Päämäärät häämöttää - ja saavutetaankin!

Näin on. Tänään 26.10 tavoitteiden saavuttamisen vuonna 2013 käytiin Wiiman kanssa Lahdessa Suomen Bokseriyhdistyksen järjestämässä käyttäytymiskokeessa, tuomarina Ossi Harjula. Meille oli arvottu numero 8 (siis juu, tultiin tottakai ihan viime tippaan paikalle...), joka sopi mulle oikein fine. Piti saada nimittäin muutaman kerran vielä miettiä, notta mitenkäs se kuvio taas menikään ja millonkas sitä pitikään toimia itsenäisesti ja millon tuomarin ohjeistuksen mukaan jne. Meillä oli ensin paikallaolo ja sen jälkeen pitkä kaavio.

Paikallaan oloon mennessä Wiima piippasi muutaman kerran ja kun jätin Wiiman niin kuulin, että piippaus jatkui vielä muutaman kerran ja sitten hiljeni. Takaisin palatessa Wiima haukahti ja minä käskin sitä vaimealla kurkkuäänellä, että "maaaahan" ja teki mieli lisätä vielä, että jumaliste, mutta jätin sen pois :D Tuomarin merkki ja Wiima nousi todella hyvin ylös. Seuraamiseen mennessä Wiima tuntui olevan aivan ute på stan, mutta kiinni seuraaminen meni oikein hyvin. Henkilöryhmä aivan huipusti, tätähän jännitin aika paljon etukäteen. Ei edes yrittänyt nuuskutella ketään tai heiluttaa häntää kellekään. "Nyt ollaan hommissa", totesi Wiima ja laittoi peliasennon päälle. Irti kytkeminen, henkilöryhmään ja a'vot. Samalla lailla, ei mitään reaktiota henkilöille. Koska Wiima tykkää kuitenkin aiheuttaa ohjaajalleen sydämentykytyksiä, muistuttamalla, että mitä tahansa voi tapahtua, alkoi Wiima jätättää pitkän seuraamiskaavion viimeisellä suoralla. Minä yritän haroa kädellä, että missä hitossa se tukka oikein on ja siellä se vähän aina vilahti. Jäävät liikkeet on meidän bravuuri. Oikeesti. Paitsi tänään. Piti antaa kaksi käskyä sekä istumiseen että maahanmenoon. Luultavasti ennakoin itse liian paljon ja annoin käskyt liian aikaseen, kun tuomari oli ripittänyt kahta edellistä paria siitä, että käskyä ei voi antaa, kun koira on jo pysähtynyt, silloin se on paikalleen jäämiskäsky, ei pysähtymiskäsky. Luoksetulo vauhdikkaasti.

Tuomarin arvostelu meni kuta kuinkin näin: "Paikallaanolossa ei mitään puutteita tai moitittavaa. Seuraamiset oikein mallikkaita, lopussa meinasi vähän patterit loppua. Teet täyskäännöksen oikealla, se pitäisi tehdä vasemmalle. Koira tulee suoraan sivulle, sen pitäisi istua ensin eteen. Tottelevaisuusosio hyväksytty." JJEEEESSSJJEJEJEEE! Whoooaaa!! Yleisö oli ehkä vähän, että "okei....", kun myös Jeminan kanssa kiljuttiin ja riemuittiin. :D

Kaupunkiosuudessa jännitin ehkä aika paljon koirien kohtaamisia, kun ei ollut käsitystä, miten se tapahtuu tällaisessa BH-kokeessa. Noh, Wiimalle nämä oli lähinnä ilmaa. "Hei siirryttekö siitä vähän, mie oon tekemässä täällä töitä ja sie oot aika pahasti siinä tiellä." Eli eipä juuri ottanut kantaa koirien liikkumiseen. Tai mihinkään muuhunkaan. Tuomari kommentoi Wiiman ollessa kiinni ja minä piilossa, että "ei tuo koira huomannut edes tuota ohimenevää koiraa, tuijotti siitä läpi, et mihinkä se ohjaaja oikein hävisi" :D

Siinä hän on, BH, TK1 Grey Coats Midnight Moon a.k.a Wiima. Kattelin Koiranetistä, että vuoden 2009 jälkeen on lampureissa suoritettu 4 hyväksyttyä BH:ta. Ei pöllömmin se! Voisi olla toki enemmänkin, kun on kuitenkin koira, jolla työroottoria riittäisi. Mutta näillä on hyvä jatkaa. Toivon mukaan, joku muu vielä innostuu asiasta!

Yksi tavoite siis saavutettu. Meillä on kyllä Wiiman kanssa ollut niin huima vuosi, että oksat pois. Mielentila aksan lähtöön saatiin korjattua sellaiseksi, että päästään ihan radallekin. Sen tuloksena mm. kaksi voittoa vitostuloksella, mutta ennen kaikkea, päästiin huhtikuun jälkeen starttaamaan jokaiselle radalle! Tokosta saatiin koulari TK1 ja nyt tämä BH. Vielä olisi muutama tavoite ensi vuodelle asetettuna ja mikäs tässä jatkaessa, kun työ alkaa kantamaan hedelmää.

PS. Tottisosuus on videolla, sikälimikäli saan sen kuvaajalta ja arvostetulta matkaseuralta niin taidanpa laittaa sen tännekin :)

Kahelikaksikko kuusi vuotta!

Vasemmalla Grey Coats Moonlightshadow "Molla" ja oikealla Grey Coats Midnight Moon "Wiima".

Meie ikioma kahelikaksikko Lappeenrannasta saapui joulukuun alussa 2007 sulostuttamaan elämäämme. Ulla kasvattaja oli elokuussa kertonut, että jenkkituonti Brenda (Show Me's Queen of Hearts) astutetaan saksantuonti Linuksella (Handsome Sirius From Beautiful Highland). Olin ollut mukana hakemassa Brendaa jenkkilästä Suomeen ja a'vot, jotta minä innostuin asiasta! Linuskin oli oikein minun mieleeni, touhukas, innokas, ystävällinen ja iloinen höpsö lammaskoira. Alunperin oli tarkoitus, että vain minulle tulee lammaskoiran pentu, mutta pikkuhiljaa äitikin alkoi kyselemään, että löytyisiköhän Ullalta heillekin lammaskoiraa. Yksi lammaskoira - aina lammaskoira. Netti oli lopetettu edellisen joulun alla ja Ässä juoksi kahden kodin väliä täyttäen koiran virkaa minulle ja porukoille. Ja niin - siitä se ajatus sitten lähti. 

Tässä sitä tuli muuten todettua oikein toden teolla, että toista samanlaista ei saa, eikä kannata odottaakaan. Vaikka en toki odottanut mitään sellaista, mitä Netti oli, niin jotain täydellisen muuta kyllä sain - sai porukatkin. Nettikin oli vilkas, mutta nämä kaksi ystävää ovat aivan eri tasolla. Vilkkautta lukuunottamatta ratkaisevissa asioissa kuin yö ja päivä: 

Molla - rohkea, Wiima - epärohkea (arka ei ole oikea sana)

Molla - itsenäinen, Wiima - riippuvainen

Molla - itsepäinen, Wiima - ohjaajakuuliainen

Molla - rauhallinen, Wiima - levoton 

Jne. Jne

Molla on käynyt joitakin kertoja näyttelyissä, sitä viimeistä sertiä on yritetty metsästää, huonolla menestyksellä. Toisaalta, jos käy kerran vuodessa jossain ryhmänäyttelyssä, niin voiko ihmetellä, että "miksi ihmeessä se nyt ei sitä viimosta saa!??!?" :D Wiiman tarinaa olettekin päässeet lukemaan täältä blogista, joten siitä ei sen enempää. Sanotaanko näin, että näiden ystävien kanssa pienetkin onnistumiset ovat suuria, mutta siitä huolimatta, lammaskoira on lammaskoira; valloittava, kaunis, ihmisystävällinen, iloinen pöllöhölmö, jota ei voi olla rakastamatta. Ja onhan se ollut minun ensimmäinen harrastuskoira (Netti siis). Kiitos Ullalle näistä ihanuuksista! Keltään muulta en lammaskoiraa koskaan ottaisi, kun Hellmanin Ullalta. Vinkkinä vaan lammaskoiran ottoa suunnittelevalle ;)

Ai niin, Kuurallakin oli seitsemän kuukautta -merkkipäivä. Kuva Kuurastakin:

Wiiman viimeiset eli triplat

Ehdinpähän saman kuukauden puolella päivittämään. Ollaan oltu neljä (4!!) viikonloppua peräkkäin kisoissa; ensin tokossa sen TK1-tulokset kera, sitten kolme viikonloppua aksakisoissa. Nämä olivat ainakin toistaiseksi Wiiman viimeiset aksakisat, siitäpä nimitys viimeiset triplat. Kyse ei siis ole SM-nollista, vaikka tokihan kaikki meidät tuntevat niin nyt luulivatkin ;)

Ensin käytiin 7.9. Varkaudessa ohikulkumatkalla Joensuuhun kisaamassa. Anni tuli Napettimen kanssa myöskin sinne. Ihan kivat kisat, tykkään kovast' paljon Anne Saviojan radoista, niissä on sitä ideaa. Ei jäänyt mitenkään hirveän erikoisesti mieleen nämä kisat. Voitettiin hypäri vitosella, rima tippui ihan vain minun huonon ohjauksen vuoksi (ne kädet, kädet...)

Hypäri

Kiva oli, että Anne jaksaa aina kehua ja antaa palautetta vähän erikoisemmallakin rodulla harrastajalle. Sanoi joskus mulle ja Ässälle meidän siirtyessä kolmosiin, että onpahan vaan hienoa, että jaksat harrastaa erikoisemmalla rodulla. Ja taas sanoi meille hypärillä, että se oli kyllä ihanan iloisen näköistä, mukava nähdä teidät radalla :) Lämmittäähän se mieltä.

Aksarata

Aksa meni aivan pyllylleen. Sekä A:n että puomin kontakteja ei ottanut, kummassakin toki ohjasin päin pyllyä, joten mitäs sitä muuta voisi käydäkään.

14.9. olin sitten menossa jälleen i alla fall Joensuuhun, joten ilmoitin Wiiman JOA:n kisoihin, kert' siel' suunnall' sit oltiin. Eipä ois kandennu. Tästä ei jätetty jälkipolville katsottavaa, sen verran karmeaa se oli kaikkinensa. Lähdöt aivan kamalia, kontaktit vielä hirveämpiä. Tokalla radalla tein kyllä persjätön alkuun ja se onnistui! Jipii! Ei siinnä muuta hyvää ollutkaan.

21. -22.9 oli kisat täällä Mikkelissä ja Anni saapui Seran ja Nastan kanssa kisomaan. Mietittiin Annin kanssa tuon karmean edellisen viikonlopun kisojen jälkeen, että lähdetäänpä kokeilemaan kisoja ihan löysin rantein. Tiättekö silleen, että tehdään tarkasti, mutta iloisella mielellä ja ilman sen kummempia tavoitteita. Annilla meni nimittäin edellisviikonlopun kisat lähes tulkoon yhtä hyvin kuin mullakin. Ja kuulkaas, se sitten kannatti! :) Tuomarina oli Pertti Siimes.

A-rata

5:han sieltä tuli, puomin alastulolta, kolmanneks viimoselta esteeltä. Vaan arvatakaa mitä? Ei haitannut tippaakaan! Aivan huippu fiilis oli radalla, olin koko ajan ohjauksessa edellä ja pystyin ennakoimaan asioita. Keppien edessä pyöriminen oli aivan kamalaa, tein valssin todella huonosti, taisin olla keppien aloituksen edessä itse. Mut ei antanut Pertti kieltoa :D Voitettiin tämä rata, Perttikin sanoi, että onpa hienoa nähdä lammaskoira agilityssä, hällä itselläänhän on ollut lampureita aikanaan. Ja onhan se. Muutamia kisaa tälläkin hetkellä, toivottavasti uusia tulokkaita löytyisi kanssa. Kuten oon jo aiemmin sanonut, lammaskoirasta on varmasti tähän hommaan, jos tekee asiat alusta asti vain selvästi ja hioo sitä kestävyyttä. Toki, Wiima ei ole hermoiltaan sieltä parhaimmasta päästä, joten joku varmasti osaa keskittyä ilman suurempi taikatemppujakin. Mut olipa vaan hieno rata. Huh.

B-rata

15; puomin alastulo, rima ja kepeiltä kielto. Rima ja kepit olisi ollut vältettävissä, puomille en voinut mitään. Me ei vaan osata sitä kisoissa. Mutta tälläkin radalla oli niin hieno fiilis, että näihin on kiva lopettaa. Oli jotenkin rauha itsellä tekemisessä ja koirakin nautti selkeästi, ei tarvinnut ärjyä kummankaan, et "mitä vattua sää tarkoitat, mitä sää noin teet?!??!". Kontaktit meni näillä radoilla juuri niin kuin on treenattu; keinu ja A on varmoja, puomi ei. Ja lähdöt toimi.

Me sitten keskitytään Wiiman kanssa nyt tokojuttuihin, ne on meidän yhteinen homma. Wiima on niin ihana keskittynyt ja kuulolla ja rentoutunut tokossa verrattuna tokoon, että uskon aksakisomisen lopettamisen olevan ihan hyvä ratkaisu. Käydään treenaa aksaa ryhmässä edelleen, mutta siellä voidaankin tehdä löysin rantein ja hauskaa pitäen vaikeitakin treenejä. Ja saadaan onnistumisen elämyksiä.

Mitäs Kuuralle kuuluu? Kiitos kysymästä, Kuuralle kuuluu hyvää. Vauhtia olisi enemmän kuin ihminen kestää, aksassa pitää ryhtyä pilkkomaan oikein urakalla, ettei vaan säre itseään siinä älyttömässä vauhdissa. Saatiin aksavalmentaja Annilta hyviä treenejä, joitä lähdetään toteuttamaan. Tottikset ovat edenneet miusta kans ihan kivasti, seuraamisessa toivoisin, että pääsisin jo reippaammin eteenpäin, mutta ei kestä vielä hirveästi imuttamisesta irrottamista. Ja miksi pitäisikään? Imutetaan, nostetaan, imutetaan. Näitä on tehty. Paikkamakuu edistyy, eteenmenoa on tehty joitakin kertoja. Seisominen etenee, luoksetulo ja eteen istuminen menee ihan ok. Ei tässä suurta paniikkia. Esine-etsintää pitäisi varmasti tehostaa, pitää ryhtyä ahdistelemaan Jeminaa :)

Ens viikolla meille tulee vieras puoleksitoista viikoksi. Jos selvitään tuosta hengissä, saatan päivittää kuulumisia.

TK1 - tarina siitä, kuinka lähes mahdottomalta tuntuvasta tuli todellinen!

Ehkä hieman raflaava otsikko, mutta fiilikset ovat tuon suuntaiset tällä hetkellä. Oma pikku höpelöni, superriekkujani, "kyllä-se-kotona-ja-treeneissä-osaa"-villikkoni Wiima teki sen tänään. Hallitsi jälleen itsensä ja teki yhteistyötä kanssani. Ja se palkittiin tokon alokkaasta pistein 179,5, sijoitus 2/7. TK 1. Vaikka itse olin *näin* lähellä pilata koko homman.

Sanoin Annille kisapaikalla, että aamulla ei juuri vähempää voinut kiinnostaa koe: puolitoista viikkoa jatkunut miellyttävä yskä oli taas pilannut yöunet ja olo ei ollut muutenkaan kovinkaan voimakas. Tulipahan lähdettyä kuitenkin. Paikallaanolossa viereen tuli saksanpaimenkoira, Wiimalle oikein tuttua rotukaartia. Vaan sakemannipa käyttikin piippausmerkkejä paikallaanolossa ja se tarttui Wiimaankin alussa. Sen takia luultavasti 9 (ei mielestäni sanonut mitään, miksi...). Seuraaminen hihnassa 9,5, irti 9. Hävitin Wiiman omasta mielestäni jossain vaiheessa, muttei se kaukana ollutkaan ilmeisesti :D Liikkeenohjaaja oli tehnyt mukavasti erilaiset seuraamiset näihin niin ei ihan samaa kaavaa tarvinnut tehdä. Very nice! Maahanmeno 9,5 (en tiedä, mistä rokotti puoli pistettä) ja luoksetulos KYMPPI. Seisominen seuraamisen yhteydessä 7 ja tämä oli se, minkä meinasin munata. Tai luulin jo munanneeni. Tää on ollut meille vaikea liike kisoissa ja annan tarkoituksellisesti aloluokassa voimakkaan vartalo-ohjauksen, että varmasti jää myös kisoissa. Noh, Wiima ei pysähtynyt samoin tein ja katsoin, että tulee perässä, annoin toisen käskyn, jota juuri ennen W olikin pysähtynyt. Kiroilin itselleni, että noniin, se on sitten nolla, kolme käskyä. Vuan ja mitä! Tommi Varis antoikin 7! Kerkesin jo vapauttaa Wiiman (mitä en tee siis liikkeiden välillä normaalisti) ja W puhkesi haukkumaan. Haukkui n. 5 kertaa ja lähdettiin hypylle. Hyppy 8,5, ennakoi istumista, mutta muuten oli oikein hyvä. Tässä tulee se kohta, joka harmittaa: kokonaisvaikutus 7,5 koska "pitää ääntä siirtymissä". Oli muuten aivan hiljaa siirtymät, paitsi tuon viimeisen. Aika rajua rokotusta, mutta toisaalta ei se vaimeaa ollut Wiiman haukkuminenkaan... Alla kuva TK 1 Grey Coats Midnight Moon eli WiimaPimpulaHimpulaHömpylä. Kuva by JorosAnni eli Anni Joronen.

Niin, en tiedä moniko tietää meidän tarinan, miksi aiemmin ei ole kisattu jne. Alokasluokka ei ihmeitä vaadi noin koulutuksellisesti kuitenkaan. Wiimahan on ollut aivan kuumakalle, hermoheikko louskuttaja tokossa (ja muuallakin). Puolitoista vuotta sitten jätin tokotreenit kokonaan pois, kun jaksanut kuunnella sen vaahtoamista ja minun komentamista. Monet ohjeet eri paikoista hiljaa olemisesta palkkaamisesta, kentältä poistamisesta kuumana käydessä, huomiotta jättämisestä jne. eivät olleet toimineet, joten... Noh, luovutin suomeksi sanottuna. Sattumalta tämä sama oli meillä myöskin agilityn lähtötilanteissa, kuinka yllättävää! Ylitsevuotavaa huutamista, latauksen purkamista jo ennen suoritusta jne. Sitten mentiin Wiiman kanssa Jemina ja Hannele Lummerannan "lähtötilanne kuntoon" kurssille ja a'vot. Johan alkoi löytymään niitä vinkkejä, jotka meidän piti tehdä. Rakentaa Wiiman hermoja, kestävyyttä, patoamista, rauhoittumista ja aktiivista tekemistä passiivisen komentamisen (sekä ihmisen että koiran!!) sijaan. Agilityssä toimet tuottivat tulosta n. 7 kk treenauksen jälkeen, tokossa startattiin ensimmäisen kerran jo marraskuussa 2012 (treenaus aloitettiin syyskuun lopussa 2012). Ja kyllä on muuttunut koira niissä tilanteissa, jossa pitää pitää herkkyys ja vireys yllä, mutta sitä ei saa purkaa joutavan päiväiseen louskuttamiseen.

Niin. Liikkeet ovat olleet kasassa jo useamman vuoden, mutta vasta viime aikoina on saatu mielikin siihen kuntoon, että hommat sujuu. Ja SE tuntuu hyvälle. Niiiiiin ihanalle, että pystyn tuon ihanan koiran kanssa tekemään yhdessä ihania asioita, ilman, että tarvitsee lähteä kentältä suru puserossa siitä, ettei saa koira (ja samalla omiakaan) hermoja kasaan.

Nyt meidän tarttis saada nouto kuntoon (on jo treenattu) ja luoksetulon pysäytys varmaksi niin AVO alkaisin olemaan pikkusta hiljaa kanssa kokeilukunnossa. Tavoite on ensi keväänä startata sitten AVOa. Yksi pienen pieni tavoite tässä välissä häämöttää, siitä sitten myöhemmin lisää :)

Ylösajava belgialainen ja rentoutunut englantilainen

Otsikossa ne tärkeimmät viime päiviltä. Viimeksi kirjoittelin, että Wiimalla on ollut jumia lihaksissa ja tilanne alkaa helpottamaan. BOT selässä ja kevyitä hierontoja muutaman kerran viikossa. Lapojen välissä on selkeästi suurempi jumi ja tarkoitus onkin käyttää ihan oikealla hierojalla, kunhan tästä nyt ehtii. Ohitukset on joka tapauksessa helpompia ja W on muutenkin rennompi; haastaa leikkiä Kuuralle, antaa Kuuran retuuttaa aika sikamaisestikin jne.

Kuura puolestaan on löytänyt itsestään sisäisen lintukoiran. Sellaisen ylösajavan version. Linnun merkillä ei ole Kuuralle suurestikaan väliä, jos kupisoo puskassa (tai vaikkei kupisiskaan) niin Kuura käy pölläyttämässä lentoon. Yhdellä lenkillä oli pakko ottaa hihnaan, kun veteli siihen malliin pitkin puskia, ettei puoliakaan lenkistä nähnyt edes koiraa. Ainakin on osoittanut, että tiiviskään puska ei ole este, ei oikeastaan edes hidaste, joka lienee ihan hyvä jäljen kannalta.

Ollaan myö vähän treenattukin. Mut vaan vähän. Eilen ennen pentukurssia mentiin Jeminan kanssa ottamaan vähän tokoja. Wiimalle tehtiin noutoa; vauhtia ja asennetta, että ei pyörittelisi kapulaa, ote on kauheen heikko kapulasta. Nyt tietää taas, miten sitä lähtee viemään eteenpäin eli heitetään kapula lyhyeen matkaan ja lähdetään juoksemaan toiseen suuntaan, tulee vauhdilla ja asenteella ja pito kapulaan parantuu. Revin Wiiman kanssa jopa kapulaa, että huomaisi, miten siitä VOI pitää kiinni.. Tulee ihan hyvin eteen istumaan, sitä ei kauheasti tarvitse hinkata. Hypyllä palkkasin oikeaa paikkaa, Wiima kun mielellään hyppää siten, että kääntyy samoin tein ja hyppää hypyn sivuun silloin. Mietittiin vielä luoksetulon pysäytyskäskyä, suullinen vai käsikäsky. Testasin tänään tuota "seis" ja käsikäskyä. Reagoi lyhyellä matkalla käsimerkkiin todella nopeasti, joten taidan lähteä jalostamaan sitä eteenpäin.

Kuuran kanssa puolestaan tein eilen lyhyesti ennen pentukurssia puomin kontaktia. En muista, olenko kirjoittanut tänne blogiin siitä, että en jotenkin saa Kuuraa peruuttamaan laatikolle, tarjoaa kyllä paljon etujaloilla tekemistä, muttei takajaloilla. Meillähän oli kotona "minipuomi" - Lauran ja Henkan rakennusjätteistä laudan palanen, jonka laitoin terassia vasten ja sitä ravasi kyllä hyvin. Sitten eräät miespuoleiset henkilöt laittoivat juhannuksen alla meille aitaa pihaan ja käyttivät meidän minipuomia työvälineenä ja kaikki varmaan jo arvaa, onko meillä minipuomia. No ei ole. Niin tämän vuoksi on ollut vähän kontaktihommat katkolla. No, arvelin eilen sitten, että hittoakos tuota. Ei se Kuura sitä tiedä, mikä on oikea puomi ja mikä minipuomi ja mikä laatikko, sehän tarjoaa vain tekemistä, että saa palkkaa. Minähän otan puomin yhden osan, laitan maahan ja katsotaan, mitä tapahtuu. Ja mitä tapahtui oli se, että koira juoksi suoraan alastulokontaktille ja tarjosi oikein hienoa 2o2o! :) Jotta jos joskus yrittää tehdä pohjia sitten hyvin jossain muussa kontekstissa ensin ja ei toimi niin kannattaa kokeilla ihan oikeilla värkeillä. :D Ilmeisesti laatikko on ollut liian korkea (?) tms. kun ei sille tarjonnut 2o2o. Pitää käydä huomenna tekemässä vielä lyhyet treenit ja vaikka maanantainakin ennen kun vedän treenit. Tulee toistoja.

Nih, tehtiinhän myö sitten vielä takaakierron harjoittelua ja leikittiin palloilla. Varsin hauskaa. Pentukurssilla perjantaina Kuura toimi taas hienosti. Jemina on edelleen vaativa rasti, Jemina ei saisi puhua muille, ei rapsuttaa muita eikä varsinkaan kehua muita. Ei. Ei. EI. Ja muiden juokseminen luoksetuloissa on kiellettyä, silloin pitää haukkua. Mutta kun haukkuu niin pallo putoaa suusta. Haastavaa, mutta jospa se herne tekisi töitä tässä ja tajuaisi, että suun pitämällä kiinni, pallokin pysyy suussa. Katsellaan, odotellaan.

Sellasia. Nyt ei valitettavasti ole uusia kuvia laitettavana :( Kuurasta pitäisi saada kuva, kun se päivystää lintuja takapihalle; se istuu tollasen pallin päällä, usein pallo suussa ja tuijottaa pihalle. Pää pyörii kuin sikalan oven linkku ja kiinnostavaa tuntuu oleva :D Hassu eläin.

Syksy, jippii!

Pidempi väli viime kirjoituksesta. Treenattu on, mutta ei mitään erikoisempaa raportoitavaa ole ollut. Paitsi tänään!

Tänään käytiin vähän Pieksämäellä kisoilemassa tiimillä Päivi ja Wiima, Viivi ja Hukka sekä Jemina ja Hekla. Wiiman kanssa laitoin tavoitteeksi jälleen kerran asiallisen käyttäytymisen luoksepäästävyydessä, rauhallisen paikkamakuun ja nyt myös lisäksi asiallisen käyttäytymisen muita kisojia kohtaan. Wiimalla on selkeästi etuosan lihakset jumpperissa, on rähjännyt ohitustilanteissa muille koirille ihan kelvollisesti tällä viikolla. Viimeksi oli sama homma, kun selkä jumitti. Aksa jää siis nyt huoltotauolle, joka ei liene muutenkaan huono. Aksailtu on aika paljon kesän aikana. 

No enivei, itse kisaan. Wiima oli alokasluokan viimosena koirana, joka sopii meille, saan rauhoteltuu sen paikkamakuuseen, kun se tapahtui kahdessa ryhmässä. Tuomarina oli Anne Nokelainen, olen aina tykännyt, että Annella on linja, jota noudattaa tuomaroidessa ja on alokasluokassakin perusasioista tiukka ja johdonmukainen. Luoksepäästävyys on meille ehkä haastavin liike, ainakin jos tuomari alkaa vielä puhumaan. No, Annehan puhui ja oikein rutisteli Wiimaa "tää turkki on kyllä ihana, tänne vois jäädä lämmittelee käsiään". :D Wiimahan ei suinkaan tästä pahastunut vaan kiehnäytyi ja ajattelin jo, että no niin, tästä sitä kierrokset saadaan oikein kohdalleen paikallaan oloa varten. Mutta ja mitä. Wiima rauhottui nätisti makaamaan. Muutaman kerran piippasi, eli levottomampi oli kuin esim. viimeksi (maaliskuussa... :D ), mutta meille vaikeimmista liikkeistä siis 10:t! Jes!

Vire pysyi hyvänä koko kokeen ajan. En vapauta Wiimaa liikkeiden välillä, koska vireen purkautuminen haukkumiseksi on hyvin todennäköistä. Jaksaa työskennellä ihan hyvin ilman vapautuksia loppuun saakka, jolloin tulee huippu palkka, eli riekkuminen, rääkkyminen - ja kyllä, myös haukkuminen. :D Ja numerorivi oli hyvin tasaista: Kaikki muut 9, paitsi irti seuraaminen 8,5 (ei tehnyt yhtä perusasentoa aluksi ja hyppäsi sitten vaste, lisäksi koomasi "pitkän" suoran) sekä hyppy 7 (takajalat kopsahti hyppyyn, kun ponnisti niin kaukaa ja istuuntui saman tien, kun tuli vierelle). Yhteispisteet 178 ja sijoitus kolmas!! Samoilla pisteillä sijoittui neljänneksi bordercollie, mut myö tehtiin Wiiman kanssa tasaisempi rivi, joten sijoitus meillä parempi. Eipä sinällään, sijoituksella ei ole kyllä suurta merkitystä, mut onhan se aina hienoa ottaa ronssia :D Etenkin, kun voiton vei Viivi ja Hukka! Avoimessa sitten vielä Jemina ja Hekla tekas TK2:sen kolmannessa avoimen kisassaan vaatimattomasti. Aikas hieno päivä. Kokeillaanpas, onnistuuko meidän joukkuekuvan liittäminen facesta. 

Ja sitten vielä Wiman oma posetuskuva pokalin kanssa

Eiköhän myö se TK 1 yritetä tämän syksyn aikana saada kasaan. Sitten on ainakin PAKKO ottaa nouto haltuun tavalla tai toisella, että pääsee avoa kisomaan.

Kuuran kanssa aloitettiin pentukurssi. Ja onpa hyvä, että aloitettiin. Kuura on tehnyt aika paljon enemmän kuin kurssilla muut pennut, mutta muiden läsnäolo ja tapahtumat ympärillä on meille toooooodella hyvää häiriötä. Kuura toimi ensimmäisellä kerralla mallioppilaana ja suoriutui siitä oikein mainiosti. Koska Kuura ei halua kuitenkaan olla Hikari, piti karata yhdessä vaiheessa leikkivän kaverin luo kysymään, et "hei, saanks mieki tulla mukkaan??!" Kutsumalla tulee luokse hyvin kyllä. Lisäksi keksittiin Kuuran kanssa, että räyhäämisen intoa muiden juostessa luokse voi hillitä puremalla narupalloa, kovaa. Lutusti palloa ja köyttä ja aina, kun tipahti suusta niin vetäsin maassa palloa, jollon otti pallon taas suuhun ja pysyi hiljaa. Pitääpi kokeilla tätä myös aksassa. 

Notta sellasta. Nyt pitää hoitaa Wiiman lihakset kuntoon ja kokeilla yhdet aksakisat ennen aksasta eläkkeelle siirtymistä. Syksy on kyllä miun lempivuodenaika. Nyt on kiva, kun on viileämpää ja pystyy lenkkeilemään kunnolla. Kuurakin tekee jo melko pitkiä lenkkejä, toisten mielestä varmaan liian aikaisin, mutta on meillä kyllä kaikki elukat liikkunu metsässä alusta saakka pidempiä aikoja. Ja hyvinhän nuo on kasvanut ja voinu. Toivottavasti siis Kuurakin :) Näihin tunnelmiin, palataan asiaan!!

Asenne ratkaisee ja jälkimetsässä löytää parhaat mustikkapaikat! Muoks la 3.8.!

Nyt on niin hurja treeni-innostus käynnissä, että ihan hirvittää. Enhän kuluta kaikkea kerralla? Enhän kuluta koiria? Tuskinpa, se etu kahdessa koirassa on, että ei tuu otettuu liian pitkää treeniä yhdellä, kun on toinen vielä treenaamatta. :D

Alkuviikko on treenailtu ihan itekseen ja yllättävää kyllä, osittain myös noita juttuja, joita edelliseen kirjoitukseen hahmottelin! Kuuran osalta toteutunut kaikki, Wiiman osalta ei nouto. Se vaikein. Pöh.

Eilen oli aksatreenit ja päätin ennen treenejä, että vittiläinen. Tehdään hauskasti ja kehun Wiimaa kaikesta, mitä se tekee. Vaikka ohjautuisi väärin, koska vika on kuitenkin minun. Vaikka rima tippuisi helpossa paikassa. Vaikka kontaktia ei ottaisi niin kuin on opeteltu, mutta edes yrittää. Ja sehän kannatti. Meillä oli sikakivaa treeneissä! Tai siis, onhan meillä yleensäkin, mutta jotenkin nyt tuntui, että tehtiin yhdessä ja yhteen sointuen jotenkin. Kuulostaapa ylisanoille, mutta tuntui juuri tuolle. Mutta kaikki onnistui; sylkkäri (en koskaan, koskaan tee sitä vapaaehtoisesti, ei luonnistu multa), jaakotus (tää toimii meillä moneen paikkaan), leijeröinti (W hukkas miut ensin, mutta sitten löysi), kontakti, kepeille meno vaikeasti suljetusta kulmasta ja lähetys yli 180 asteesta jne. Wiipe <3

Kuuran kanssa tehtiin ennen W:n treenejä sisällä hyppy-putki-hyppyä, hypyt mutkaputken kummankin suun suuntaisesti. Valssia, putkeen irtoamista. Putkeen ei irtoa vielä erityisen hyvin tuollaisessa kohdassa, mutta ei me sitä ole vielä treenattukaan paljoa. Tai oikeastaan mitään aksaa :D Kontaktia treenattiin nyt kontaktilla. Takajalat puomin alastulolle. Ei ihan siirtänyt laatikolta, mutta jokin jyvä sinne jäi pyörimään.

Tänään sitten käytiin Jeminan kanssa treenaa tottista ja jälkeä. Wiimalla kokeiltiin BH:n puolikas eli hihnassa seuraamisen osuus ja sehän onnistui hienosti!! Pikkusen oli pihalla, mut en kyllä kauheasti sitä viritellytkään ennen, joten can't blame Wiima. Pitkän suoran jälkeen heräsi, että "aijuu, seuraamista, ok". Sen kontakti on niiiiin ihana, kun on kontakti. Niskat naksallaan tuijottaa. Kröhöm. Pitänee ryhtyä aktiivisiin toimiin tämänkin suhteen... ;)

Kuuralle katsottiin vähän käännöksiä. Haluisin opettaa sellaisen "pk"-täyskäännöksen eli joko että koira on koko ajan sisäpuolella (Kuura käyttää ihan hyvin takapäätä, joten uskoisin tämänkin olevan mahdollinen) tai sitten niin, että koira kiertää ulkopuolelta ja minä käännyn vasemmalle. Katsotaan, kumpaa lähdetään jalostamaan. Eteen tulemista treenattiin, samoin luoksetuloja. Kuura rääkyi ensin jäädessään, mutta rauhottui nopeasti. Ihanaa, ei tarvitse odotella otollista hetkeä :)

Muoks. Ei pitäisi perjantai-iltana päivittää, kun oleellisin unohtui. Tehtiin Kuuralle n. 50 metrin nakiton jälki. Matkalle yksi lelu ikäänkuin keppiä leikkimään ja loppuun "6/6" keppi eli lelu. Tässä huomaa, miten itse on täysin ymmärtämätön näihin jälkihommiin. Seurasin vaan jälleen innoissani, kun Kuura meni jälkeä pitkin ja selkeästi pysähtyi lelulle, mutta en tajunnut mitään. Sit Jemina sanoi, et siellä on lelu, kysele sen perään. Aijuu, okej :D Toi lelun ihan hienosti luokse. Taidan ehkä kuitenkin opettaa tuomaan kepit luokse. Tuntuu ihan järkevälle, että koira tuo kepin luokse, jolloin ei itse tallaa jälkeä kepille saakka. Kun tuo luokse, pääsee "tuttua" jälkeä pitkin jatkamaan. Näin minä sen järkeilin pikkupikkuaivoillani. Mutta siis oikein hienosti on jäljellä ja vähän on tullut nyt sitä malttiakin. Tilaa pitää antaa melko reilusti, muuten jotenkin pysähtyy helposti kyselemään ja haahuilemaan.

Juuh. Sellaista tännepäin. Kuura ui kuin hai, sekin on kivaa. Tarttee vaan heittää keppi ja kaveri lähtee menemään. W väijyy rannassa ja varastaa kepin suusta ja sitten on kiva juosta yhdessä. Ja sama uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. :D

Muutama räpsy vielä, kun kameran sain kaivettua taas esiin.

Kesälomalta Joensuusta.

"Mitä sää huudat siinnä, sakihivutetaan se!!!" huutaa W Mollalle.

Osataan me nätistikin kulkea.

"Saanko ottaa ton frisbeen tolta, saanhan?!"

"nääh, menköönsä."

Kuura ja Kuuran niiiin rakas frisbee.

Osaa olla asiallisestikin.

Nöpönassut.

Hei, naapurissa on joku.

Äiti soitteli, että Ässä on väsynyt taas. Ja ehkä laihtunut vähän. Käy enää yhden lenkin oikeastaan päivässä. Ehkä sen voisikin sallia jo kohta 12-vuotiaalle.. Se vaan niin nauttii metsässä juoksemisesta. Rintaa alkaa puristamaan joka kerta, kun ajattelenkin, että Ässänkin aika saattaa olla kohta. Tai sitten vasta 5 vuoden päästä. Tiibetinperkeleistä ei koskaan voi tietää varmaksi :) Toivottavasti Ässä jaksaa ja lääkitys pysyy kunnossa. Siitähän se hyvin pitkälti on kiinni, Ässä muu yleiskunto kyllä riittää, pumppu on vahva ja lihaskuntoa löytyy vaikka muille jakaa. 

Mutta hei! Kuurallahan on tänään 5kk päivä! Onnea Kuura! Et ole järkiintynyt pätkääkään kolmessa kuukaudessa! :D Huomenna mennään Jeminan kanssa mutsikkaan paikkaan, joka löytyi Heklan jäljeltä. Oli paljon ja oli isoja. Nam. Kuulemiin!