Nyt sää heräsit. Et sää herännytkään?!

Joku ei ole päivittänyt meidän blogia. Ärsyttävää. Paljon on kuitenkin ollut tapahtumaa niin tästä tulee sitten maailman tylsin tekstitykitys. Onneksi olkoon, jos jaksat lukea loppuun, uusia kuviakaan en ole ihan kamerakameralla ottanut niin ei ole kuvakevennyksiäkään väliin. :)

Lähdetään liikkeelle Kataisen Harrin koulutuksesta 18.1. Ilmoittauduin koulutukseen, kun oli puhetta muutaman kanssa, että mahdollisesti saataisiin junnukoirien ryhmä koulutukseen. Mikkelissä jylläsi vuoden vaihteen jälkeen oikein kunnon kennelyskäepidemia ja peruutuksia tuli ja meidän ryhmästä tuli loppujen lopuksi sellainen, että Kuura taisi olla ainoa ihan oikea junnu. Ei siinä mittää, Harri oli kivasti suunnitellut sekä aksa- että hyppyradan. Mentiin hyppyrataa, tässä Iidan kameralle tarttunutta pätkää treenistä. Koira kulkee kyllä. Moni asia jäi pohdituttamaan treenistä. Kuuran pitäisi oppia hakemaan esteitä itsenäisesti paremmin (no kappas). Harrin mielestä (tai näin minä tulkitsin asian) Kuura on liian suuresti hallinnassa ja kontrollissa radalla. Tiiäkkö? Tuossa vaiheessa saisi vähän hulllutella ja riehua ja tarjota itse aktiivisemmin. Palkkausta pitää taas tarkentaa. En ehkä ihan satasella syttynyt Harrin koutsaukseen ekalla kerralla, mutta pitää kokeilla uudelleen. En yhden kerran perusteella kuitenkaan halua tehdä johtopäätöksiä "ei koskaan enää".

Yksi viikonloppu välissä ja 1.2 käytiin ACElla Vitikaisen Tiian koutsauksessa. ACElle mennessä on jännä fiilis. Koskaan ei tiedä ketä siellä HUGE-vuorolla on, millä tasolla muut tekee jne. Tsemppaa vähän itseäkin treenaamaan, kun haluaa näyttää, että kyl me muullonkin treenataan kuin siellä. Vaikka vähän toki :D Itse treenissä sitten oli vaikeaa ihmisellä. Siis pakkovalssi! Eikä mikään hiton piruettiympär'valssi.Katsokaa ny iteki. Ja uudelleen. No onnistu se sitten lopuksi onneksi ihan oikeinkin. Sitten jatkettiin eteenpäin ja tehtiin puomia radan osana. Hienosti meni. Valssit oli ajoissa ja kaikkea. Ihanata. Viimeisellä kierroksella sitten se alun pakkovalssi onnistuu, lähden livakasti liikkeelle ennen nelosputkea ja ehdin kunnon persjättöön ennen vitoshyppyä. Puolivalssi/veto ei onnistu, mutta se ei oikeastaan meille se haasteellinen paikka tuossa radalla kuitenkaan ollut, joten nou hätä. Jatketaan vain eteenpäin. Hyvä fiilis jäi treeneistä.

Helmikuun toisena viikonloppuna olin työhommissa, enkä koirajutuissa, voitteko kuvitella! Ystävänpäivänä oli sitten kuitenkin Päivin ja Soilen kanssa treffit Varkauden ABC:llä ja lähdettiin kohti Sastamalaa eli Willow Creek-leirille. Aiheena tottis, koutsina Sari Nieminen. Ehkä enemmän odotin sitä, että näen monia belgejä. Kuuran kanssa tuntuu, että on aika selvillä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi, mutta ulkopuolisen mielipiteet ei koskaan ole huonosta. Kuuran kanssa katsottiin siis seuraamista ja käsien häivyttämistä sekä käännöksiä vasemmalle / täyskäännöstä. Vinkit oli sen suuntaisia, mitä olin ajatellutkin tekeväni, mutta hankala oli keksiä mitään muutakaan, mitä voisi treenata. Ihan huippuviikonloppu kuitenkin oli, älyttömän mielenkiintoista oli nähdä erilaisia belgejä tekemässä hommia omilla tyyleillään. Valtavia eroja yhden rodun sisällä. Mutta se vahvistaakin käsitystä siitä, että "olen oman koirani asiantuntija". Vain minä voin sanoa, mitä koirani kanssa teen tai en tee. Pitää välillä pysyä jämynä.

Nyt olisi lomaviikko edessä ja meinasin vähän aloittaa Kuuralla keppitreenit. 2 by 2:lla. Aloitetaan hissukseen ja katsotaan, mihin etenee. Rimat pysyy minissä, ehkä voisi maaliskuun lopulla miettiä medejä. Ihan vain sen vuoksi, että Kuuran ei oikeastaan tarvitse hyppyihin varsinaisesti hypätä. Kunhan juoksee. Ja välillä sitten potkii rimat jaloillaan. Keinua, jos tekisi... A voi jäädä kesän alkuun, siihen tarvitaan nimittäin malttia, Kuura tekis mielellään täysillä senkin.

WiimaPimpula pääsee huomenna eläinlääkäriin. Oikean takajalan varpaiden väliin on ilmestynyt kaksi pattia, joita Hän mielellään pesisi kovasti. Odotan riemulla, onko se furunkuloosia. Näillä vuodenajoilla - pelkkää huhtikuuta - ei paljonkaan naurata ja huvita. Keskiviikkona Wiima pääsee sitten hierontaan. Katsotaan etuosan tilanne ja pitäisi varmaan tehdä päätöksiä Wiiman aksan jatkamisen suhteen. Ehkä ne eläkepäivät siitä lajista olisi jo edessä oikeasti. Tokoiltaisiin enemmän. Mutta, katsotaan nyt.

Simmosia! Palataan taas asiaan, toivottavasti vähän pikaisemmin kuin aiemmin!

It's something unpredictable...

...but in the end is right / I hope you had the time of your life. (Green Day / Good Riddance)

Se soi, kun ajettiin Outokumpuun ja mietin mielessäni, että eihän tämä ole enne, eihän. Biisihän kertoo jostain ihan muusta (vai kertooko?), mutta kontekstista erotettuna, siitä saa mieleen hetkeen sopivia asioita.

Ässällä oli huono viikko. Oksentelua, ruokahaluttomuutta, mutta ennen kaikkea loputonta väsymystä, kiinnostumattomuutta aiemmin kiinnostaneisiin asioihin. Ja sitten, perjantaina, se oli kuitenkin taas pirteämpi. Entäpäs jos jotain vielä keksittäisiinkin? Jospa se oli vain vatsapöpö?

Ässsän syksy oli kieltämättä vähän yllä olevan kuvanlaista: esteiden ja hidasteiden raivaamista, lääkityksen tasapainon löytämistä, polun jatkumista ilman lopun näkymistä.

Pieni, sisukas, herttainen, egoisti, Hänen Majesteettinen Kuningattarensa, Nartuista Nartuin, Kaikkien Päällikkö. 

Ässä Rakasti metsässä olemista, hajujen haistelua, jäniksen kakan syöntiä, keppien kantamista, mustikoiden syömistä, lintujen jahtaamista. Kun nämä, rakastetut ja riemukkaat lenkit eivät enää olleet mahdollisia huonon kunnon vuoksi, päädyimme siihen raskaimpaan koiran omistajan päätöksen. Ässän aika oli lähteä Netin ja kaikkien muiden ystävien luokse ikuisille metsälenkeille. Ja kuten eräs ystävä fb:ssä kirjoittikin; tapaamme ne kaikki vielä joskus ja tähän uskon itsekin. Hei hei Ässä, nähdään taas! Loppuun lempikuvani Ässästä.

Ja pois päin Outokummusta ajaessa soi: Vielä täällä vierelläs mä oon / joko tiedät sen / kun täältä lähdetään / henget jäävät elämään... (Jesse Kaikuranta / Vielä täällä) Toivon, että Ässä hyräilee tuota mulle ja meille.

Ässä 19.9.2001 - 10.1.2014

Ja hyvää jatkoa vuodelle!

Pikapikapäivitys. Treenattu on vähän, mutta laadukkaasti ;) Kuten aina.

Loppiaisena käytiin Kuuran kanssa höpsöttelemässä putkihyppyluokassa möllikisoissa hallilla. Tavoitteeksi asetin, että Kuura keskittyisi tekemiseen eikä ympäröiviin ihmisiin, ratatyöntekijöijin jne. Ja että lähtö olisi jollain tapaa hallinnassa, jotenkin olen kiinnittänyt siihen huomiota Wiiman jälkeen... Tarttui videollekin rata. Alun pakkovalssi on miljoonasti myöhässä, nelos- ja vitoshypyn väliin oisin ehtinyt tehdä valssin, mutta kun en ollut varma niin en uskaltanut. Ilman valssia tuli joku sylkkäriräpellyksentapainen kamaluus ja siinäkin Kuura pelasti minut hyvin. Taitava koira. Vähän hävettää tuo oma kömpelyys (melkein kaaduin kymppiputken luona), mutta jospa se koordinaatio tästä taas kehittyisi. Mutta tärkein onnistui; lähtö oli hyvä, vaikka siinä vähän hässäkkää olikin (ei näy videolla). Tuolla koiralla on käsittämätön keskittymiskyky.

Tammi/helmikuussa ois kauheasti kaikenlaista; loppiaisena oli nuo epikset, 12.1. on aksakoutsien koulutus (tekniikkaa), 18.1. ilmoitin Kuuran Harri Kataisen koulutukseen, 1.2. mennään ACElle ja 15.2. on Willow Creek tottispäivä. Ja minä se vain odottelen Kuuran juoksua saapuvaksi. Toisaalta toivon, että ne alkaisi pian (merkkejä on ollut jo kauan, mm. urokset kiinnostuu, merkkaa lenkillä hajuja jne..), toisaalta taas toivon, että ehdittäisiin käydä nämä koulutusjutut, kun intoa olisi kummallakin. Mutta juoksut tulee, kun tulee ja lusitaan kun lusitaan.

Muoks. Edellisen päivityksen videot ovat menneet hujan hajan ja aivan sekaisin. Sieltä Annin kanavalta löytyy kuitenkin niitä oikeita videoita, nyt ei ole aikaa enkä jaksa päivittää niitä oikein :)

Treenivideot ACElta

Do diid, dedädudalla on nyt iltapuhteiksi sitten aikaa päivittää lokiinkin ACEn treenivideot. Kiits vaan paljon Annille kuvaamisesta.

Aloitetaanpa renkaan harjoittelutreeneistä:

ihan yksittäisenä onnistuu hyvin

ihan hyppyesteen edestä lähettäen hyvin

hypyn takaa ei sit millään

Rengas siis vaiheessa, mutta eihän me sitä olla oikeastaan tehtykään. Seuraavissa videoissa näkyy sama homma pussilla. Eli rengas ja pussi on meillä vielä täysin kesken, kontaktit (tietenkin) myöskin ja kepit aloitan sitten, kun Kuura on siinä vuoden paikkeilla eli joskus kevättalvella. Mutta siis, rengas harjoittelun kautta siirryttiin pidempään pätkään, ei me noin pitkää olla tehtykään.

aavistuksen komentaa, kun ohjaaja ei oikein osaa...

pussi menee eka kerran...
Tässä huomaa, että ollaan treenattu itsenäisesti. Kun joku on ohjeistamassa sivussa, Kuura on ihan et "niin?! Kerro enemmän?! Ai mitä, sielläkö miun pitikin olla?!"

Hei, sulla on miun pallo!
Ja tästä taas huomaa, että pussi ei todella ole ratatreenikunnossa, vahingon kautta meni ekalla kerralla. Mut ei se mitään, ei tossa mitään suurta haastetta ole. Se haaste vaan et akka sais ittesä hallille tekee toistoja :D

Anna nyt se pallo! :D Eipä siinä muuta. :D

Nämä valssitreenit olikin jo facebookissa, mutta sillä epätodennäköisyydellä, että blogia lukee joku, joka ei ole facekaveri, niin här, var så goda.

Valssi valuu, valuuuuu

... ja sitten joku ennakoi hieman...

"Ohjaa nyt stana!"

Putki imee jotakuta...

Almost perfect!

Miten sitä näyttääkin itse noin lahnalle videolla? Miusta mie juoksin toooosi kovaa ja otin tositosi tarkasti joka kohdan? Kumma juttu... Pitäis saada seuraavaksi tottista videolle (Jeminaaa!) niin näkis ittesä ja tän miun toivottoman ylävartalon, joka kenottaa johonkin suuntaan koko ajan. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, iloista joulunodotusta kaikille!

Haloo!!! Vieläkö ollaan elossa?!

No kyllä ollaan, vaikka blogi ei ole päivittynyt huonostikaan. Meidän tän vuoden tavoitteen saavutettuamme (BH), iski ohjaajaan jonkin sortin kyllääntymisefekti ja koirahommat ei juurikaan ole napannut. Tai siis ajatustyötä on tullut tehtyä, mutta käytäntöä ei sitten niin lainkaan. Wiiman kanssa tauko teki hyvää (niinkuin aina tähänkin saakka) ja torstain aksat meni aivan superisti. Kontaktit meni hienosti (myös ylösmenot!), rimoja ei tullut alas lainkaan (hieronta on tehnyt tehtävänsä) ja muutenkin homma luisti. Oli kivaa.

Astuin uudelle aikakaudelle harrastuksissa, kun ajelin ihan toiselle paikkakunnalla kouluttautumaan Kuuran kanssa. Eli käytiin eilen ACElla ace huge vuorolla kokeilemassa, millekä se aksa pennun kanssa tuntuu ohjatusti. Ja sehän tuntui mainiolle! Meitä jopa kehuttiin, tai siis ainakin Kuuraa ;) Lupaava pentu, joka lähtee ohjauksiin helposti, mutta treenit saa kyllä suunnitella huolella, ettei vaan tule turhia palkkauskämmejä ja virheiden opettelua. Treenaaminen on mukavaa, kun joku katsoo ja kertoo, että hei, miks teit noin, miks palkkasin tuohon ja teeppäs ja kokeile näin. Puhuttiin treeneissä torstaina, että moni ei tykkää treenata aksaa yksistään, kun ei näe virheitä. Näinhän se on, mutta oon huomannu, et mie osaan suunnitella aksatreenit paljon paremmin kuin tokotreenit. Tuntuu, että aksassa tiedän, mistä palkata, mitä ottaa ja mitä ei. Tokossa tarvitsen taas jonkun katsomaan ja suunnittelemaan minun kanssani, että mitä on järkeä tehdä, mitä ei ole tehty vielä lainkaan jne. Kuuran kanssa olisi kyllä aivan pakko talven ajan treenata ihan huolella tokoa, että saataisiin hallinta kasaan. On hyvin kuulolla aksassakin, mutta vauhtia ja kiihtymystä on ilmassa sen verran, että hallintaan on kyllä panostettava talven aikana kaikilla osa-alueilla. Suunnitelmissa on siis, että talvi treenataan erityisesti tottista/tokoa ja keväällä ryhdytään sitten taas aktiivisemmin tekemään aksahommia. Sittenhän Kuura on myös vuosikas, joten kasvun kannaltakin on hedelmällisemmät ajat silloin.

ACEn treenit tallentui myös videolle, lisään ne blogiin, kunhan Anni ehtii ne ladata juutuuppiin. Pakko mainita kylläkin, että se täydellinen harjoitus jäi tallentumatta, kun Annin puhelimen muisti täyttyi. Mutta muitakin hyviä pätkiä saatiin aikaiseksi. :)

Päämäärät häämöttää - ja saavutetaankin!

Näin on. Tänään 26.10 tavoitteiden saavuttamisen vuonna 2013 käytiin Wiiman kanssa Lahdessa Suomen Bokseriyhdistyksen järjestämässä käyttäytymiskokeessa, tuomarina Ossi Harjula. Meille oli arvottu numero 8 (siis juu, tultiin tottakai ihan viime tippaan paikalle...), joka sopi mulle oikein fine. Piti saada nimittäin muutaman kerran vielä miettiä, notta mitenkäs se kuvio taas menikään ja millonkas sitä pitikään toimia itsenäisesti ja millon tuomarin ohjeistuksen mukaan jne. Meillä oli ensin paikallaolo ja sen jälkeen pitkä kaavio.

Paikallaan oloon mennessä Wiima piippasi muutaman kerran ja kun jätin Wiiman niin kuulin, että piippaus jatkui vielä muutaman kerran ja sitten hiljeni. Takaisin palatessa Wiima haukahti ja minä käskin sitä vaimealla kurkkuäänellä, että "maaaahan" ja teki mieli lisätä vielä, että jumaliste, mutta jätin sen pois :D Tuomarin merkki ja Wiima nousi todella hyvin ylös. Seuraamiseen mennessä Wiima tuntui olevan aivan ute på stan, mutta kiinni seuraaminen meni oikein hyvin. Henkilöryhmä aivan huipusti, tätähän jännitin aika paljon etukäteen. Ei edes yrittänyt nuuskutella ketään tai heiluttaa häntää kellekään. "Nyt ollaan hommissa", totesi Wiima ja laittoi peliasennon päälle. Irti kytkeminen, henkilöryhmään ja a'vot. Samalla lailla, ei mitään reaktiota henkilöille. Koska Wiima tykkää kuitenkin aiheuttaa ohjaajalleen sydämentykytyksiä, muistuttamalla, että mitä tahansa voi tapahtua, alkoi Wiima jätättää pitkän seuraamiskaavion viimeisellä suoralla. Minä yritän haroa kädellä, että missä hitossa se tukka oikein on ja siellä se vähän aina vilahti. Jäävät liikkeet on meidän bravuuri. Oikeesti. Paitsi tänään. Piti antaa kaksi käskyä sekä istumiseen että maahanmenoon. Luultavasti ennakoin itse liian paljon ja annoin käskyt liian aikaseen, kun tuomari oli ripittänyt kahta edellistä paria siitä, että käskyä ei voi antaa, kun koira on jo pysähtynyt, silloin se on paikalleen jäämiskäsky, ei pysähtymiskäsky. Luoksetulo vauhdikkaasti.

Tuomarin arvostelu meni kuta kuinkin näin: "Paikallaanolossa ei mitään puutteita tai moitittavaa. Seuraamiset oikein mallikkaita, lopussa meinasi vähän patterit loppua. Teet täyskäännöksen oikealla, se pitäisi tehdä vasemmalle. Koira tulee suoraan sivulle, sen pitäisi istua ensin eteen. Tottelevaisuusosio hyväksytty." JJEEEESSSJJEJEJEEE! Whoooaaa!! Yleisö oli ehkä vähän, että "okei....", kun myös Jeminan kanssa kiljuttiin ja riemuittiin. :D

Kaupunkiosuudessa jännitin ehkä aika paljon koirien kohtaamisia, kun ei ollut käsitystä, miten se tapahtuu tällaisessa BH-kokeessa. Noh, Wiimalle nämä oli lähinnä ilmaa. "Hei siirryttekö siitä vähän, mie oon tekemässä täällä töitä ja sie oot aika pahasti siinä tiellä." Eli eipä juuri ottanut kantaa koirien liikkumiseen. Tai mihinkään muuhunkaan. Tuomari kommentoi Wiiman ollessa kiinni ja minä piilossa, että "ei tuo koira huomannut edes tuota ohimenevää koiraa, tuijotti siitä läpi, et mihinkä se ohjaaja oikein hävisi" :D

Siinä hän on, BH, TK1 Grey Coats Midnight Moon a.k.a Wiima. Kattelin Koiranetistä, että vuoden 2009 jälkeen on lampureissa suoritettu 4 hyväksyttyä BH:ta. Ei pöllömmin se! Voisi olla toki enemmänkin, kun on kuitenkin koira, jolla työroottoria riittäisi. Mutta näillä on hyvä jatkaa. Toivon mukaan, joku muu vielä innostuu asiasta!

Yksi tavoite siis saavutettu. Meillä on kyllä Wiiman kanssa ollut niin huima vuosi, että oksat pois. Mielentila aksan lähtöön saatiin korjattua sellaiseksi, että päästään ihan radallekin. Sen tuloksena mm. kaksi voittoa vitostuloksella, mutta ennen kaikkea, päästiin huhtikuun jälkeen starttaamaan jokaiselle radalle! Tokosta saatiin koulari TK1 ja nyt tämä BH. Vielä olisi muutama tavoite ensi vuodelle asetettuna ja mikäs tässä jatkaessa, kun työ alkaa kantamaan hedelmää.

PS. Tottisosuus on videolla, sikälimikäli saan sen kuvaajalta ja arvostetulta matkaseuralta niin taidanpa laittaa sen tännekin :)

Kahelikaksikko kuusi vuotta!

Vasemmalla Grey Coats Moonlightshadow "Molla" ja oikealla Grey Coats Midnight Moon "Wiima".

Meie ikioma kahelikaksikko Lappeenrannasta saapui joulukuun alussa 2007 sulostuttamaan elämäämme. Ulla kasvattaja oli elokuussa kertonut, että jenkkituonti Brenda (Show Me's Queen of Hearts) astutetaan saksantuonti Linuksella (Handsome Sirius From Beautiful Highland). Olin ollut mukana hakemassa Brendaa jenkkilästä Suomeen ja a'vot, jotta minä innostuin asiasta! Linuskin oli oikein minun mieleeni, touhukas, innokas, ystävällinen ja iloinen höpsö lammaskoira. Alunperin oli tarkoitus, että vain minulle tulee lammaskoiran pentu, mutta pikkuhiljaa äitikin alkoi kyselemään, että löytyisiköhän Ullalta heillekin lammaskoiraa. Yksi lammaskoira - aina lammaskoira. Netti oli lopetettu edellisen joulun alla ja Ässä juoksi kahden kodin väliä täyttäen koiran virkaa minulle ja porukoille. Ja niin - siitä se ajatus sitten lähti. 

Tässä sitä tuli muuten todettua oikein toden teolla, että toista samanlaista ei saa, eikä kannata odottaakaan. Vaikka en toki odottanut mitään sellaista, mitä Netti oli, niin jotain täydellisen muuta kyllä sain - sai porukatkin. Nettikin oli vilkas, mutta nämä kaksi ystävää ovat aivan eri tasolla. Vilkkautta lukuunottamatta ratkaisevissa asioissa kuin yö ja päivä: 

Molla - rohkea, Wiima - epärohkea (arka ei ole oikea sana)

Molla - itsenäinen, Wiima - riippuvainen

Molla - itsepäinen, Wiima - ohjaajakuuliainen

Molla - rauhallinen, Wiima - levoton 

Jne. Jne

Molla on käynyt joitakin kertoja näyttelyissä, sitä viimeistä sertiä on yritetty metsästää, huonolla menestyksellä. Toisaalta, jos käy kerran vuodessa jossain ryhmänäyttelyssä, niin voiko ihmetellä, että "miksi ihmeessä se nyt ei sitä viimosta saa!??!?" :D Wiiman tarinaa olettekin päässeet lukemaan täältä blogista, joten siitä ei sen enempää. Sanotaanko näin, että näiden ystävien kanssa pienetkin onnistumiset ovat suuria, mutta siitä huolimatta, lammaskoira on lammaskoira; valloittava, kaunis, ihmisystävällinen, iloinen pöllöhölmö, jota ei voi olla rakastamatta. Ja onhan se ollut minun ensimmäinen harrastuskoira (Netti siis). Kiitos Ullalle näistä ihanuuksista! Keltään muulta en lammaskoiraa koskaan ottaisi, kun Hellmanin Ullalta. Vinkkinä vaan lammaskoiran ottoa suunnittelevalle ;)

Ai niin, Kuurallakin oli seitsemän kuukautta -merkkipäivä. Kuva Kuurastakin: