä kaksi nollaa ja AP-tiimi (vai PA-tiimi :D ) lähtöö SM-kisoihin ensi kesänä!!! JIPPII!!!
Kuura oli muuten mukana aksoissa tietenkin. Etenkin kun se keksi mörköilyn ihmisiä kohtaa tossa viikko sitten. Ei kisoissa näkynyt pöhköilyä juurikaan. Yhtä rinteessä makaavaa piti ihmetellä ja pörpöttää, mutta sekin loppui, kun se makaava tyyppi antoikin frolicia. Mutta se mitä pörpötettiin, tai oikeastaan rää'yttiin oli radalla menevät koirat. Voi siisös. Mie jo niin aattelin, et no Kuuran kanssa treenataan, että saa innostua ja katsoa muiden suorituksia, mutta EI SAA PITÄÄ ÄÄNTÄ. Joo, ei tule onnistumaan :D Tyyppi ihan vähän repesi, kun näki muiden menevän. "Minun kenttä, minun esteet, minä haluan, haluan tehdä!!" Savolaisen Christa rapsutteli Kuuraa ja kerroin tästä toiveestani niin Christa vaan totesi, että "no joo, tuntuu vaan että belgeille ei ihan onnistu samoin kuin bordercollieiden kanssa, et katsellaan vaan hiljaa kun muut menee" :D Joo, ei taida onnistua...
No niin, tälle viikolle on tehty jo hieman sotasuunnitelmaa treenien suhteen. Kokeilenpa, onnistuisiko tämmöinen, että yritän tänne tehdä suunnitelman treeneistä ja viikon lopuksi sitten tsekkaan, mitkä on toteutunu ja mitkä ei.
Wiima:
- Liikkeestä seiso. Hidastetusta nopeampaan jäämiseen.
- Pitkää seuraamista superpalkalla, e. ruoka lopussa, aksan putki lopussa tms.
- Nouto. Huoh. Jotain kai on tehtävä. Vaikka sitä hakemista, pitää laittaa koira ja kapula liinaan. Tai ainakin kapula, koirahan kyllä tulee luokse, mut se kapulakin pitäisi tulla. :D
- Aksassa kontaktien jatkaminen samaan malliin: pysäytyskäsky "Wiima" ja törkynä palkkaa. Siis törkynä. Putkiin irtoamisia. Rimojen kestoa eli nostetaan treeneissäkin 60 ja vedätetään nopeaan vauhtiin (koska normistihan meillä ei ole vauhtia... :D )
Kuura:
- Seuraaminen, imuttamisessa kättä jo nostettu hetkittäin hieman, saman jatkamista ja käännösten (täyskäännös, oikea) jatkaminen
- Maahanmeno. Saatiin kisoissa ihan sikanopeita maahanmenoja, kun kuumeissaan teki mitä vain, että saisi hiton nakin nopeasti syötyä ja rääkymään radalle menijöitä. Käden häivyttäminen.
- Esineet metsästä, hajujen huomioiminen, nenän käyttäminen.
- Aksassa valssit jatkuu, eteneminen itsenäisesti jatkuu. Kontaktien naksutteleminen, tai siis laatikkoleikin jatkaminen niin, että takapää toimii.
Lähdetään näillä liikkeelle ja katsotaan mitä tapahtuu. Ai kun Kuuran kanssa olisi ihana päästä johonkin ryhmään treenaamaan säännöllisesti. Kaipais kovasti paljon säännöllistä treeniä niin joku sanois että tee noin etkä noin. Ei tarviis ite miettiä :D
tiistai 23. heinäkuuta 2013
Aksamotivaatio, sitähän alkaa löytymään!
Oon potenut aikamoista aksamotivaation hävikkiä Tuusulan kisojen jälkeen Wiiman kanssa ja yrittänyt miettiä, mitä seuraavaksi tekisi. Miehän olen jo etukäteen päättänyt, että tämä on Wiiman viimeinen "aktiivi"vuosi agilityssä. Se täyttää syksyllä kuusi (6!!) ja en halua rasittaa sen lonkkia ja etuosaa, kun massaa on kuitenkin reippaasti. Toko jatkuu tavalla tai toisella, koska meillä on vain niin mukavaa yhdessä. :)
Joka tapauksessa, meidän aksatreenit menee pääsääntöisesti aivan loistavasti, tehdään todella vaikeita ratoja ja lyhyitä harkkoja, treenataan tekniikkaa ja ollaan päästy yhdestä ja toisesta hankaluudesta yli (hallinta -> kepit -> varastaminen ja nyt kontaktit kisoissa). Vaikka mulla ei kisoissa menestyminen ja pärjääminen ole missään nimessä ykkösasia harrastuksessa, niin olisihan se kiva välillä onnistua sielläkin :D Annihan sen sanoi, että myö ollaan Wiiman kanssa sellainen koirakko agilitykisoissa, että moni varmaan ajattelee, että "voi ihme, miksihän nuokin on lähtenyt kisaamaan, pitäisiköhän treenata ennen kuin kisaa" :D Can't blame them, kyllähän se on melkoista showta aina välillä siellä kisoissa. En tiedä, miksi en saa siirrettyä sitä loistavaa fiilistä, joka meillä on treeneissä, kisoihin. Ehkä jännitän vieläkin lähtöä ja sitä, pysyykö Wiima lähdössä. Ehkä käskytän eri tavalla (tätä teen kyllä tietyissä kohdissa). Ehkä Wiima on kisoissa vielä kireämmällä kuin treeneissä ja monet treeneissä itsestään selvyyksille tuntuvat kohdat (esim. putkiin irtoamiset) ei vain toimi kisoissa sen vuoksi. Ehkä meidän yhteistä hermorakennetta ei vain ole tehty kisomista varten. Toisaalta, tokossa tehdään hyvää yhteistyötä, kokonaisvaikutus on yleensä 9 tai 10. Ehkä vain toivon niin kauheasti, että onnistuisin erikoisemmalla rodulla, että en osaa kisoissa ajatella järkevästi. Ehkä en vain tiedä. :)
Ilmoitin nyt sitten kuitenkin Mikkeliin kaksipäiväisiin kisoihin Wiiman, kun Annikin kerta on tulossa :D Saas nähdä, miten käy. Ollaan omalla kentällä, jossa viimeksi onnistui ihan loistavasti (oli se sama fiilis kuin treeneissä), mutta en silti jaksa uskoa, että kyse on pelkästään tutusta paikasta. Hyvällä fiiliksellä oon lähdössä kuitenkin, kisoissa on mukavaa porukkaa aina :)
No niin, sitten siihen tämän päivän treeniin, josta tuli hyvää mieltä ja motivaatiota. Käytiin viime viikolla Jeminan kanssa aksaa ottaa vähän ja Jemina ehdotti, että antaisin W:lle kontaktilla "ota"-käskyn lisäksi jonkin pysähtymis/herätyskäskyn. Että, "hei, nyt kuuntele!" Kokeilin sitten ennen alastulokontaktia, että huudan "wiima" ja katson onko reaktiota. On reaktio. Hidastaa ja mahdollistaa kontaktin ottamisen paremmin. Testattu vasta muutaman kerran, mutta katsotaan, johtaisiko pidemmällekin. Näistä tulee hyvä fiilis, kun löytää jonkin uuden idun treenauksessa. Lisäksi kepeillä takaaleikkaus ja ennakoivat valssit onnistui hyvin ja rimat pysyivät. Hyvän mielen treeni ennen kisoja, pitää miettiä menenkö torstaina oman ryhmän treeneihin, kun saatiin näin hyvät nyt alle.
Kuuran kanssa tehtiin edelleen kahden hypyn yli etenemistä itsenäisesti sekä lelulle että namille ja kumpikin toimi oikein hyvin. Nälkäinen pentu saattoi syttyä nyt jopa enemmän namille kuin lelulle. Tehtiin myös putkesta putkeen menoja ja nämäkin sujui hyvin. Toinen putki on musta, eikä sekään aiheuttanut vaikeuksia. Lisäksi lopuksi treenattiin kahdella hypyllä valssin alkeita, hyvin kääntyy, vaikka ensin on tehty vain eteen menoa. Kuura on kyllä jännä tyyppi. Se näyttää ennen treeniin lähtöä ihan siltä, että "noh, kattellaan ny jaksaaks sitä innostuu" ja sitten kun tulee vapautuskäsky niin musta salama rytistää matkaan :D Hauska.
Jälkeä tai tokoa ei kauhiasti ole nyt tehty. Lomien loppu meni edestakaisin rampatessa ja illat meni sitten ihan lenkkeillessä. Pitää ryhdistäytyä. Mielessä kävi, että kirjaisin tänne blogiin viikko-ohjelman, mitä minäkin päivänä pitäisi tehdä ja tsekkaisin, mitä on tullut tehtyä ja mitä ei. Noh, jospa ensi viikosta lähtien ;)
Nyt ei ole laittaa uusia kuvia, joten näin tylsä sepustus tällä kertaa. Joko luulitte muuten, että innostus on lopahtanut? Ei suinkaan. :D
Joka tapauksessa, meidän aksatreenit menee pääsääntöisesti aivan loistavasti, tehdään todella vaikeita ratoja ja lyhyitä harkkoja, treenataan tekniikkaa ja ollaan päästy yhdestä ja toisesta hankaluudesta yli (hallinta -> kepit -> varastaminen ja nyt kontaktit kisoissa). Vaikka mulla ei kisoissa menestyminen ja pärjääminen ole missään nimessä ykkösasia harrastuksessa, niin olisihan se kiva välillä onnistua sielläkin :D Annihan sen sanoi, että myö ollaan Wiiman kanssa sellainen koirakko agilitykisoissa, että moni varmaan ajattelee, että "voi ihme, miksihän nuokin on lähtenyt kisaamaan, pitäisiköhän treenata ennen kuin kisaa" :D Can't blame them, kyllähän se on melkoista showta aina välillä siellä kisoissa. En tiedä, miksi en saa siirrettyä sitä loistavaa fiilistä, joka meillä on treeneissä, kisoihin. Ehkä jännitän vieläkin lähtöä ja sitä, pysyykö Wiima lähdössä. Ehkä käskytän eri tavalla (tätä teen kyllä tietyissä kohdissa). Ehkä Wiima on kisoissa vielä kireämmällä kuin treeneissä ja monet treeneissä itsestään selvyyksille tuntuvat kohdat (esim. putkiin irtoamiset) ei vain toimi kisoissa sen vuoksi. Ehkä meidän yhteistä hermorakennetta ei vain ole tehty kisomista varten. Toisaalta, tokossa tehdään hyvää yhteistyötä, kokonaisvaikutus on yleensä 9 tai 10. Ehkä vain toivon niin kauheasti, että onnistuisin erikoisemmalla rodulla, että en osaa kisoissa ajatella järkevästi. Ehkä en vain tiedä. :)
Ilmoitin nyt sitten kuitenkin Mikkeliin kaksipäiväisiin kisoihin Wiiman, kun Annikin kerta on tulossa :D Saas nähdä, miten käy. Ollaan omalla kentällä, jossa viimeksi onnistui ihan loistavasti (oli se sama fiilis kuin treeneissä), mutta en silti jaksa uskoa, että kyse on pelkästään tutusta paikasta. Hyvällä fiiliksellä oon lähdössä kuitenkin, kisoissa on mukavaa porukkaa aina :)
No niin, sitten siihen tämän päivän treeniin, josta tuli hyvää mieltä ja motivaatiota. Käytiin viime viikolla Jeminan kanssa aksaa ottaa vähän ja Jemina ehdotti, että antaisin W:lle kontaktilla "ota"-käskyn lisäksi jonkin pysähtymis/herätyskäskyn. Että, "hei, nyt kuuntele!" Kokeilin sitten ennen alastulokontaktia, että huudan "wiima" ja katson onko reaktiota. On reaktio. Hidastaa ja mahdollistaa kontaktin ottamisen paremmin. Testattu vasta muutaman kerran, mutta katsotaan, johtaisiko pidemmällekin. Näistä tulee hyvä fiilis, kun löytää jonkin uuden idun treenauksessa. Lisäksi kepeillä takaaleikkaus ja ennakoivat valssit onnistui hyvin ja rimat pysyivät. Hyvän mielen treeni ennen kisoja, pitää miettiä menenkö torstaina oman ryhmän treeneihin, kun saatiin näin hyvät nyt alle.
Kuuran kanssa tehtiin edelleen kahden hypyn yli etenemistä itsenäisesti sekä lelulle että namille ja kumpikin toimi oikein hyvin. Nälkäinen pentu saattoi syttyä nyt jopa enemmän namille kuin lelulle. Tehtiin myös putkesta putkeen menoja ja nämäkin sujui hyvin. Toinen putki on musta, eikä sekään aiheuttanut vaikeuksia. Lisäksi lopuksi treenattiin kahdella hypyllä valssin alkeita, hyvin kääntyy, vaikka ensin on tehty vain eteen menoa. Kuura on kyllä jännä tyyppi. Se näyttää ennen treeniin lähtöä ihan siltä, että "noh, kattellaan ny jaksaaks sitä innostuu" ja sitten kun tulee vapautuskäsky niin musta salama rytistää matkaan :D Hauska.
Jälkeä tai tokoa ei kauhiasti ole nyt tehty. Lomien loppu meni edestakaisin rampatessa ja illat meni sitten ihan lenkkeillessä. Pitää ryhdistäytyä. Mielessä kävi, että kirjaisin tänne blogiin viikko-ohjelman, mitä minäkin päivänä pitäisi tehdä ja tsekkaisin, mitä on tullut tehtyä ja mitä ei. Noh, jospa ensi viikosta lähtien ;)
Nyt ei ole laittaa uusia kuvia, joten näin tylsä sepustus tällä kertaa. Joko luulitte muuten, että innostus on lopahtanut? Ei suinkaan. :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)